sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Hoitajakäynti ja syömisjuttuja

Tänään aamulla pikku-ukon silmä ei onneksi ollut enää niin punainen kuin eilen. Kävimme silti varmuuden vuoksi sairaanhoitajan vastaanotolla näyttämässä sitä, kun kerran aikakin oli varattuna. Hoitaja katsoi silmää ja antoi meille reseptin silmätippoja varten. Haen tipat huomenna, jos näyttää siltä, että niille on tarvetta. Jos silmä huomenna aamulla on parempi kuin tänään, niin en kyllä aloita turhaan kuuria. Tuskinpa ukko olisi kovin innoissaan silmätippojen laittamisesta. Sitä paitsi jos kyseessä on kuitenkin vaan naarmu tai viruksen aiheuttama tulehdus, niin eihän antibioottitipoista olisi edes hyötyä. Toivottavasti punoitusta ei huomenna enää olisi.

Terveyskeskusreissun jälkeen pikku-ukko sai maistaa ensimmäistä kertaa kanaa. Keitin kanafileetä vedessä, ja sen jälkeen hienonsin sen sauvasekoittimella. Tuloksena oli... no, sahanpurua. :D Sekoitin kanaa vähäsen porkkanasoseen joukkoon ja tarjosin ukolle. Pelkäsin etukäteen, että se alkaisi kakomaan kananmurusia, mutta hyvinhän se onneksi maistui. Porkkana muuten on nykyään pikku-ukon suosikkiruoka. Myös mango tuntuu uppoavan hyvin. Ensi viikolla voisin kokeilla avokadoa ja ehkä mustikkaa. Äitini sanoi, että oli jo löytänyt metsästä mustikoita. Pitäisi varmaan itsekin mennä katsomaan, viime vuotiset kun ovat pakastimesta jo loppuneet. Parin viikon päästä aion tarjota kauravelliä/puuroa. Muiden viljojen kanssa en aio pitää mitään kiirettä ja perunankin ajattelin aloittaa vasta kauran jälkeen.

Tähän mennessä syöminen on sujunut meillä aika mukavasti. Downeilla kun tuo syöminen saattaa olla joskus aika haasteellista. Välillä ukko ei suostu avaamaan suuta tai sylkee kaiken ruuan pois, mutta se taitaa tässä vaiheessa olla ihan tavallista. Kerralla menevät määrät eivät myöskään päätä huimaa, mutta tällä hetkellä pyrin siihen, että ukko söisi neljä ateriaa päivässä. Ja imetyskertoja tietysti tulee vielä monta siihen päälle. Niitä en ole millään tavalla säännöstellyt.

Tässä tämän päivän jutut, nyt ukko on herännyt päikkäreiltä ja kaipaa seuraa. M:kin tulee pian kotiin ja tänään on tortillailta!

Pikku-ukko nukkuu päikkärit nykyään tosi usein sohvalla.
 

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Silmävaivaa

Olen nyt vähän huolissani pikku-ukosta. Sen toisessa silmässä on jotain outoa. Huomasin eilen, että silmän pinnassa on jokin pieni kohouma, siis sellainen jonka näkee vain oikein tarkkaan tihrustamalla. Yritin soittaa terveyskeskukseen, mutta en saanut ketään kiinni. Koska oli perjantai-iltapäivä ja silmä ei vaikuttanut mitenkään kipeältä, niin ajattelin että seuraan tilannetta ja varaan lääkärin heti maanantaiaamuna.

Tänään päivällä sitten huomasin, että silmä oli alkanut punoittamaan. Lähdimme päivystykseen käymään, mutta koska silmä ei rähmi eikä tunnu kutiavan tai sattuvan, niin emme päässeet edes lääkärin puheille. Sen sijaan saimme huomisaamulle ajan päivystävälle sairaanhoitajalle. Toivon niin kovasti, että punoitus häviäisi yön aikana ja saisimme perua koko ajan. Arvatkaa vaan, olenko googlettanut jo vaikka mitä silmäsairauksia. :( Harmittaa olla heti näin "hysteerinen", mutta en vaan voi sille mitään, että pelottaa. Pääasia kuitenkin, että ukko on oma tyytyväinen itsensä, eikä mitenkään sairaan oloinen.

Jotain positiivista muuten tähänkin päivään; ukko on oppinut hienosti juomaan vettä tuttipullosta. Ihan hyvä juttu näin kesäkuumalla. Vielä kun sama onnistuisi maidon kanssa.



torstai 27. kesäkuuta 2013

Ikävä ajatus

Olen jutellut pikku-ukon downin syndroomasta tosi monen tutun (ja vähän vähemmänkin tutun) ihmisen kanssa. Toisilla on ainakin vähän tietoa siitä, mikä downin syndrooma on, toisilla taas ei. Yllättävän moni tuntee tai ainakin tietää jonkun jolla on down. Sen sijaan monikaan ei tunnu tietävän, mistä downin syndrooma johtuu. Tai siis oikeastaan sitä, ettei sille ole mitään erityistä syytä, vaan kyse on ihan sattumankaupasta, triplapotista kromosomibingossa.

Kuitenkin tuntuu, että jotkut ihmiset ajattelevat kehitysvammaisuuden automaattisesti johtuvan jostakin, mitä äiti on tehnyt raskaana ollessaan. Pelkään että nyt selkäni takana supatetaan, että olen tehnyt jotain väärin raskausaikana. Lisäksi joillakin vanhemmilla ihmisillä saattaa vielä olla sellainen käsitys, että kehitysvammaisuus on rangaistus perheelle jostakin pahasta. Tuntuu hirveän pahalle ajatella tällaisia asioita, mutta en vain voi sille mitään, että välillä ikävät ajatukset saavat vallan. Näitä juttuja muuten mietin viime yönä kun en saanut unta millään. Mikähän siinäkin on, että aina ne mieltä painavat asiat tuntuvat yöllä vielä monta kertaa kauheammilta?

Pitäisi pystyä laittamaan nämä "mitä muut ajattelee" -mietteet taka-alalle, sillä ihan varmasti tulevaisuudessa saamme pitkiä katseita ja selän takana kuiskimista ihan riittämiin. Eipä siinä auta muu kuin opetella olemaan välittämättä negatiivisesta huomiosta, ja nauttia täysillä siitä positiivisesta, jota onneksi tulee paaaaljon enemmän kuin negatiivista. Viimeksi muuten tänään pikku-ukko sai roppakaupalla ihastelua osakseen, kun kävimme näytillä työpaikallani. Oli kiva kahvitella työkavereiden kanssa pitkästä aikaa, vaikka ihan vielä en töihin takaisin kaipaakaan.

Tässä vähän vielä loppukevennystä kuvien muodossa. Emme varsinaisesti ainakaan vielä mitään sormiruokailua harrasta, mutta tänään annoin ihan vaan huvin vuoksi ukolle kurkunpalasen ihmeteltäväksi.



keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Äidin askartelut

Mietin jo helmikuussa, että kun kesä koittaa, niin haluan istua talomme rappusilla ja maalata kivistä leppäkerttuja. Olen keräillyt kevään mittaan pyöreitä kiviä vaunulenkkireitin varrelta ja vihdoin ostin maalitkin. Nyt parina iltana pikku-ukko on suostunut nukahtamaan ajoissa ja olen saanut illalla istuskella ulkona ihan rauhassa maalailemassa.

En todellakaan ole mikään taiteilija, ja kivien maalaaminen nyt muutenkin on aika pikkujuttu, mutta se että saan hetken tehdä rauhassa ihan mitä haluan, on tosi mukavaa. Helposti käy niin, että vapaahetket kuluvat facebookissa notkuen tai muuten tekemättä yhtään mitään järkevää. Mielestäni sellainen ei virkistä mieltä samalla tapaa kuin nuo iltahetkeni rappusilla tai esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen. Olen siis tosi iloinen, että sain aikaiseksi hankkia maalaustarvikkeet, ja että keksin aloittaa blogin kirjoittamisen. Sillä onhan äidin hyvä mieli pikku-ukonkin etu.

Tässä silmiä ja lakkakerrosta vaille valmiit ötökät...


...jotka seuraavana aamuna sateen jäljiltä näyttivät tältä:


Saakohan virheellisestä säätiedotuksesta valittaa johonkin? Ei noiden pilalle meno oikeasti kyllä haittaa kovin paljon. Seuraavana iltana pesin ne puhtaaksi ja aloitin alusta. Onpahan tekemistä useammalle illalle, ja ehkä toisella yrittämällä tulee parempaa jälkeä muutenkin. :)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Pikku-ukko 6 kk, kuva joka kuukaudelta

Pikku-ukko täyttää tällä viikolla jo puoli vuotta, aivan käsittämätöntä! Aika on mennyt hirmu nopeasti. Ja oikeastaan hyvä niin. Tai ainakin ne ihan alkuajat voisi minun puolestani vaikka pyyhkiä kokonaan muistista. Joku saattaa koettelemusten jälkeen sanoa, että "päivääkään en vaihtaisi pois". Mutta minä kyllä olisin ukon syntymän jälkeen voinut hypätä samantien muutaman kuukauden eteenpäin. Jos on niin, että vaikeat ajat vahvistavat ihmistä, niin olisin mieluummin sitten heikko. Oli miten oli, nyt kuitenkin elämme tässä hetkessä ja tärkeintä on että kaikki on hyvin.

Etsin ukosta kuvat joka kuukaudelta, on se tainnut vähäsen kasvaa. :)

Pikku-ukko kahden (vai kolmen?) päivän ikäisenä

1 kk

2 kk, iskän päällä on hyvä nukkua

3 kk, tavarat pysyy jo käsissä
4 kk

5 kk, kylvynraikkaana

6 kk, pieni suuri mies
 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannus

Meidän perheen juhannus meni oikein mukavasti. Aattoiltana pikku-ukko jäi tuhdin maitoaterian jälkeen mammalle hoitoon, ja isi ja äiti pääsivät juhlimaan juhannusta. Ukko oli vähäsen itkeskellyt ennen nukahtamista, mutta muuten kaikki oli mennyt hyvin. Kotiuduimme juhlista niin ajoissa, ettei ukko ollut ehtinyt vielä herätä syömään. Tuttipulloa ei siis onneksi tarvittu lainkaan. Juhannuspäivänä ajelimme pitkin maakuntaa ja kävimme rantaravintolassa syömässä. Viikonlopun aikana ehdimme tehdä vaikka mitä, mutta kuitenkin taas sunnuntai tuli aivan liian nopeasti.

Pikku-ukko mökillä
Juhannusaaton lounas
Ravintolassa isin sylissä

Merimaisema
Syömässä ollessamme bongasimme muuten aikuisen downin. Siellä hän istui terassilla, ilmeisesti perheensä kanssa. Nykyään M:n kanssa tulee huomattua vastaantulevat downit, vaikkei heihin ennen ole kiinnittänyt mitään sen erityisempää huomiota. Eräänkin kerran näimme kauppareissulla nuoren downmiehen äitinsä kanssa ostoksilla, ja unohdimme jo hetkeksi mitä olimme ostamassa, kun yritimme salaa "kytätä" heitä. :D Emmekä todellakaan tarkoita sillä mitään pahaa, asia nyt vaan sattuneesta syystä kiinnostaa meitä kovasti. Toivottavasti kukaan ei ole huomannut tai pahoittanut mieltään tuijotuksestamme. Ainakin yritämme katsella ihan huomaamattomasti.

Lauantaiaamuna pikku-ukon naamassa komeili kolme mojovaa paukamaa. Päivän mittaan näytti siltä, että ne vain kasvavat ja minä ehdin jo vähän hermoilla ja kuvitella vaikka mitä kauheuksia. Äitini toimi kuitenkin järjen äänenä, ja hyttysenpistoja ne vain taisivatkin olla. Nyt ne ovat jo huomattavasti pienentyneet.

Pikku-ukkokaan ei säästynyt hyttysenpistoilta

Paluu arkeen on ainakin tänään tuntunut tosi nihkeältä. M:llä on aamuvuoroa tämä viikko ja me ukon kanssa jäimme M:n lähtiessä vielä nukkumaan. Aamu-unet venähtivät taas luvattoman pitkiksi ja ylipitkien unien jälkeen väsytti vain entistäkin enemmän. Ja siitä seuraa se, etten saa koko päivänä oikein mitään järkevää aikaiseksi. Huomenna lupaan herätä ukon kanssa aikaisemmin (tai ainakin yritän!).

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ja taas pakataan...

...tai lähinnä "päivitetään" laukut, enhän ollut niitä viime viikolta edes purkanut, paitsi ottanut likapyykit pois. Pikku-ukko seuraili lattialla äidin touhuja kiinnostuneena.





Ja voi että kun odotan sitä uutta kameraa! Saisi sitten näpsiä sillä juhannuskuvia.

Kello on nyt yksitoista ja pikku-ukko valvoo vieläkin. Eilen ja tänään olen antanut sille porkkanaa, mutta en usko että nyt on kyse mistään mahavaivoista. Nimittäin kun nostan ukon sängystä niin se on taas oikea herra aurinkoinen, mutta sängyssä alkaa heti huuto. Siis näyttää siltä, ettei sitä vaan yksinkertaisesti väsytä. Hohhoijaa, äitiä voisi vähän väsyttääkin.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Uudistus

Hip hei, vihdoinkin sain aikaiseksi tehdä sen mitä olin jo kauan suunnitellut. Nimittäin blogin ulkoasun muokkauksen. Nyt se miellyttää ainakin minun silmääni paljon enemmän kuin ennen. Silloin kun aloitin tämän, minulla oli niin kova kiire kirjoittamaan etten malttanut sen tarkemmin miettiä blogin ulkonäköä ja valitsin äkkiä vain jonkun.

Luvassa on jatkossa myös toivon mukaan parempilaatuisia kuvia, sillä tilasin uuden kameran. En mitään järjestelmäkameraa, aika ja mielenkiinto eivät riitä opetella sellaisen käyttöä, mutta uuden digikameran kuvat varmaan kuitenkin voittavat suhruiset puhelinkuvat. Toivottavasti kamera ehtisi tulla vielä ennen juhannusta.

Nyt odottelen, että pikku-ukon hoitopöytää tultaisiin hakemaan pois. Päätin luopua siitä, kun siirsin vaipanvaihtopaikan vessaan pesukoneen päälle. Hoitopöytää käytettiin enää vain tavaroiden säilytykseen ja kissan sänkynä. :) Parempi siis antaa se pois tilaa viemästä, tavarat löytävät paikkansa varmasti jostain muualtakin.

Hieman toisenlainen näkökulma tähän aamuun

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Pieni voimistelija

Täällä sitä ollaan kotona taas ja pikku-ukko on nyt ihan tosissaan löytänyt jalkansa. Niitä onkin kiva ihastella ihan jatkuvasti. Erityisesti vaippaa vaihdettaessa varpaat nousevat naaman eteen, silloin ei ainakaan vaippa ole jumppaamisen tiellä. Myös sitterissä istuessaan ukko on oppinut nostamaan jalat ylös, jonka seurauksena koko poika valuu pieneksi mytyksi sitterin pohjalle. Siitä varmaan ei ole enää pitkä matka siihen, että ukko saa itsensä väännettyä kokonaan pois. Nyt ei kyllä enää uskalla hetkeksikään kääntää selkäänsä ukon ollessa sitterissä.

Näin ne jalat nousee

Ei enää pitkä matka lattialle




Tosi ihanaa, että ukko touhuaa ja jumppailee eikä vain pötkötä paikoillaan. Ei se sentään kovin hypotoninen ja löysä taida olla. Tai en tiedä, vaikea sanoa kun ei ole vertailukohdetta. Olen siis kyllä pitänyt sylissä ihan tavisvauvaa ja tuntuihan se jollain tapaa jämäkämmältä, mutta sitä en tiedä miltä oikein hypotoninen vauva tuntuu. Tai sitä millaiselta down-vauvat yleensä tuntuvat. Vaikka ei kai sitäkään oikein voi sanoa, millaisia down-vauvat yleensä ovat, kun mitään "keskivertodownia" ei taida olla olemassakaan.

Oli miten oli, niin pikku-ukko ainakin on edistynyt kehityksessään ihan selvästi. Muistan miten nelikuisneuvolassa lääkäri sanoi siitä kun ukko nostettaessa roikkuu ihan rentona, eipä muuten roiku enää! Ja nyt viisikuisneuvolassa terkkari kehui ukon vatsalihaksia. :)

Olen kyllä tietoinen, että monesti down-lapsen kehitysviive alkaa näkyä vasta noin vuoden iässä ja ettei ukon tähänastinen hyvä kehitys välttämättä ennusta yhtään mitään. Mutta tällä hetkellä olen tosi iloinen siitä, että ukko on edistynyt ensimmäisen puolen vuoden aikana näin hyvin. Ja sehän down-lapsen kanssa onkin tärkeää, että osaa iloita tästä hetkestä ja jokaisesta saavutetusta taidosta, murehtimatta liikaa tulevaisuutta.

Kilpparikaveri ja mummilta saatu uusi puku
 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Reissussa

Niin sitä taas on aika mennyt nopeasti kun on mukavaa. Nyt ei sanainen arkku oikein aukea, mutta tässä muutama kuva viime päiviltä.

Kissakaverikin on reissussa mukana

Tänään kävelimme vaunujen kanssa läheisille markkinoille. Näimme tosi paljon tuttuja ja vaunuihin kurkkijoita riitti. Pikku-ukko oli tapansa mukaan oikein kiltisti ja nautti saamastaan ihailusta.

Markkinaohjelmassa oli mm. hevosen maalausta!? :D 

Ukko on kovin innokas hörppimään vettä/maitoa mukista. Tosin suurin osa juotavasta taitaa vielä päätyä rinnuksille, mutta ei se menoa haittaa. Pääasia että yrittää!


 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Lähdön tunnelmaa

Nyt olisi tavarat pakattuna, enää pitää lastata ne, vauva ja kissa autoon. Sitten otamme suunnan kohti mammalaa loppuviikoksi. Pakkaan pikku-ukolle aina ihan mahdottomasti vaatteita mukaan, mutta eipä ne laukussa paljon tilaa vie. Tämä ja ensi viikko ovat yhtä reissaammista, sillä taas ensi viikon torstaina lähdemme takaisin mamman luo ja mökille juhannuksen viettoon. Autossa istumista siis tulee väkisinkin aika paljon, mutta onpahan ainakin tekemistä.

Toivon että ehtisin viikonlopun aikana jossain välissä istua rauhassa alas läppärin kanssa. Saattaa olla että meillä on taas niin paljon kyläilyä ja muuta ohjelmaa, että päivitykset ovat vaan pikaisia kuulumisia. Harmittaa kun päässä olisi monta juttua, mistä haluaisin kirjoittaa mutta viime aikoina ei oikein ole ollut aikaa keskittyä.

Ai niin, pikku-ukko on löytänyt varpaansa! Sen mielestä niitä on hirmu kiva tutkia ja ihmetellä. Täytyy yrittää napata kuva siitäkin. Tässä ihan muuten vaan tänään aamulla otettu kuva. Osaa se olla suloinen. :)

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Pullo- ja nokkamukitreeniä

Olin jo ajatellut, etten enää edes yritä totuttaa pikku-ukkoa tuttipullolle, mutta viime päivinä olemme harjoitelleet taas sitäkin. Ja myönnän kyllä, että jokseenkin itsekkäistä syistä. Olisi tosi helpottavaa jos ukon voisi jättää edes yhdeksi illaksi hoitoon. Ja joo, olen myös ehtinyt jo tuntea syyllisyyttä aiheesta, mutta toisaalta uskon että pieni irtiotto voisi olla oman jaksamiseni kannalta hyvä juttu.

Alussahan pikku-ukko osasi olosuhteiden pakosta syödä hienosti myös tuttipullosta. Ukon ollessa noin parikuinen, pullo jäi pois pitkäksi aikaa ja seuraavan kerran kun sille olisi ollut tarvetta, ei ukko enää suostunutkaan juomaan siitä. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut viisasta tarjota ukolle tuttipulloa ihan muuten vaan vaikka kerran, pari viikossa. No, eipä sitä auta tässä vaiheessa surkutella.

Tähän mennessä olemme kokeilleet neljää erilaista tuttipulloa. Parhaiten juominen on onnistunut Ainun antikoliikkipullosta ja Aventin pullosta. Olen miettinyt, että pitäisikö vielä hankkia Tommee Tippeen Closer to nature -pullo. Kuvissa ainakin se näyttää aika hyvältä. Erilaisten pullojen lisäksi olemme harjoitelleet myös jo nokkamukista juomista, venttiilillä ja ilman. Venttiilin kanssa siitä ei ainakaan tunnu tulevan oikein mitään. Niin, ja sitten olen vielä hörpyttänyt ukolle maitoa ja vettä suoraan mukin reunalta.

Nyt kun näen tuon litanian kirjoitettuna, niin aloin miettiä että mahtaakohan tässä olla jo vähän liikaa yritystä? :D Ehkä parempi taktiikka olisi valita yksi vaihtoehto ja keskittyä sen treenaamiseen, eikä sotkea pienen päätä sillä, että maito tulee aina eri astiasta. Ja ennen kaikkea olla ottamasta liikaa paineita tästä asiasta. Tosin oman hankaluutensa asiaan tuo sekin, että maito ei oikein tahdo nykyään lähteä herumaan pumpulla. Ja minulla on jostain syystä hirmuisen korkea kynnys antaa ukolle korviketta, ainakaan vain oman mukavuudenhaluni takia. Sitä paitsi mahtaisko korvike edes kelvata ukolle?

Että tällaisia ajatuksia tänään. Nyt pitäisi vielä pestä pyykkiä ja pakata, sillä huomenna lähdemme ukon kanssa mamman luo loppuviikoksi.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Minä en nuku

Meillä on ollut hirmuisesti ohjelmaa viime päivinä, ja lisäksi pikku-ukko on päättänyt, että illalla ei mennä ajoissa nukkumaan ja yöllä on kiva heräillä. Ilmassa on siis ollut kiirettä ja väsymystä. Siitä johtuu tavallista pidempi tauko kirjoittamisessa. Ja tämäkin on nyt vain tällainen ihan nopea päivitys, että äitikin ehtii nukkumaan vähän aikaa ennen kuin ukko jo herää.

Ihan pikkuvauvavaihe meni meillä kyllä tosi hyvillä yöunilla ja vähillä huudoilla. Ajattelin kyllä jo silloin, että jossain vaiheessa ihan varmasti vielä joudumme valvomaan ukon kanssa. Ja nyt se aika on sitten koittanut. Huonoon nukkumiseen on varmaankin monta syytä, mutta luultavasti suurin niistä on kiinteiden aloitus. Tänään ja eilen en ole enää antanut kukkakaalia sillä epäilen ettei se sopinut ukon masulle ollenkaan. Toivottavasti tästä ratkaisusta nyt olisi apua.

Uusien taitojen opettelu ja mamman viimeviikkoinen vierailu saattavat myös tietysti olla ukon mielestä niin jänniä asioita, että uni ei tulekaan tuosta vaan. Tällä tapaa tänään illalla jumppailtiin vielä puoli yhdentoista aikaan. eikä väsymyksestä ollut tietoakaan.



 

torstai 6. kesäkuuta 2013

Huh hellettä!

Tässä tulee pikainen päivitys ennen nukkumaanmenoa. Taas on ollut tosi kuuma päivä. Pikku-ukko on ollut melkein koko päivän ihan vaan vaippasillaan, kun sekä ulkona että sisällä on 27 astetta lämpöä. Ja silti se on ihan hikinen koko ajan. Nyt illalla tuntuu, että takki on ihan tyhjä vaikka en mitään erityisen raskasta ole tehnytkään. Meille riittäisi kiitos nämä helteet jo.

Tänään ukko maistoi kukkakaalia ensimmäistä kertaa. Ja taas ilmeestä voi päätellä, että hyvin maistui.


Huomenna meille saapuu odotettu vieras. Pikku-ukon mamma eli minun äitini tulee iltapäivällä ja on meillä sunnuntaihin asti. Ihanaa! Meille tulee varmasti kiva loppuviikko, ja saan itsekin vähän hengähdystaukoa kun joku muu touhuaa välillä ukon kanssa. Eli toisin sanoen saan rauhassa tehdä kotihommia. :D

Olisihan se mukavaa jo päästä johonkin iltamenoihinkin, ja pikku-ukko varmasti viihtyisi äitini hoidossa, mutta kun se ei suostu juomaan pullosta. Kolme-neljä tuntia on siis aika maksimiaika jonka toistaiseksi voin olla erossa ukosta. No, ehtiipä sitä kai myöhemminkin... Ja ikävähän tuota pientä rakasta vaan tulisi, jos pidemmäksi aikaa lähtisi pois!

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Naurua ja niitä näitä

Tämä aamu alkoi meillä vähän huonosti. Pikku-ukko oli hiukan kärttyisä, varmaan vielä eilisten rokotusten jäljiltä. Eikä syömisestäkään tahtonut tulla mitään. Tarjosin aamulla uutena makuna päärynää ja sain aikaan vain itkuraivarit. Aika yllättävää, olin lähes varma että makea päärynä maistuisi ukolle. Jätämme nyt sen kuitenkin joksikin aikaa ja seuraavaksi kokeilemme kukkakaalia.

Eilinen ilta sen sijaan meni oikein mukavasti. Ukolta nimittäin irtosi ensimmäinen ihan oikea, kunnon nauru kun tanssimme musiikin tahtiin. Nyt olen yrittänyt koko päivän hauskuuttaa pikku-ukkoa, että saisin kuulla naurun uudestaan. Eiköhän se sieltä vielä tule kun on tullakseen. Ukko söi myös iltaruuan reippaasti ja meni heti yhdeksän jälkeen nukkumaan, joten pääsin itse vielä käymään naapurissa letuilla. Onneksi itkuhälyttimen kantama riitti naapuriin asti. :)

Tänään M:llä on taas vapaapäivä ja kävimme rannalla kääntymässä, mutta siellä oli niin kuuma ja ihan hirveästi muurahaisia, ettei siellä kauaa viihtynyt. 



Tilasin viime viikolla pikku-ukolle pari hattua, nokkamukia ja lusikan ja tänään ne tulivat postissa. Molemmat hatut ovat vielä vähän liian suuria, mutta toista sentään voi jo silti käyttää. Tässä sovitetaan uutta hellehattua, ukko on vähän sen näköinen, että "Mitä se äiti minun päähän oikein laittoi?".




maanantai 3. kesäkuuta 2013

5 kk neuvola

Tänään aamulla oli pikku-ukon viisikuisneuvola. Onneksi M:kin pääsi tällä kertaa mukaan, hän sai pitää ukkoa sylissä, kun sille annettiin rokotuksia. Tällä kertaa päästiin paljon vähemmillä itkuilla kuin viimeksi, onkohan isi sittenkin parempi lohduttaja kuin äiti? :)

Ukon pituus on nyt 64,5 senttiä, kasvua oli siis kaksi senttiä viime kerrasta. Paino oli 6640 grammaa. Painokäyrä oli vähäsen notkahtanut, mutta en ota siitä turhia paineita, sillä ei pikku-ukon tarvitsekaan kasvaa normikäyrien mukaisesti. Uskon kuitenkin, että aloitimme kiinteät oikein sopivaan aikaan ukon kasvun kannalta. Kerroin miten hienosti ukko avaa suun lusikalle ja tuntuu olevan innoissaan syömisestä, ja terveydenhoitajakin oli sitä mieltä, että ukolla on nyt juuri sopiva herkkyyskausi kiinteiden aloittamiseen.

Eilen kerroin, että lauantaina olimme katsomassa ukon kaksikuista serkkua, eli M:n siskon poikaa. Oli kyllä ehkä maailman suloisin parivaljakko, vähän kun aikaa kuluu niin siinä ovat varmaan hyvät leikkikaverit. Jännä, miten sitä joskus ennen ajatteli, että kaikki vauvat ovat samannäköisiä. Nyt sen huomaa, etteivät tosiaankaan ole!


Tällä hetkellä ukko on tosi sylinkipeä ja vähän kärttyisä, johtuu varmaankin rokotuksista ja tästä kuumuudesta. Annoin sille päivällä jo vähän panadolia ja kohta annan vielä toisen annoksen, jospa se tästä vielä iloksi muuttuisi.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kiljuva kirahvi ja uniongelmia

Tulipa sitten meillekin hankittua tuo klassikkolelu, Sophie the giraffe. Tai oikeastaan ostin sen jo raskausaikana, mutta se otettiin laatikosta vasta hiljattain. Pikku-ukosta se taitaa olla aika hyvä ostos, ja ihmekös tuo, onhan se tosi kivan näköinen ja sen jaloista ja kaulasta saa hyvin kiinni. Sitä on varmaan mukava järsiä ikenillä, vaikkei ukko hampaita vielä taidakaan tehdä.

Mutta se ääni! Rutistettaessa kirahvi vinkuu kuin mikäkin koiranlelu. Ja se on muuten hirmuisen kova ääni. Kokeilin vinguttaa sitä korvan vieressä ja se ihan tosissaan sattuu korvaan, eihän se ole vauvalle turvallinen. Onneksi ukko ei vielä osaa tarkoituksella rutistaa sitä. Siinä vaiheessa kirahvi kyllä taitaa mystisesti kadota johonkin. :) Tai sitten täytyy yrittää "hajottaa" se jollain tapaa, että sen saisi hiljaiseksi.


Kovaääninen kirahvi

Pikku-ukon uniongelmat vaan jatkuvat. En enää tiedä mistä ne johtuvat. Eilen en antanut kiinteitä, eikä ukko siitä huolimatta olisi illalla millään nukahtanut. Tänään se on taas saanut kaksi annosta, nukahtanut vähän ennen yhdeksää ja herännyt jo kahdesti sen jälkeen. Jospa se onkin tämä kuumuus mikä ukkoa valvottaa. Parina iltana olen laittanut ukon sänkyyn ihan vaan vaippasillaan ettei sillä olisi kuuma. Ja yöllä sitten murehdin, ettei se vaan paleltuisi. Perjantaina sain ukon nukahtamaan meidän sänkyymme. Vähän aikaa se jumppaili vatsallaan ja hetken kuluttua peittelin sen. Ja parin tunnin päästä nostin sen omaan sänkyynsä.


Pikku-ukko perjantai-iltana, juuri nukahtamaisillaan 


Eilen nukahtamiseen saattoi vaikuttaa kyllä sekin, että meillä oli aika paljon tavallisesta poikkeava päivä. Kävimme katsomassa pikku-ukon uusinta serkkua, joka on ukosta kolme kuukautta nuorempi. Serkun luo on jonkin verran matkaa ja ukko tietty nukkui suurimman osan matkoista. Onneksi huomenna meillä on 5 kk neuvolakäynti, siellä voin jutella näistä uniongelmistakin.