sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Ensimmäinen äitienpäivä

Tänään olen viettänyt ihka ensimmäistä äitienpäivääni, ja täytyy sanoa että kyllä äitinä olo on mukavaa! Pääsin syömään äitienpäivälounaan vanhasta koulusta tehtyyn ravintolaan. Ruoka oli tosi hyvää ja varsinkin jälkiruuat olivat ihania. Ensin pikku-ukko istui pitkän aikaa kaukalossaan tyytyväisenä lelu kädessä, mutta jälkiruuan kohdalla piti jo päästä syliin ja keksiä parempaa viihdykettä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin reissu meni tosi hyvin ja ilman sen suurempia huutoja. On kyllä mukavaa kun ukko on niin rauhallinen vauva että sen kanssa voi huoletta mennä ihmisten ilmoille.


Hyvää äitienpäivää!


Pikku-ukolle värikäs servetti oli juhlapöydän parasta antia


Moni on sanonut downien olevan perustyytyväisiä ja helppoja vauvoja, ja se kyllä pätee ainakin meidän pikku-ukkoon. En kuitenkaan halua ajatella, että kaikki downit olisivat tietynlaisia vain ekstrakromosominsa takia. Yhtä lailla down-ihmisissä on erilaisia luonteita ja temperamentteja kuin muissakin. Mieluummin ajattelen asian niin, että ehkä pikku-ukko vain sattuu olemaan pohdiskelijaluonne, kuten äitinsäkin. Vaikka kyllä ukko osaa tarvittaessa ilmaista hyvinkin äänekkäästi jos jokin on huonosti.

Iltapäivällä meillä kävi vierailulla pikku-ukkoa viikon nuorempi tyttö vanhempineen. Tutustuimme heihin perhevalmennuksessa jo raskausaikana ja nyt olemme kyläilleet puolin ja toisin. Tosi mukavaa saada uusia kavereita tältä paikkakunnalta! Olen muuttanut tänne M:n perässä vajaat kaksi vuotta sitten ja perheeni ja vanhat ystäväni ovat kaukana kolmensadan kilometrin päässä. En siis pistä ollenkaan pahakseni tutustua uusiin ihmisiin, joilla on vieläpä niin samanikäinen lapsi. Harmi kun minulla ei ole pikku-ukon ja tyttökaverinsa treffeistä yhtään kuvaa laittaa tähän.

Tänään teimme M:n kanssa hetken mielijohteesta pihallemme nuotiopaikan vanhoista tiilistä. Pikku-ukon myötä luonnollisesti tulee vietettyä aikaa paljon enemmän kotona kuin ennen. Jospa tuossa ympärillä tulisi istuttua iltoja tulevana kesänä.



Tänään on ollut kyllä mahtava päivä. Vielä jokin aika sitten epäilin, voinko koskaan enää olla ihan kokonaan onnellinen. Nyt se tuntuu ihan typerältä ajatukselta, totta kai voin olla! Minulla on M ja pikku-ukko, maailman rakkaimmat. <3 Välillä tuntuu että olen nähnyt elämän nurjaa puolta jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta siitä huolimatta olen kiitollinen myös siitä, miten paljon olen saanut hyvää elämääni. Olen saanut viettää äitienpäivää oman rakkaan perheeni kanssa. Olen onnellinen, että saan olla juuri tuon ihanan pienen ihmisen äiti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti