perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sydänlapsi?

Taisin aiemmin jo mainita, että pikku-ukon sydämessä on rakennepoikkeavuuksia joiden takia joudumme käymään kontrolleissa. Ensimmäisten kahden viikon aikana sairaalassa sydäntä ultrattiin ties miten monta kertaa. Kotiutumisen jälkeen olemme käyneet kahdesti lastenpolilla ultrassa ja viime kerralla otettiin myös ekg. Viime käynnistä on jo kuukausi, mutta nyt vasta luin kunnolla siihen liittyvän potilaskertomuksen. Ei sillä, että siinä olisi mitään uutta ja dramaattista ollut, mutta kun sen näkee mustaa valkoisella lääketieteellisin termein selittynä, niin tulee sellainen olo kuin kyseessä olisi paljon sairaampikin lapsi. Oikeastihan meille on sanottu, että nämä sydänjutut eivät todennäköisesti ikinä tule haittaamaan pojan elämää.

Ensimmäisellä kontrollikäynnillä saimme joitakin papereita joissa mainittiin sana "sydänlapsi". Jostain syystä en ollut missään vaiheessa mieltänyt pikku-ukkoa sydänlapseksi, vaikka alun hapetusongelmat johtuivat nimenomaan sydämessä olevasta avoimesta keuhkovaltimotiehyestä. Lisäksi sydämessä on läppävuoto ja reikä sekä eteisten että kammioiden väliseinässä. Vikalista kuulostaa ehkä hurjalta, mutta tilanne ei oikeasti ole kauhean paha. Eteisväliseinän aukosta ei kuulemma tarvitse välittää, eikä kammioväliseinän aukkoa viime ultrassa enää saatu edes näkyville. Se lienee siis umpeutunut itsestään. Keuhkovaltimotiehytkin on enää vain vähän avoinna. Läppävuoto on se tärkein asia jonka vuoksi joudumme kontrolleissa käymään. Tosin lääkäri veikkasi sen pahenemisen olevan melko epätodennäköistä. Seuraava kontrolliaikakin tulee olemaan vasta elo-syyskuussa.

Näillä tiedoin heitin sydänlapsipaperit kylmän rauhallisesti kotona roskiin, en halua ajatella pikku-ukkoa sydänpotilaana.  Joku voisi sanoa että tyhmästi tehty, mutta päätin että yritän olla stressaamatta edes yhdestä asiasta. Sen sijaan olen onnellinen siitä, ettei pikku-ukolla ole leikkausta vaativaa sydänvikaa, niinkuin usein downeilla on. Ja hyvä niin, oikeastaan olemme siis onnekkaita.

Lopuksi vielä yksi vähän vanhempi kuva ukosta. Hämmästys tuntui jokin aika sitten olevan melkeinpä pojan perusilme. Sydänlapsi? En tiedä, mutta minun sydämeni se ainakin on onnistunut viemään. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti