lauantai 20. huhtikuuta 2013

Nyt sen teen!

Nimittäin aloitan ihan ikioman blogin. Tuntuu vähän jännittävältä kirjoittaa ajatuksiaan julkisesti luettavaksi. Tähän mennessä olen kirjoitellut satunnaisesti päiväkirjaa. Sinnehän nyt tulee kirjoitettua mitä vaan, satunnaista tajunnanvirtaa jota kenenkään ei ole tarkoituskaan lukea. Tästä lähin täytynee opetella kirjoittamaan niin, että joku muukin kuin allekirjoittanut saa selkoa ajatuksista joita päässäni risteilee.

Sitten itse blogin aiheeseen. Minulle ja miehelleni syntyi viime vuoden lopussa poika, esikoisemme. Hyvin pian syntymän jälkeen heräsi epäily downin syndoomasta, joka myöhemmin varmistettiin verikokeella. Kehitysvammaisen lapsen saaminen on ollut elämäni suurin mullistus ja hyppy tuntemattomaan, johonkin täysin vieraalle maaperälle. Tarkoituksena on siis kirjoittaa ajatuksista, joita tämä uusi elämäntilanne herättää. Ja tietenkin myös kertoa pojan kehityksestä ja ihan meidän arkisesta perhe-elämästäkin.

Koskaan aiemmin ei minulle ole tullut mieleenkään perustaa blogia. Mutta nyt viimeisen vajaan neljän kuukauden aikana elämässäni on tapahtunut niin valtavia asioita, että tunnen että minun on yksinkertaisesti pakko purkaa ajatuksiani johonkin. Ja miksi tuntuu, ettei oma päiväkirja tällä kertaa riitä? Suuren elämänmuutoksen ja uuden asian edessä kaikki mahdollinen tieto ja vertaistuki on tarpeen. Itse koin alkuvaiheessa down-lasten äitien blogien lukemisen kovin lohdullisena. Silloin kun mieli oli synkimmillään, oli ihanaa nähdä että ei se maailma vammaisen lapsen saamiseen kaadu. Toivon että jonain päivänä joku saman tilanteen edessä oleva löytää blogini ja saa siitä lohtua ja iloa.

6 kommenttia:

  1. Hei!
    Ihana tuo viimeinen lause. Löysin blogisi juuri vertaistuki mielessä.
    Meille syntyi nyt syyskuussa down-poika. Ihana kun löytyy muitakin perheitä, joissa on koettu ihan samoja asioita. Minullakin on blogi, mutta kirjoittelen sitä aika pintapuolisesti vielä. Ehkä jonain päivänä uskaltaudun kertomaan erityislapsestamme ja elämästämme vähän enemmän. Nyt pitää kerätä rohkeutta lukemalla teidän rohkeiden äitien blogeja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiva kun löysit blogini! Toivottavasti siitä on sinulle iloa. Ja paljon onnea vauvasta! :)

      Poista
  2. Hei!

    Medän "pikku-ukkomme" syntyi terveen papereilla 7vko sitten. synnytysosastolla lapsessa ei huomattu mitään poikkeavaa mutta neuvolassa jaloista ja käsistä löydettiin poikkeavuuksia mm. nelisormipoimut. Meillä toki ei ole vielä varmuutta diaknoosista mutta Down:iin viittaavia poikkeavuuksia on aika paljon.
    Kirjoitat arjestanne ihanan positiivisesti ja aurinkoisesti. Paljon jaksamista taipaleellenne ihan poikanne kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja paljon onnea vauvasta! :) Teillä ollaankin sitten tosiaan jännän äärellä, onko kromosomikokeet jo otettu? Jos teidän poikanen on down, niin liity ihmeessä facebookin downiaiset-ryhmään, sieltä saa ihan parasta vertaistukea, tietoa ja apua monessa asiassa. :)

      Poista
    2. kromosomi kokeet otettu viimeviikolla ja pitkä odotus edessä ennen vastauksia. Ensiviikolla menemme pään ja vatsan ultraan. Toivottavasti sieltä saamme edes jotain tietoa.

      Poista
    3. Saattaa ne tulokset tulla aika nopeastikin, meillä kesti muistaakseni vaan noin viikon verran. Toivotaan ettei ultrissa löydy mitään poikkeavaa. Ja on muuten tosi hieno juttu, ettei varmaan ainakaan mitään vakavaa poikkeamaa esim. sydämessä luulisi olevan, jos poitsu kerta on ihan oireeton :)

      Poista