keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Sikiöseulonnoista

Tätä tekstiä olen miettinyt ja muotoillut kauan. Tiedän että kyseessä on suhteellisen tulenarka aihe josta voidaan olla montaa mieltä. Toivottavasti onnistuin asettamaan sanani siten, etten tule väärinymmärretyksi eikä niistä aiheutuisi mielipahaa kenellekään.

Moni on kysynyt meiltä että tiesimmekö pikku-ukon downin syndroomasta etukäteen ja eikö seulonnoissa näkynyt mitään. Ja vastaukset kysymyksiin ovat siis ei ja ei. Niskaturvotusta ei ollut ja riski saada kehitysvammainen lapsi oli yhtä pieni kuin kenellä tahansa ikäiselläni naisella. Niin ja sitä ikäähän oli raskauden alkaessa 27 vuotta. Tietenkin se oli tiedossa etteivät seulontojen tulokset anna sataprosenttista varmuutta tavallisesta lapsesta, mutta eihän tällaisten asioiden ikinä usko osuvan omalle kohdalle.

Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että on hyvä ettei seulonnoissa löytynyt mitään. En olisi halunnut tietää downin syndroomasta etukäteen. Olen kuullut että iso osa down-raskauksista keskeytetään ja että sairaalassa vanhempia joskus jopa painostetaan aborttiin. Lähipiirissämme kellään ei ole downin syndroomaa, joten meillä ei ollut vielä tuolloin tietoa siitä miten täyttä ja hyvää elämää downista huolimatta voi elää. Ehkä olisimme vain kauhistelleet pitkiä luetteloita sairauksista joita downeilla saattaa olla. Olisi ollut kamalaa joutua itse niin vähäisin tiedoin niin suuren päätöksen eteen. Tunnustan, että en tiedä mihin ratkaisuun olisimme lopulta päätyneet. Sen vuoksi en missään nimessä voi tai halua tuomita ketään joka päätyy raskaudenkeskeytykseen. Kyseessä on vaikea päätös josta todennäköisesti seuraa ahdistusta teki niin tai näin.

Minulla ei kaikesta huolimatta ole seulontoja vastaan mitään, aion itsekin kyllä mennä taas tutkimuksiin jos joskus vielä olen raskaana. Kuulostaa ehkä ristiriitaiselta kun juuri sanoin etten olisi halunnut pikku-ukon downista tietää etukäteen, mutta downin syndroomahan ei ole ainut eikä läheskään vakavin poikkeavuus mitä seulonnoissa voi paljastua. Ja nykyään osaisin varmaankin ottaa tiedon mahdollisesta vammasta tai sairaudesta vastaan erilailla mitä ennen olisin osannut. Joka tapauksessa jos joskus olen uudestaan raskaana niin varmasti osallistun seulontoihin aivan eri mielellä kuin ennen. En tietenkään kehota raskaana olevia olemaan pessimistejä ja aina varautumaan pahimpaan, mutta toivon jokaisen suovan pienen ajatuksen sille, miksi seulontoja tosiasiassa tehdään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti