tiistai 28. toukokuuta 2013

Ensimmäinen ateria

Eilen sitten aloitimme kiinteitten maistelun bataatilla, niinkuin olin suunnitellutkin. Se meni jopa paremmin mitä olin uskaltanut kuvitella. Surautin keitetyn bataatin ihan sileäksi sauvasekoittimella ja lisäsin vähän maitoa joukkoon. Se näytti hymystä päätellen maistuvan pikku-ukolle mainiosti.


Yhteensä ukko söi suunnilleen reilun teelusikallisen, eikä sille onneksi tullut masuvaivoja. Kohtapuoliin kokeillaan uudestaan, ehkä tänään uskallan antaa ihan vähän enemmän. 

Mietin juuri, että kaikki on mennyt alkuvaikeuksien jälkeen ukon kanssa tosi hyvin. Oikeastaan niin hyvin että hirvittää. Kaiken kokemamme jälkeen ihan tosissaan pelottaa, että jos tuudittaudun liikaa siihen että nyt kaikki on hyvin, niin kohta taas on edessä vastoinkäymisiä. Ja tiedän että tällaiset ajatukset estävät olemasta onnellinen, mutta en voi niille mitään. Onneksi ne eivät pyöri päässäni ihan joka päivä, osaan minä tästä välillä sentään nauttiakin. Kunpa vain oppisin elämään tässä hetkessä murehtimatta tulevaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti