torstai 25. huhtikuuta 2013

Hymypoika

Myönnetään, otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava. Oikeastaan meillä asuu aika vakava pikkumies. Ensimmäinen hymy oli ehkä yksi ihanimmista hetkistä tähän mennessä. Näimme pikku-ukon hymyn ensimmäistä kertaa kahden kuukauden ja yhden päivän iässä, juuri ennen ristiäisiä. Ja kieltämättä tunsin pienen kateudenpiston kun ensimmäisen hymyn sai houkuteltua esiin mamma (eli minun äitini) enkä minä. Olin ehtinyt odotella hymyä jo jonkin aikaa. Samoin katsekontaktia, joka taas tuli tasan kahden kuukauden ikäisenä. Siis sellainen ihan oikea kunnollinen ja tarkoituksellinen silmiin katsominen.

Nykyään poika jo seurailee tarkasti mitä teen ja mihin menen. Ja hymyjä irtoaa parhaiten aamuisin. On niin ihanaa kun aamulla pikku-ukko näyttää ihan oikeasti siltä että "Hei äiti, hauska nähdä taas!". Toinen ihan superkiva juttu ukon mielestä on kun hytkytään yhdessä musiikin tahtiin. Tässä muuten yksi kännykällä napattu kuva meidän tanssituokiosta.


Harmi vaan kun nuo hymyt on vielä melko harvassa, kyllä tuota useamminkin katselisi! Pikku-ukon motorinen kehitys tuntuu viime aikoina ottaneen niin ison hyppäyksen että ehkä ei hymyilylle ole vaan ollut aikaa. Jospa seuraavaksi sitten taas harjoiteltaisiin tätä sosiaalista puoltakin. Eilen ja tänään katselin kun pojan nukkuessa tavan takaa suupielet kääntyvät ylöspäin. Ja välillä pienen hihkaisun kanssa. Harjoitteleeko se nauramista unissaan? :) Mahtaa olla mukavia unia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti