torstai 9. toukokuuta 2013

Helatorstaihuomenta!

No niin, nyt sitä sitten oltiin hereillä jo vähän ennen kahdeksaa, kun pikku-ukko ei millään suostunut enää nukahtamaan. Olen vähän huolissani, sillä ukon nenä rohisi yöllä ja nyt aamulla taas kovasti. Ettei vaan tulisi mitään nuhaa taas! Eilen illalla se kyllä itkeskeli vähän, taisi olla masuvaivoja. Niin että jos sen jäljiltä vaan olisi jäänyt jotain nenään. Ja toisaalta melkein ainahan ukon nenässä vähän rohisee, varmaan ihan tuon downin takia. Laitoin sille heti aamulla taas keittosuolatippoja. Ja tuntuu ne onneksi jo auttaneen. Saimme sairaalasta kotiutuessa tosi käteviä pieniä keittosuolaruiskuja mukaan. Sairaalassahan jouduttiin ottamaan limaa pois imullakin, koska ukko oli välillä niin tukkoinen. Sitä kyllä pahensi varmaan nenämahaletku, joka tuntui oikein keräävän limaa nenänieluun.

Sateisen ja kylmän aamun ovat kruunanneet pyykinpesu ja veroilmoituksen teko. Siis jokseenkin tylsä aamu, mutta oikeastaan nyt on ihan hyvä mieli kun on saanut jotain aikaiseksi. Vielä kun saisi tehtyä kelalle matkakorvaushakemuksen ukon kanssa tehdyistä sairaalareissuista... Minusta ei kyllä mitenkään olisi suurperheen äidiksi, kun tuntuu että yhdenkin lapsen kanssa on ihan riittävästi huolehdittavaa, kotitöitä ja paperihommia. Taidan olla vähän mukavuudenhaluinen. :D

Tänään emme ole vielä ehtineet ottaa yhtään kuvia, siispä laitan tähän vähän vanhemman kuvan. Se on otettu sairaalassa pikku-ukon päästyä tehokaapista koppasänkyyn. Oli muuten aikamoinen juhlahetki, kun tulimme M:n kanssa tapaamasta sairaalapsykologia ja ukko oli sillä välin siirretty tavalliseen sänkyyn. Sairaala-aikaa on hyvä käydä läpi mielessään pala kerrallaan ja yrittää muistella niitä valonpilkahduksia pimeyden keskellä.


Pikku-ukko koppasängyssä, maidon letkutus juuri meneillään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti