tiistai 9. heinäkuuta 2013

Vatsalta selälleen

Jipii, tänä aamuna pikku-ukko sitten kääntyi ensimmäistä kertaa vatsalta selälleen. Ja se tapahtui aika huvittavalla tavalla. Ukko aivasti ja näytti pyörähtävän aivastuksen voimasta ympäri. Äiti ei voinut kuin nauraa, hassu pieni mies. :) Nyt illalla olemme harjoitelleet kääntymistä vielä uudestaan. Ukko näyttää aina käännyttyään yhtä hämmästyneeltä, ihan kuin se miettisi että "miten ihmeessä minä tähän päädyin?". (Tässä kohtaa pitää muuten vielä mainita, että oikeastihan ukko kääntyi mahalta selälleen 3,5-viikkoisena, mutta ei sitä lasketa, koska sen ikäisenä painava pää saa vauvan kääntymään ympäri täysin tahdosta riippumatta.)

Huomenna meille saapuu vieraita pitkän matkan päästä. M:n veli perheineen on tulossa meille ja he viipyvät lauantaihin saakka. Ohjelmaa varmasti riittää, joten saattaa olla, etten muutamaan päivään kauheasti ehdi tänne kirjoitella. Torstaina olisi tarkoitus mennä Särkänniemeen ja minua vähän jännittää, että miten pikku-ukko jaksaa olla reissussa pitkän päivän. Toivottavasti se saa nukuttua vaunuissa, vaikka ympärillä onkin huvipuiston hälinää.

Varmasti on kyllä ihan hyvä, että ukon kanssa käydään uusissa paikoissa ja että ukko tottuu muihinkin kuin kodin ääniin. Olen nimittäin kuullut, että joskus down-lapset voivat olla kovin herkkiä metelille ja pelätä vieraita ääniä. En ole vielä ainakaan huomannut, että ukkoa häiritsisi hälinä ympärillä (esimerkiksi kun olemme olleet markkinoilla). Ja jos ukolla olisi taipumusta ääniyliherkkyyteen niin uskon että vähitellen tapahtuva "siedätyshoito" olisi siihen paras apu. Siksi pyrin nyt jo menemään rohkeasti uusiin paikkoihin ja tilanteisiin ukon kanssa sen sijaan että varmuuden vuoksi pysyisimme vain kotona.

Lopuksi tänään puhelimella napattu kuva, kun pikku-ukko kuunteli musiikkia kuulokkeista. Ja älkää pelästykö, tämä ei todellakaan ollut mitään metelille siedätystä! Volumet olivat ihan matalalla ja ukko kuunteli hetken ihan ihmeissään, että mitä sieltä kuulokkeista oikein kuuluu. :)


2 kommenttia:

  1. Hienoa! :)

    En muuten tiedä, mutta mäkin olen kuullut sen, että down lapsilla olisi jotenkin herkempi kuulo, siis melun suhteen ja se sietokyky. Varmaan aika paljon myös vaikuttaa se, että varmasti moni erityislapsen äiti viettää enemmän aikaa kotona rauhallisuuden keskellä, peläten ja aristellen uutta tilannetta, eri tavalla kuin muut äidit, näin ollen korvat eivät pääse näillä erityisillä tottumaan niin helposti meteliin ja hälinään, jolloin se saattaa jäädä päälle, se aristus meluun nimittäin. Niinkuin sanoin en tiedä, mutta mulla on jotenkin tälläinen kutina, että niin vois olla :)

    Pitäkääpäs kiva huvipuistoreissu! Meillä pikkumies oli ihan innoissaan kun pääsi ensimmäistä kertaa laitteisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu tehty ja kyllä oli hauskaa! Eikä pikku-ukko ollut moksiskaan metelistä, sai jopa nukuttua päiväunet vaunuissaan. :)

      Poista