maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulu/synttärilahjoja

Ajattelin vielä esitellä vähäsen Ukon joulu- ja ja syntymäpäivälahjoja. Ukko on saanut kaikenlaista ihanaa ja viime päivät ovat kuluneet mukavasti uusia leluja ihmetellessä. Osa näistä on saatu jo joulukuun alkupuolella etukäteissynttäreillä, mutta kuvasin nyt samalla kaikki lahjat. Paitsi että nyt jo huomasin, että kuvista puuttuvat ainakin yksi nalle ja pikkuauto... Myöskään kaikkia vaatteita ei ole kuvissa, kun ovat jo laatikossa/pyykissä, mutta ainakin kahdet housut, body ja pari yöpukua saimme näiden lisäksi. Niin ja sitten saimme vielä sellaisen suihkupään, josta tulee veden lämpötilan mukaan väriä vaihtavaa valoa. :)

Pari kirjaa ja palapeli

Leluja


Lisää leluja

Henkareita ja ihanat Maxomorran body ja pipo. 

Huuliharppu, tämä oli ehkä vähän liian aikaista

Äiti lahjoi vähäsen myös itseään. Tänään hain postista nämä:


Näin ihanilla kengillä on hyvä astua uuteen vuoteen!

1-vuotisneuvola



"Pituutta tullut hyvin. Iho kunnossa. Rokotukset sujuivat hyvin. Tavallista maitoa kokeiltu. D-vitamiini.

Näin tänään kirjoitettiin neuvolakorttiin. En oikein tiedä mitä varten siinä lukee tuo "D-vitamiini". Onhan lehmänmaidossa lisättyä d-vitamiinia, mutta ei minulla silti ole ollut aikomustakaan lopettaa d-vitamiinitippojen antamista. Ei Ukko kuitenkaan varmasti vielä pitkään aikaan ihan kunnolla juo maitoa, vettä tai yhtään mitään mukista. Sitä paitsi olen nyt alkuun ostanut Ukolle luomumaitoa, eikä siihen käsittääkseni lisätä vitamiinia ollenkaan. Puuroon olen kyllä jo jonkin aikaa välillä laittanut vähän tavallista punaista maitoa, mutta ylipäätään meillä eivät maitotuotteet vielä ole kovinkaan suuressa käytössä.

Pituutta oli tullut viime neuvolakäynnistä, eli joulukuun alusta 1,2 senttiä ja paino oli pudonnut 8,3 kilosta 8,26 kiloon. Eihän tuo nyt varsinaista laihtumista ole, mutta harmittaa silti. Olisi sitä painoa saanut tulla lisää edes vähän. Tosin en kyllä varsinaisesti ihmettele minkä takia painoa ei ole tullut, sillä syöminen on ollut viime aikoina yhtä temppuilua, päristelyä ja nirsoilua. Varmaankin myös yöimetysten poisjäänti vaikuttaa, onhan se 1-2 ruokailukertaa vähemmän vuorokaudessa. Olin suunnitellut pikkuhiljaa jättäväni päivältäkin imetyskertoja jo pois, mutta noin huonon painonkehityksen takia en todellakaan voi enkä uskalla. Ukko ihan varmasti oikeasti tarvitsee äidinmaidosta saamansa lisäenergian kasvuun, ja toisaalta imetys myös turvaa riittävän nesteensaannin, kun juominen ei vielä oikein suju.

Rokotuksiahan nykyään annetaan 1-vuotisneuvolassa kolme, mutta minusta se tuntui vähän liialliselta määrältä antaa yhdellä kertaa. Sovimme siis, että MPR-rokote annetaan vasta kuukauden päästä, kun joka tapauksessa käymme uudestaan punnituksessa. Tänään M oli mukana neuvolakäynnillä, ja Ukko sai olla isän sylissä kun rokotuksia annettiin. Piikityksestä selvittiin aiempaan verrattuna yllättävän vähillä huudoilla, ja annoin Ukolle varmuuden vuoksi taas Panadolia heti rokotusten jälkeen ja myös nyt ennen nukkumaanmenoa. En viitsi vain seurata tilannetta ja odottaa kuumeen nousemista, kun lienee jokseenkin varmaa, että rokottaminen nostaa lämpöä tai ainakin aiheuttaa jonkinlaista huonoa oloa ja kipua pistokohdassa. Mieluummin siis ennaltaehkäisen harmituksen lääkitsemällä jo etukäteen.

Neuvolantäti antoi meille lopuksi vielä tällaiset:


MLL:n Ikiliikkuja-esitteen antaessaan terkkari kyllä oli vähäsen anteeksipyytelevän näköinen ja totesi että "Ukko kehittyy ihan omaa tahtiaan". Se on totta, ja siksi en ihan ymmärräkään mitä varten minulle pitää lyödä käteen esite, joka alkaa näin: "Toisella ikävuodella lapsi pystyy vaikuttamaan entistä enemmän asioihin ja tapahtumiin. Hän oppii kävelemään ja ilmaisemaan itseään puhumalla." Voi rakas neuvolantätimme, jos sinulla kerta on sen verran tilannetajua, että ymmärrät ettei meillä asiat mene ihan näiden kivojen pikku vihkosten mukaan, niin älä silloin anna meille näitä. Eihän tämä nyt oikeasti ole iso juttu, mutta kyllä nämä välillä pistävät miettimään. No, ehkä voin hyödyntää esitettä uuden vammaistukihakemuksen kirjoittamisessa, sillä siinä on tarkoituksena verrata lasta tavalliseen samanikäiseen lapseen.

Sen sijaan tuo ruokaohjevihko on kyllä ihan tervetullut. Olen sitä vähän jo selaillut ja bongannut kokeilemisen arvoisia ohjeita. Toivottavasti löydän jotain, joka kelpaisi Ukollekin ja saisimme syömisen sujumaan edes vähän paremmin.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Synttärit

Vaikea uskoa, että siitä oikeasti on jo vuosi!

Pieni rakas, aluksi oli kauheaa kun ei nähty edes kunnolla miltä näytät

Mutta nyt on onneksi täysin eri meininki:

Birthday-boy

Juhlat onnistuivat hyvin, vaikka valmisteluiden kanssa meinasi tulla vähän kiire ja osa vieraista perui tulonsa. Meillä oli kuitenkin oikein mukavaa ja Ukko jaksoi olla reippaana koko juhlien ajan. Loppupäivän olemme ottaneet rennosti ja syöneet juhlista jääneitä herkkuja ja nouto-thairuokaa. Nyt tuntuu ihanalta ottaa vain ihan rennosti kaiken juhlahässäkän jälkeen.

Tässä vielä kuvat kakusta ja sen leikkaamisesta:

1-vuotis nallekakku

Tarkkana nyt!


perjantai 27. joulukuuta 2013

Synttäritohinaa

Kiirettä pitää, ensin hömpötettiin joulua ja nyt heti perään on Ukon synttärit. Monta juttua on vielä tekemättä, M on tietenkin töissä aamuyöhön asti ja asiat eivät todellakaan ole menneet ihan putkeen, joten tästä tulee vain ihan nopea kuvapäivitys.

Kenties liikaa leivinjauhetta?

Tuli siitä pienestäkin onneksi ihan nätti. Taustalla pullat nousemassa.

Pikkuapulainen

Pullat sentään onnistuivat ensi yrittämällä.

Nallekakun pohja valmiina, tästähän saisi vaikka Mikki-hiirenkin.

Sitten vähän puhallettiin ilmapalloja.

Kerrankin naama peruslukemilla!

Koristeita

Tein myös voitaikinasta sydämiä, jotka on tarkoitus kypsänä täyttää kinkkutäytteellä.

Ensimmäinen erä, hmmm...

Toinen erä, koirankeksejä.

Vihdoinkin sopivia!
Sain kakunkin jo täytettyä, huomenna sitten koristeet.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

torstai 19. joulukuuta 2013

Yövieroituksen sietämätön keveys

Tittididiii! Tässäpä poseeraa niin iso poika, ettei tarvitse edes yömaitoa enää!

Ukon uusi kamerailme: Kipparikalle!

Ukko on nyt ollut jo neljä yötä ilman yösyömistä. Ei huutoa, ei kitinöitä. Vain 1-2 heräämistä aamuyöllä ja nekin heräämiset ovat joka yö siirtyneet vähäsen kohti aamua. Kenties pian meillä nukutaan ihan kokonaisia öitä, jee! Uskon, että yösyöttöjen poisjättäminen sujuu näin kivuttomasti, koska Ukko on ihan oikeasti itse valmis siihen. Mielestäni olisi ollut kauheaa huudattaa lasta yökaudet vain sen takia, että jossain on sanottu, ettei yli puolivuotiaan enää kuulu syödä öisin. Tietenkin joskus yövieroitus täytyy olosuhteiden pakosta (esim. töihin meno) tehdä jo pienempänä, mutta itse en nähnyt siihen todellista tarvetta ennen kuin nyt.

Blogi on harmikseni jäänyt viime päivinä taas kerran vähän vähälle huomiolle, mutta kenelläpä ei joulun alla olisi muitakin kiireitä. Myös blogin sähköpostiin tulleisiin viesteihin vastaaminen on hiukan jäänyt, mutta ei hätää, en ole unohtanut teitä! Lupaan kyllä vastata, haluan vain kirjoittaa ajan ja ajatuksen kanssa, enkä nopeasti huitaisten.

Huomenna lähden Ukon kanssa kahdestaan äitini luona käymään. M on töissä viikonloppuna, joten päätin, että voimme aivan hyvin vielä tehdä viikonloppureissun mammalaan. Samalla juhlimme myös siskoni synttäreitä. Kiva viikonloppu siis tiedossa. Vielä huomisaamuna ennen lähtöä meillä on tapaaminen erityisneuvolan lääkärin ja palveluohjaajan kanssa. Sitä en kyllä odota yhtään innolla. Olen tehnyt valmiiksi paperille jo listan, mitä haluan Ukon palvelusuunnitelmaan ja erityishuolto-ohjelmaan ja pelkään jo etukäteen nihkeää vastaanottoa ajatuksilleni. Pitäisiköhän tätisköitä ensin vähän pehmittää suklaalla... ;)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ukko osaa

Muissakin blogeissa harrastetaan näitä "vauva osaa" -päivityksiä, joten päätinpä minäkin tehdä sellaisen meidän jo kohta 1-vuotiaasta Ukosta. Toki meidän osaamislistamme on aika tavalla vaatimattomampi, kuin tavallisen yksivuotiaan, mutta siitä huolimatta olen mahdottoman ylpeä ja onnellinen jokaisesta opitusta taidosta. Välillä tietenkin turhauttaa ja harmittaa kun muut menevät vauhdilla ohi oikealta ja vasemmalta, mutta tämä nyt vain on tilanteemme ja sen kanssa on opittava elämään. Useimmiten asia onkin ihan ok, ja suurempi ahdistuksen aihe ovat kaikenmaailman lääkäri- ja terapiakäynnit sekä byrokraattinen vääntö kaupungin ja Kelan kanssa, mutta väistämättä välillä tulee hetkiä jolloin miettii, että miksi juuri meillä on näin. En oikein osaa selittää miltä se tuntuu. Ehkä se on jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta ihan tavallisesta äitiydestä ja ns. "normaaleista" äitien jutuista. Varsinkin kun Ukko on ensimmäinen ja ainoa lapsemme. 

Mutta ennen kuin tämä postaus menee ihan ohi aiheensa, niin tässä se tulee:

Meidän Ukko osaa...

  • pyöriä, peruuttaa ja ryömiä eteenpäin, sekä kääntyillä napansa ympäri eri suuntiin
  • istua tuetta pitkän aikaa, tosin tyynyt on vielä laitettava taakse kun istumasta laskeutuminen tapahtuu kaatumalla
  • katsoa oikeaan suuntaan, kun kysytään "missä lamppu, missä kissa?"
  • poimia Talk-muruja suuhunsa pöydältä nyrkkiotteella
  • istua polvillaan tukea vasten, kunhan sen laittaa siihen
  • seistä tukea vasten ihan pienen hetken
  • sanoa välillä äitäitäitäi..., äithhh
  • heilua musiikin tahtiin
  • nousta konttausasentoon, ja välillä nostaa jopa polvetkin irti maasta
  • välillä laittaa lusikan suuhunsa itse
  • vähäsen juoda nokkamukista
  • laittaa palloja leluun, joka soi kun pallo osuu putkeen.

Kyllä Ukko varmaan vielä jotain muutakin osaa, mutta ei ehkä ihan kaikki asiat tulleet nyt mieleen. Loppuun vielä muutama kuva Ukosta puuhissaan.

Sitä ollaan niin tärkeänä mukinsa kanssa

Ihmeen paljon Neponen sietää Ukolta kaikenlaista :)

Jee, mä pysyn tässä!

Tämä on se soiva pallolelu, vaatii täyden keskittymisen
 


lauantai 14. joulukuuta 2013

perjantai 13. joulukuuta 2013

Talviaurinko

Aamulla ihmettelin pitkän aikaa, että miksi Ukko katselee olohuoneen nurkkaan niin tarkasti. Sitten tajusin, että seinään paistaa ikkunasta aurinko puiden lävitse. Pitihän sitä ihmettä sitten mennä vähän lähempää tarkastelemaan, ja seinässä näkyvät varjot ne vasta jänniä olivat! Ihanaa miten pienistä asioista voi löytää niin paljon iloa.






torstai 12. joulukuuta 2013

Ääripäästä toiseen

Kaksi viime yötä ovat olleet poikkeuksellisia, mutta keskenään aivan erilaisia. Edellisyö oli ihan kauhea. Ukko heräili taas yli kymmenen kertaa. Minä viisaana menin nukkumaan vasta kahdeltatoista, ja ensimmäinen herätys tuli jo yhdeltä, seuraavat kaksi noin kahden aikaan ja neljän jälkeen homma lähti lapasesta aivan täysin. Ukko heräili ihan jatkuvasti. Ehdin juuri aina takaisin omaan sänkyyni peiton alle kun jo taas itkuhälyttimestä kuului kitinää. Tätä jatkui vähän yli kuuteen saakka, jolloin olin lähellä jo luovuttaa ja nousta aamupuuroa keittämään. Onneksi en tehnyt niin, sillä sitten yhtäkkiä Ukko päättikin nukkua, ja sain itsekin ottaa edes pienet aamutorkut. Harmi vaan, että meillä oli fysioterapia-aika puoli kymmeneltä, jota varten jouduin herättämään (!) Ukon, että ehtisimme ajoissa. Olisi kyllä ehkä pitänyt perua koko fysioterapia, sillä Ukko oli väsynyt ja käynti meni ihan leikkimiseksi. Voitte varmaan arvata, että sen jälkeen päiväunet maistuivat kyllä molemmille.

Ja sitten viime yö, Ukko meni vähän ennen yhdeksää nukkumaan, heräsi syömään kerran joskus puoli viiden aikaan, ja seuraavan kerran vasta aamulla 20 yli seitsemän. Ja se oli hyvä aika herätä, sillä tänään olikin muskaripäivä. Olisivatpa yöt aina tuollaisia. Tai siis kyllä se yösyöminenkin saisi minun puolestani loppua, mutta voin kertoa, että tänään aamulla oli kuitenkin aika erilainen olo kuin eilen. Yksi herätys ei haittaa mitään, mutta jäin miettimään, että mitähän Ukko olisi tehnyt, ellen olisi antanut sille maitoa silloin puoli viiden aikaan? Jos olisin vain rauhoitellut sen takaisin uneen, niin olisiko se nukkunut silti aamuun asti? Ehkä pitää ensi yönä kokeilla, kun huomenna ei tarvitse aamulla mennä mihinkään. Ukko kyllä tuntuu olevan oikeasti nälkäinen yöllä, vaikka sitä sanotaan ettei tämänikäisen enää tarvitsisi syödä öisin. Mutta kun niin moni muukaan asia ei mene meillä normien mukaan, niin ehkä tämänkään ei tarvitse mennä.

Näin iloisena tänään mentiin nukkumaan uusi yökkäri päällä


Yritin eilen kovasti miettiä, että mikä kumma Ukkoa oikein valvotti. Nyt kun Ukko nukkuu omassa huoneessaan, niin ei ainakaan minun tai M:n pyöriminen. Eikä se oikein mahavaivaltakaan vaikuttanut. Ukko nimittäin herää siihen, kun se laittaa peukalon (tai yleensä molemmat peukalot) suuhun ja alkaa "narista". Tai oikeastaan en tiedä herääkö se omaan peukalonsyömiseensä vai herääkö se ensin ja alkaa syödä peukaloita vasta sitten. Välillä se tekee sitä päivisinkin, erityisesti silloin kun sitä tylsistyttää esimerkiksi lattialla oleminen. Hampaista tämä ei johdu, vaikka Ukolle ensimmäinen juuri puhkesikin, sillä tätä on jatkunut enemmän tai vähemmän jo monta kuukautta. Ja kyseessä siis ei tosiaan ole ihan normaali peukalon imeminen. Onko jonkun muun vauva tehnyt tätä?

Yksi juttu jota olen miettinyt on, että voisikohan tuo peukaloiden jäytäminen olla jotain allergiakutinaa suussa? Levotonta yötä edeltävänä päivänä Ukko söi aika montaa ruoka-ainetta, jonka voisi ajatella aiheuttavan jotain vaivoja. Se söi parsakaalia ja mandariinia, ja lounaalla se sai ensimmäistä kertaa kastiketta, jossa oli kookosmaitoa. Iltakaurapuuron joukkoon laitoin pitkästä aikaa ruishiutaleita. Tosin eilenkin Ukko söi mandariinia ja kookosmaitoa ja nukkui mainiosti, joten ne ovat jo poissuljettuja yövalvomisen aiheuttajia. Eniten epäilen ruista, mutta täytynee tehdä tässä jonkinlaista tutkimustyötä asian suhteen. Voihan tietty olla, että peukaloiden syöminen on vain jokin Ukon oma, joskin vähän erikoinen tapa, jolle ei mitään sen kummempaa selitystä lopulta olekaan.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Viikonlopun kuulumisia

Viime päivinä minulla ei ole ollut yhtään intoa (eikä kyllä pahemmin aikaakaan) kirjoittaa. Blogin kirjoittaminen on mukava mutta melko aikaavievä harrastus. Tai ainakaan minä en saa postausta aikaiseksi oikeastaan ikinä alta puolen tunnin. Puoli tuntia tai tunti Ukon nukkumaanmenon jälkeisestä "omasta ajasta" on iso siivu varsinkin nyt kun Ukon nukkumaanmenoaika on myöhentynyt puoli yhdeksän-yhdeksän välille. Sitä paitsi haluan itsekin mennä ajoissa nukkumaan, että ehdin nukkua mahdollisimman pitkän yhtenäisen unipätkän ennen aamuyön heräilyjä. Lisäksi jos M on kotona, niin luonnollisesti haluan viettää aikaa hänen kanssaan enkä nenä kiinni tietokoneen ruudussa.

No, nyt M on kuitenkin töissä, joten päätin unohtaa talossamme vallitsevan sotkun ja kaaoksen, ottaa glögimukin käteen ja tulla päivittämään vähän kuulumisia. Viikonlopun vietimme mamman luona, ja se sujui melko kiireisissä merkeissä, niinkuin aina. Perjantaina illalla kun Ukko oli mennyt nukkumaan, niin pääsimme M:n kanssa pitkästä aikaa kahdestaan vähän viihteelle. Tai siis ei sen kummempaa kun ystäväni luona kodassa istumista, mutta oli kyllä tosi mukavaa ja pieni irtiotto tuli todella tarpeeseen.

Mamman luona juuri kylvystä tulleena
 
Lauantaina juhlimme Ukon etukäteissynttäreitä, joissa vieraana oli mamma, isomamma, kummitäti (minun siskoni) sekä hänen miehensä. Kummitäti ystävällisesti lupautui hoitamaan tarjoilut, sillä minulla homma olisi kaatunut ajanpuutteeseen. Sitten joulun jälkeisiin isompiin juhliin minulla on enemmän aikaa suunnitella ja valmistaa tarjottavia.

Etukäteissynttäreiden tarjoilut

Ihan vielä ei kynttilän puhaltaminen onnistu

Lahjaksi Ukko sai hienoja vaatteita ja leluja. Kaikkia lahjoja en tullut kuvanneeksi, mutta tässä Ukko leikkii kummitädiltä saadulla rengastornilla. Näyttää ihan kuin se nostaisi hattua jollekin. :)



Lauantaina kävimme myös vähän ostoksilla ja illalla vielä eräiden toisten kavereiden luona. Viikonloppu "kotopuolessa" menee aina ihan hirmu nopeasti ja tuntuu, ettei ikinä ehdi nähdä kaikkia joita haluaisi. Mieleni tekisi mennä Ukon kanssa kahdestaan käymään vielä ennen joulua, mutta se taitaa jäädä haaveeksi. Todennäköisesti pääsemme reissuun taas vasta ensi vuoden puolella.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kuvia meidän päivästä ja turvaistuinpohdintaa

Terveisiä saunasta! Laittelen vielä parit kuvat tässä ennen nukkumaanmenoa. Tänään me olemme tehneet kaikenlaista, muun muassa...

...leiponeet kakun...


...leikkineet hurjasti uusilla leluilla...


...lukeneet monta kirjaa...


 ... ja kokeilleet jotain sormiruokailun tapaista...


...joka ei kyllä yhtään mennyt niinkuin piti!


Joo, tosiaan tuosta itse syömisestä ei oikein tullut mitään, kun Ukko vaan hermoili että miksei äiti jo anna ruokaa, mutta kaiken kaikkiaan tänään on ollut onnistunut päivä. Ukko pääsi yllättämään minut jälleen kerran osaamisellaan. Yhdessä uudessa lelussa pitää laittaa pallo sellaiseen "suppiloon" ja sitten siinä alkaa valot vilkkumaan ja musiikki soimaan. Näytin esimerkkiä Ukolle pari kertaa ja se tajusi samantien mistä on kyse. Tosin pallo ei oikein tahdo osua ihan kohdilleen, mutta idea on oikea, se on pääasia. Niin ja sitten vielä toinenkin uusi juttu, Ukko on alkanut tanssimaan kovasti! Musiikin soidessa sen jalat sätkivät vimmatusti ja pääkin keikkuu välillä tahdissa. Näkyy olevan rytmi veressä. :)

