torstai 16. toukokuuta 2013

Muistoja ja mökkireissua

Eilen teimme vihdoin sen, mitä olimme jo pitkään suunnitelleet. Nimittäin kävimme viemässä kiitoskortin ja lahjan vastasyntyneiden teho-osaston hoitajille. Harmi kyllä kumpikaan pikku-ukon omahoitajista ei ollut paikalla, olisi ollut kiva nähdä joku kenen kanssa olimme paljon tekemisissä ukon sairaala-aikana. Näimme sentään pari tuttua hoitajaa ja onneksi hekin vielä tunnistivat meidät. Ymmärrän kyllä että osastolla hoidetaan satoja vauvoja vuodessa, mutta olisi ollut vähän noloa jos kukaan ei olisi enää muistanut meitä.

Osaston ovista sisään astuminen neljän kuukauden jälkeen tuntui kovin oudolta. Itse asiassa jo tutulle parkkipaikalle kurvaaminen toi hirmuisesti muistoja mieleen. Miten silloin tuntui siltä, että koko elämä oli pysähdystilassa, kuin jossakin ihme kuplassa. Kotona kävimme oikeastaan vain nukkumassa, muuten vietimme päivät sairaalassa ja autossa matkalla sinne tai sieltä pois. Noihin päiviin en haluaisi mistään hinnasta palata, ja toivon hartaasti, ettemme joutuisi enää kokemaan vastaavaa. Viimeiset neljä kuukautta ovat kuluneet todella nopeasti, mutta silti jotenkin tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut jo kauan sitten. Kun vertaa pikku-ukkoa silloin ja nyt, niin huomaa miten valtavasti poika on kasvanut ja kehittynyt. Ei se elämä siis onneksi jäänytkään pysähdyksiin, päin vastoin se tuntuu välillä etenevän vähän liiankin hurjaa vauhtia. :)

Tänään ei ikävä kyllä ole tullut otettua yhtään kuvaa ukosta. Meillä on ollut kiireinen päivä, kun olemme matkustaneet kolmesataa kilometriä mökille kotipaikkakunnalleni. Tänään kävimme jo äitini luona ja loppuviikoksi on luvassa lisää kyläilyä. Vähän harmittaa, kun olisi niin monta tuttua kenet haluaisin nähdä, mutta millään ei joka reissulla ehdi tavata kaikkia. Ehkä sitten seuraavalla kerralla taas, kaverit!

Nyt kipin kapin nukkumaan, että huomenna jaksetaan kyläillä ja nauttia helle(?)päivästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti