maanantai 29. huhtikuuta 2013

Neuvolakortti

Uuden taidon rastittaminen neuvolakorttiin on aina juhlallinen hetki. Tähän mennessä olemme saaneet rastittaa jo "ääntelee", "kannattaa päätään käsistä kohotettaessa" ja "kääntyy vatsalleen". Eikä varmasti mene kauaa että saamme laittaa rastin "tarttuu esineeseen" -kohtaan. Yltiöoptimistinen äiti olisi saattanut jo laittaakin, niin hyvältä pikku-ukon käsien käyttö jo näyttää. Mutta ajattelin vielä odottaa, kunnes käsi ihan selvästi osuu esineeseen tarkoituksella eikä sattumalta. Kovasti ukko kyllä välillä kurottaa kohti edessä heiluvaa lelua. Eikä se joka kerta voi olla vain sattumaa. Tätäkin taitoa olemme harjoitelleet ahkerasti ihan pienestä asti. Tapanani on ollut laittaa ukon käteen jokin lelu tai harso esimerkiksi siksi aikaa kun teen kotitöitä ja ukko istuu sitterissä. Kyllä se yleensä jo jonkin aikaa pysyy kädessä.


Toisaalta kun katson neuvolakorttia, niin näen hirvittävän listan vaatimuksia. Taulukkoon on korostettu se ikä, jonka aikana kukin taito pitäisi oppia. Mitä sitten jos ei opi? Onko sitten jotenkin epäonnistunut? Miksi kaikkien edes pitäisi olla samasta muotista ja kehittyä samaan tahtiin?

Tällä hetkellä downin syndrooma ei vielä juurikaan näy pikku-ukon kehityksessä, mutta tiedän että pojan kasvaessa eroa muihin samanikäisiin tulee väistämättä. Siinä vaiheessa joudun tavallaan uudelleen kohtaamaan sen asian, että meidän vauvamme ei ole niin kuin muut. Toivon että olisin silloin kuitenkin jo niin kasvanut pikku-ukon erilaisuuteen, että osaisin olla ottamatta asiasta turhia paineita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti