maanantai 8. heinäkuuta 2013

Äidin turhamaiset (?) jutut

Viime viikolla katselin kauhuissani M:n ottamaan kuvaa minusta. Tai lähinnä huomioni kiinnittyi päässäni heiluvaan harakanpesään. Ennen siinä kohdin oli hiukset. Raskaana ollessani hiukseni olivat kauniit ja kiiltävät, eikä koko raskausaikana hiuksia tuntunut irtoavan juuri ollenkaan. Pikku-ukon ollessa noin neli-viisikuinen, alkoi sulkasato ja samalla jäljelle jäävistä hiuksista tuli kuivat ja huonokuntoiset. Ja se tuntuu tosi ikävältä minulle, jonka ei ole ikinä tarvinnut käyttää edes hoitoainetta.

Nyt kuitenkin jotakin oli tehtävä. Tänään aamulla ensi töikseni laitoin viestin pikku-ukon kummitädille, ja ilokseni hän lupasi hoitaa ukkoa sen aikaa, että käyn kampaajalla. Sain ajan varattua jo keskiviikkoaamulle, onneksi ei tarvitse enää kauaa kärsiä. Tavallisesti inhoan kampaajalla käyntiä, mutta tällä kertaa en jostain syystä malttaisi millään odottaa! Tässä se kuva, joka sai minut kauhistumaan, ylipitkä ja ei minkään värinen takkukasa:


Ehkä loppuviikosta näette sitten tuloksen. En aio tehdä mitään kovin radikaaleja muutoksia, mutta jotain pientä kuitenkin.

Eilinen päivä oli osaltani ihme vetelehtimistä. Otin pikku-ukon kanssa kahdet pitkät päiväunet ja silti olin ihan väsynyt. Iltapäivällä M lähti ukon kanssa ajelulle ja kauppaan, joten sain noin tunnin verran tehdä ihan mitä halusin. Kuuntelin musiikkia kovaa ja lakkasin kynnet, ja voin kertoa että se piristi mieltä. Ei siihen oikeasti sen kummempaa välttämättä tarvita. :)

Illalla kävimme kylässä pikku-ukon tyttöystävän luona. Tyttis muuten lähtee ihan kohta ryömimään, ehkä ukko voisi ottaa hänestä vähän mallia omiin harjoituksiinsa. Täytynee järjestää treffejä useammin (vai mitä Ulmeri?), edeltävistä olikin jo aika kauan aikaa.

Kyläreissulla ukko kokeili myös istua syöttötuolissa. Vähän nojailuksi se vielä meni, mutta kyllä meidän pian pitää jo hankkia omakin tuoli. Meille on jo luvassa käytetty Tripp Trapp ystävältäni, kunhan vain saisimme sen haettua.



Annoin ukon myös maistaa maissinaksua ensimmäistä kertaa. Niitä voisin ostaa myös meille kotiin sillä varmasti ne olisivat ukon mielestä kivoja ja siinä sivussa ne kehittäisivät käsien ja suun motoriikkaa.


1 kommentti:

  1. Kyllä täällä yks tyttis mielellään tapaisi Pikku-ukkoa! Nyt kun niistä jo on edes vähän seuraa toisilleen (ainakin toisen naama naurattaa). :)

    VastaaPoista