sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Endurokisoissa

Eilen aamulla ihan ensimmäiseksi kävimme rautakaupassa ostamassa pikku-ukolle kuulosuojaimet. Onneksi sellaiset löytyivät, sillä muuten en kyllä olisi vienyt ukkoa moottoripyörien pärinään. Peltor Kidsit maksoivat yllätyksekseni vain parikymppiä, olin kuvitellut ne paljon kalliimmiksi.

Rautakauppareissun jälkeen haimme kaupasta kahvipaketin ja kinkku-juustocroissantteja ja sitten suuntasimme ukon kummien (ei siis siskoni, vaan niiden lähempänä asuvien) luokse aamukahville. Siellä ukko sovitti uusia kuulosuojaimiaan. Ukko näytti olevan niihin ihan tyytyväinen ja ne pysyivät päässä hyvin, joten uskalsimme lähteä kisoihin.

Uudet kuulosuojaimet



Ukko ihan oikeasti seurasi radalla ajavia pyöriä!

Ei muuten ollut ensimmäinen kerta pyörän selässä (ks. isän kanssa)

Olimme kisoissa aika kauan, eikä siellä oikein ollut paikkaa jossa olisin voinut imettää. Onneksi meillä oli mukana mangososetta ukolle. Eihän julki-imetyksessä varsinaisesti mitään pahaa ole, mutta silti olen vähän arka siinä, ainakin tuollaisessa paikassa. Tästä seurasi se, että kotiin päästyämme ukko söi niin innolla ja niin paljon, että hetken kuluttua kaikki syöty lensi kaaressa sänkyymme. Lakanoiden vaihdon ja varovasti syödyn iltapuuron jälkeen ukko onneksi nukahti tyytyväisenä.

M:ää luonnollisesti kiinnosti itse kilpailu enemmän kuin minua, mutta minulla oli viihdykettä kun bongailin taas downeja. Näin ainakin kaksi poikaa, toinen oli ehkä noin kymmenen ja toinen vähän vanhempi. Oli kiva seurata, miten he olivat ihan mukana meinigissä. :) Nuorempi poika muuten osui isänsä kanssa katsomaan tuota kuvassa näkyvää keltaista pyörää samaan aikaan kuin me. M vaihtoi isän kanssa muutaman sanan pyörästä, eikä huomannut ollenkaan vieressä hyörivää poikaa. Itse sen sijaan yritin kaivaa pikku-ukkoa vaunuista nopeasti näytille, mutta myöhästyin vähän, enkä sitten kehdannut mitään enää sanoakaan. Enkä oikeastaan kyllä edes tiedä, mitä sitten edes olisi pitänyt sanoa. "Katso, meilläkin on tämmöinen!" Kuulostaa vähän tyhmältä...

Sain juuri pikku-ukon nukkumaan ja ehkä itsekin taidan kohta mennä sänkyyn. On jotenkin vähän huono olo, toivottavasti en tule kipeäksi!

4 kommenttia:

  1. Moikka, pakko kommentoida tuohon että "katso, meilläkin on tämmöinen" että huomaako kukaan edes että poikasi on down, kun hän ei ainakaan kuvissa näytä downilta - eipä taida olla juurikaan mitään tyypillisiä erityispiirteitä? Todella söpö poika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Ja kiitos kommentistasi! Tätä minäkin muuten oon miettinyt. Siis että huomaako ihmiset ukossa mitään erityistä, jos ei ukon downista tiedä eikä satu esim. ammatin puolesta olemaan "silmää" katsoa. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että ukon ulkoiset down-piirteet ovat suhteellisen lievät, mutta omaa lasta ei oikein osaa sen kummemmin arvioida, siihen on jo niin tottunut. :) Ulkoisista piirteistä sen verran vielä, että ukolla on vähän tavallista pienempi suu ja pienemmät korvat mutta silmäluomien poimut eivät ole mitenkään huomiotaherättävät. Niin, ja sitten ukolla on nelisormipoimut ja ns. sandaalivarpaat, mutta kukapa semmoisia osaisi äkkiseltään katsoa.

      Poista
  2. Meillä on reilun kuukauden ikäinen down-poika, jolla myös kovin vähän (ainakaan vielä) mitään tyypillisiä down-piirteitä,en tiedä korostuuko ne isompana? Pienenmmät korvat on meillä myös ja ehkä hiukan pienempi pää (ainakin kuin isommilla siskoilla). Mutta piti vielä sanoa että tämä sun blogi on hyvä - nyt kun itse on näiden samojen asioiden kanssa paininut. Yllätyksenä down tuli, mutta onneksi ilman sydänvikaa tms. ja kotiuduttiinkin sairaalasta jo heti seuraavana päivänä eli siltä osin meillä menee hyvin ja nyt pikkuhiljaa alkaa muutenkin elo tasaantua. Mutta siis olen kahlannut näitä sun kirjoituksia ja saanut paljon niistä, joten kiitos sulle! Ja aurinkoista päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja onnea, olette saaneet pienen aarteen! Tosi ihanaa ja mieltä lämmittävää kuulla, että sinulle on ollut iloa blogistani. :)

      Voin muuten kertoa, että minä murehdin aluksi, että tuleeko ukosta vanhempana kovin "vammaisen" näköinen, kuulostaa ääneen sanottuna aika kauhealta... Mutta onneksi en enää oikeastaan ajattele moisia, poika on silmissäni vaan maailman ihanin ja suloisin vauva! :)

      Poista