Huomenna sitten muskaria ja mahdollisesti reissu kaupunkiin turvaistuinta ostamaan. Olen käyttänyt muutaman illan tutkien eri vaihtoehtoja netistä, mutten ole vielä päättänyt minkä istuimen hankkisimme. Ensin harkitsin kasvot menosuuntaan olevia palkki-istuimia, jotka yllättäen ovat pärjänneet turvatesteissä hyvin, mutta nyt olen kyllä hylännyt ne. Selkä menosuuntaan taitaa kuitekin olla turvallisin matkustustapa näin pienelle, ja Ukko on niin kovin notkea ja "pehmeä" että pelkään, että tosipaikan tullen se luiskahtaisi pois palkin takaa. Toivottavasti huomenna päätös selkiytyy sitten kun pääsee ihan oikeasti näkemään istuimia ja vähän kyselemään myyjältä.

Nyt hyvää yötä!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulu etukäteen

Kävimme tänään kylässä erään työkaverini luona. Hänellä on kaksi pientä poikaa, joista pienempi on Ukkoa puolisen vuotta vanhempi. Ukko on saanut paljon pojilta pieneksi jääneitä vaatteita, ja itse taas olen saanut kaveriltani äitiys- ja imetysvaatteita. Tänäänkin lähdimme kotiin kolmen täpötäyden muovikassin kanssa. Saimme kaksi kassillista leluja, kassillisen kirjoja ja siihen päälle vielä vähän vaatteita ja pari imukuppilautasta. Ihan huippujuttu, nyt ei kyllä tarvitse enää ostaa yhtään leluja joululahjaksi! Paitsi että postissa on tällä hetkellä matkalla yksi, jonka tilasin viime viikolla, ja ainakin äidiltä ja siskoltani on tulossa vielä lisää. Mutta joulun ja synttäreiden jälkeen ei kyllä tarvitse hankkia leluja pitkään aikaan.

Ukko ja "uudet" lelut

Nyt kun katson olohuonettamme, niin oikeastaan tämä näyttää tällä hetkellä enemmän lastenhuoneelta. Ei se varsinaisesti haittaa, mutta ehkä täytyy vähitellen alkaa miettimään Ukon huoneen sisustusta, ja etenkin lelujen säilytystä. Mahdollisesti laitan osan leluista ja kirjoista vielä vaatehuoneeseen varastoon, ja otan niitä sieltä käyttöön pikkuhiljaa.

Juuri tänään puhuimme fysioterapeutin kanssa siitä, miten Ukko tarvitsee jotain todella mielenkiintoista motivoituakseen liikkelle lähtöön. Toisin sanoen mitä enemmän ääntä, vilkkuvaloja ja liikkuvia osia, sitä parempi. Fysioterapeutin luona on aivan mahtava Fisher pricen puhelin, josta Ukko on tosi innoissaan, ja nyt meillä onneksi on kotonakin kaikkea uutta ja jännittävää.

Sitten ihan toiseen aiheeseen. Muistatteko kun 10-kuisneuvolassa Ukon paino oli noussut kahdessa kuukaudessa vain 240 grammaa? Viime viikolla kun neuvolantäti soitti siirtääkseen 1-vuotisneuvola-aikaa, niin päätimme, että käymme ylimääräisessä punnituksessa nyt 11 kuukauden kohdalla. Siispä tänään aamulla ennen fysioterapiaa piipahdimme neuvolassa, ja ilokseni Ukon paino oli noussut kuukaudessa huikeat 550 grammaa! Pituuttakin oli tullut 1,9 senttimetriä. Pituuden ja painon suhdetta kuvaava käyrä ei enää mennytkään alaspäin, vaan aika suoraan tai ehkä jopa hieman ylöspäin. Ilmeisesti rasvalisästä on siis ollut hyötyä. Oli ihanaa saada mielenrauha tämän asian suhteen. Välillä kun tuntuu siltä, ettei Ukko syö päivän aikana kuin muutaman lusikallisen ruokaa ja muuten pelkkää maitoa. Seuraava neuvolakäynti on 30.12. ja sitä en kyllä odota yhtään innolla, sillä silloin Ukon olisi tarkoitus saada kolme rokotusta samalla kertaa.

Nyt alan vähän raivaamaan tätä tavarapaljoutta olohuoneestamme ja sitten yritän mennä nukkumaan. M:llä on tämän yön jälkeen kokonaiset viisi päivää vapaata. Mukavaa kun M:n ei tarvitse enää tehdä niin paljon ylitöitä kun vielä jokin aika sitten ja meillä on nykyään enemmän yhteistä aikaa.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Erityisneuvolapalaveri

Tänään meillä oli ensimmäinen virallinen erityisneuvolapalaveri. Paikalla oli lääkäri, fysioterapeutti, puheterapeutti, toimintaterapeutti, psykologi ja palveluohjaaja. Siis aika paljon väkeä, joiden läsnäoloa Ukko kunnioitti nukkumalla koko keskustelun ajan. Tässä pääjutut, mitä palaverissa sovittiin:

  •  Saamme kaupungilta maksusitoumuksen kuudeksi kerraksi yksityiselle puheterapeutille
  •  Fysioterapia pyritään myös siirtämään yksityiselle puolelle joko Kelan tai kaupungin maksamana
  • Toimintaterapiaa ei vielä näin pienenä aloiteta
  • Joulukuussa tapaamme vielä uudestaan lääkärin uuden C-lausunnon tekoa varten
  • Joulukuussa tapaamme myös palveluohjaajan, joka tekee meille palvelusuunnitelman ja käsittääkseni myös valmistelee erityishuolto-ohjelman vammaispalvelujohtajalle hyväksyttäväksi
  • Myös päivähoitokuvioista keskusteltiin, mutta niiden aika ei onneksi ole ihan vielä

Siinä siis lyhyesti tämänpäiväiset jutut. Jotenkin vähän harmittaa, että taas täytyy alkaa rustaamaan uutta vammaistukihakemusta, vaikka meille juuri syksyllä myönnettiin alin tuki kahdeksi vuodeksi. Mutta jotta voisi saada terapiat Kelan kustantamana, niin sitä varten on saatava korotettua vammaistukea. Minä en kyllä usko, että se mitenkään onnistuu vielä, mutta kai se on kuitenkin yritettävä. Ja jos korotettua tukea ei tipu, niin sitten (toivottavasti) saamme kaupungin maksusitoumuksen yksityiselle fysioterapeutille. Harmittaa, sillä meidän tämänhetkinen kaupungin fysioterapeutti on tosi mukava, mutta kun hänellä ei ole aikaa eikä resursseja niin tiivistahtiseen terapiaan, mitä Ukko tarvitsisi. Siksi siis koko tämä C-lausunto-hakemus-rumba alkaa taas alusta.

Ärsyttävää kun juuri kun tuntui että asiat olisivat olleet järjestyksessä edes vähäksi aikaa, niin taas on luvassa paperinpyöritystä. Ihan typerää, että Kelan terapiat ovat sidoksissa vammaistuen tasoon. Kyllä meille riittäisi ihan hyvin alinkin vammaistuki, mutta kun silloin ei saa niitä terapioita, joista sitten taas olisi Ukolle ihan oikeasti hyötyä. Pelkään, tai oikeastaan olen ihan varma, ettemme saa korotettua tukea, vaikka sitä hakisinkin. Ja sitten, jos ja kun Kela ei maksa fysioterapiaa, niin olemme kaupungin maksusitoumuksen varassa. Ja siinä taas pelkään sitä, että kaupunki yhtäkkiä päättääkin säästää, emmekä loppujen lopuksi pääsekään ollenkaan fysioterapiaan.

Mitä tähän nyt voisi vielä sanoa? Tää on niin tätä... Siis juuri sitä, mihin kukaan ei kuvittele joutuvansa, kun odottaa vaan ihanaa pientä vauvaa, jonka kanssa voi touhuta kaikkea kivaa. Aargh. Päätäkin särkee.

Tässä nyt kuitenkin vielä loppukevennys, Ukko kaupassa hienosti istumassa ostoskärryn penkissä! Onneksi on näitä kivojakin juttuja, jotka pelastaa huononkin päivän.


 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Huippupäivä

Otsikosta varmaan voi päätellä, että tämänpäiväinen korvalääkäri ja kuulontutkimus menivät tosi hyvin. Tällä kertaa lääkäri näki vähän paremmin Ukon korviin kuin viime kerralla, ja korvat olivat ihan siistit ja tärykalvot liikkuivat niinkuin pitääkin. Lisäksi Ukko antoi lääkärin katsoa korviin ihan kiltisti, eikä viime kerran kaltaisesta itkuraivarista ollut tietoakaan. Äidin reipas pieni poika!

Olin mielessäni kuvitellut, että kuulontutkimus tehtäisiin nyt samoin kuin joskus viime keväänä (silloin Ukon päähän liimattiin elektrodeja jotka mittaavat aivojen vasteen kun korvaan johdetaan ääntä, eli itse tutkittavan ei tarvitse tehdä muuta kuin olla hetki hiljaa paikallaan). Sen sijaan tutkimus päätettiin tehdä siten, että Ukko istui sylissäni kirjaa katselemassa, ja molemmin puolin olevista kaiuttimista kuului erilaisia ääniä, joihin Ukon oli tarkoitus reagoida. Olin aluksi vähän kauhuissani, sillä olen kotona huomannut että keskittyessään johonkin mielenkiintoiseen tekemiseen Ukko ei välttämättä reagoi mitenkään, vaikka pitäisin miten ihmeellisiä ääniä. Ja kuitenkin se ihan selvästi mielestäni kuulee pienetkin äänet. Ei Ukko ollut kaikkia ääniä tutkimuksessa kuulevinaankaan, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävästi, sillä tutkimuksessa ei lääkärin sanojen mukaan todettu kuulonalenemaa.


Kaikkein tarkimmin Ukko kuunteli kaiuttimista kuuluvaa puhetta ja toiseksi tarkimmin musiikkia. Muut äänet eivät olleet ihan niin mielenkiintoisia. Ei sitä kukaan sen kummemmin kommentoinut, mutta minun mielestäni se on hyvä asia sillä luulisi sen olevan tärkeää, että ihmisen puhe kiinnostaa lasta enemmän kuin esimerkiksi koiran haukunta tai joku satunnainen piipitys.
 

Olen tosi helpottunut, koska oikeasti pelkäsin Ukon korvissa olevan jotain vikaa. Tämä siksi, että se on koko syksyn ollut vähän tukkoisen oloinen, ja kuulin että joskus pelkkä rohina voi olla korvatulehduksen/liimakorvan oire. Tämän päivän perusteella meille ei siis onneksi enää tullut jatkokäyntejä tai seurantaa korvapolilla, mutta jos joskus epäilen Ukolla korvatulehdusta tms. niin kuulemma silloin on pyydettävä terveyskeskuksesta suoraan lähete keskussairaalaan. Ukolla kun on down-lapsille tyypillisesti hyvin pienet korvakäytävät, joihin ei tavallisilla terveyskeskusvehkeillä näe. Voi kunpa säästyisimme korvavaivoilta ihan kokonaan!

Lääkärireissun lisäksi kävimme tänään vähän ostoksilla. Uskalsin ensimmäistä kertaa laittaa Ukon ostoskärryjen istuimeen ja se pysyi siinä hienosti. Harmi kun ei ollut kameraa eikä puhelinta mukana, niin en saanut kuvaa. Mutta voitte varmaan kuvitella miten innoissaan Ukko oli ihka uudesta kokemuksestaan. Näkeehän ostoskärryn istuimesta paljon enemmän mielenkiintoisia asioita, kuin kärryyn nostetusta turvakaukalosta. Ja tietenkin minä olin taas kerran tosi ylpeä taitavasta pikku-Ukosta.

Löysin kirppikseltä Ukolle hienon paidan ja housut. Ne ovat kyllä vielä aivan liian suuria, mutta onpahan sitten jotain jo valmiiksi varastossa. Lisäksi ostin tällaiset ihan käyttämättömät tumput:


Blogger heitti kuvan näköjään väärinpäin, mutta eipä se tässä onneksi haittaa. Muitten juttujen lisäksi ostin Ukolle tonttulakin. Kaupassa oli jäljellä yksi ainoa oikean kokoinen lakki meille. Ja nyt kun mietin tätä päivää niin meillähän on mennyt tänään kaikki ihan putkeen. Aamulla näytti hetken aikaa huonolta kun myöhästyimme lääkäristä koska auton oven lukko oli jäässä, mutta sekään ei loppujen lopuksi haitannut mitään, sillä lääkärikin oli myöhässä. Niin ja iltapäivällä Ukko kaatui istumasta niin, että löi päänsä niin että paukahti, mutta ihme kyllä sillä ei tullut edes itku. Olisivatpa vastoinkäymiset aina vain tätä luokkaa. :)

Ja vielä yksi juttu tältä päivältä. Tänään illalla Ukko pyöritteli kättäni käsissään ja laittoi sormeni suuhunsa. Ja siellä, alaleuassa vasemmalla puolella tuntui ihan pieni terävä hampaan alku. Tästä se lähtee...

Tämä kuva sopi niin hyvin tämän hetken fiiliksiin: iloinen tonttu-Ukko!