torstai 29. elokuuta 2013

Ihmetyksen aihe

Oli pakko tulla päivittämään yksi juttu, jota olen tänään pohdiskellut. Nimittäin blogien ilkeämieliset anonyymit kommentoijat. Mikähän ihme siinä on, että lähes poikkeuksetta kaikkiin mammablogeihin tupsahtaa jostakin näitä anonyymejä idiootteja haukkumaan kirjoittajia milloin mistäkin aiheesta. On totta, että kun päättää jakaa palan elämästään julkisesti, niin on varauduttava ottamaan vastaan myös arvostelua. On kuitenkin eri asia antaa rakentavaa kritiikkiä tai asiallisesti esittää eriävä mielipide, kuin anonyyminä huudella ties mitä törkeyksiä ja tarkoituksella pyrkiä loukkaamaan.

Kaikista ikävimmältä tuntuu se, että nämä huutelijat taitavat olla toisia äitejä. Asioita ymmärretään tahallaan väärin ja hakemalla haetaan jotain, josta voisi keksiä jotain ilkeää sanottavaa. Miksi, oi miksi äidit eivät voi tukea toisiaan?

En kirjoita tätä siksi, että minulle olisi tullut näitä ikäviä kommentteja, vaan olen seurannut ilmiötä muissa blogeissa. Olen oikeastaan vähän ihmeissäni, että olen ainakin toistaiseksi säästynyt ilkeilyltä. Olen miettinyt, että olenko jollain lailla "suojassa" tällaiselta pikku-ukon vamman takia. Siis etteivät nämä anonyymit kehtaa tai viitsi hyökätä vammaisen lapsen äitiä vastaan. Toisaalta olen äitinä kyllä suhteellisen keskiverto kaikin tavoin, ja lisäksi pyrin kirjoittamaan melko neutraalisti, joten en todennäköisesti herätä kiusantekijöissä riittävän voimakkaita tunteita, jotta he vaivautuisivat keksimään haukkumisen aiheita. Ja hyvä niin. Mutta välillä tulee toisten puolesta niin kovin paha mieli, siksi siis tämä purkaus.

Eipä muuta tänään. Mukavaa viikonloppua, kaikesta huolimatta! :)

Fysioterapiaa ja lomajuttuja

Täällä sitä taas kukutaan hereillä, vaikka huomenna on taas ohjelmaa kerrakseen. Aamupäivällä M ja pari apumiestä valavat alakerran lattian valmiiksi, ja sen jälkeen vihdoinkin lähdemme M:n vanhempien luo. Olen tänään jo pessyt kolme koneellista pyykkiä ja huomenna ennen lähtöä minun hommani on pakkaaminen ja remonttireiskojen ruokahuolto. Olemme reissussa lauantaihin asti, joten seuraavat päivät ovat todennäköisesti melko hiljaisia täällä blogissa.

Tänään aamulla pikku-ukon fysioterapeutti kävi meillä kotikäynnillä. Ukon käsivoimat olivat kuulemma kasvaneet parin viikon takaisesta, mitä en ihmettele yhtään. Nimittäin sen verran ahkerasti ukko on lattialla punnerrellut. Saimme taas hyviä vinkkejä, miten edistää ja rohkaista ukon liikkeelle lähtöä. Tarkoituksena olisi jatkossa pitää ukkoa enemmän paljaalla lattialla olohuoneen maton sijaan. Seuraava fysioterapia-aika sovittiin kuukauden päähän. Olen varovaisen toiveikas, että ukko osaisi silloin jo ryömiä.

Nyt on meneillään M:n viimeinen lomaviikko, ja minulla on vähän haikea olo. Mitenkähän sitä taas osaa olla yksikseen (tai siis oikeastaan ukon kanssa kahdestaan) kun on tottunut jo olemaan lähes koko ajan yhdessä? Jotenkin tuntuu, että emme ole ehtineet loman aikana käydä missään. Toisaalta olemme saaneet paljonkin aikaan täällä kotona, mikä on ihan hyvä asia. Eilen sentään kävimme ulkona syömässä. Ennen lähtöä pikku-ukko syötettiin, juotettiin ja vaihdettiin kuiviin, ja onneksi se jaksoi olla oikein kiltisti ravintolassa.

maanantai 26. elokuuta 2013

Sydämen kuulumiset

Tässä tulee pikainen päivitys tämänpäiväisestä sydänkontrollista. Saimme hyviä uutisia, pikku-ukon sydän on oikein hyvässä kunnossa. :) Tähän saakka huolenaiheina ovat olleet avoin valtimotiehyt ja läppävuoto (ja olihan siellä myös reikä sekä kammio- että eteisväliseinässä). Enkä muuten ikinä varmaan opi muistamaan, että mikä läppä se oli. Nyt valtimotiehyt oli enää noin millimetrin luokkaa, mikä on siis todella vähän. Ja läppävuotokin oli korjaantunut itsestään ihan pieneksi. Sellaista olin salaa jo vähän toivonutkin viime neuvolakäynnin perusteella. Neuvolalääkäri nimittäin sanoi, että sivuääni ukon sydämessä on tosi vähäinen. Ja korjatkaa jos olen väärässä, mutta olen käsittänyt, että sivuääni johtuu nimenomaan läppävuodosta.

En voisi olla tyytyväisempi ukon sydämen tilanteeseen. Lääkäri sanoi, että noin vähäiset aukot ja vuodot eivät enää varmasti lähde itsekseen suurentumaan, päinvastoin ne voivat vielä entisestäänkin korjaantua. Sydänasiaa ei siis tarvitse enää murehtia ollenkaan, ihanaa! Tosin vielä ensi keväänä menemme tarkistuttamaan tilanteen, mutta varmaan vain sen takia, että nähdään onko tilanne pysynyt ennallaan vai korjaantunut edelleen.

Iloista viikonalkua kaikille! :)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

8 kk neuvola

Perjantaina olimme koko porukalla pikku-ukon 8 kk lääkärineuvolakäynnillä. Neuvolakorttiin kirjoitettiin tällä kertaa näin: "Tyytyväinen poika. Sydämestä vaimea sivuääni. Kääntyy vatsalleen. Iho hyvä. Lievä karsastus? Korvissa ei vaikkua. Uikku -/-. Ääntelyä, hymyilee. Vammaistukea varten C-lausunto. Silmäpkl lähete, korvalääkärilähete. Puheterapialähete.". Mitat olivat 7510 g ja 68,1 cm.

Huoh, mistähän sitä aloittaisi... Minulla oli käynnin jälkeen vähän ristiriitaiset tunteet. Toisaalta olen tyytyväinen, että pyörät lähtivät vihdoinkin pyörimään. Toisaalta taas tuli sellainen olo, että ukko muka olisi kovinkin sairas. Hyvähän se on että tutkitaan ja seurataan, mutta kun ihan kaikki tulee noin kertarysäyksellä, niin väkisinkin se pistää miettimään. Taisin nelikuislääkärineuvolassa muistaakseni luulla, että kyseinen lääkäri on samalla kaupunkimme erityisneuvolan lääkäri. Ei muuten ollut, tällä kertaa sen sijaan oli, ja sen kyllä huomasi. Tämänkertainen lääkäri osasi ihan eri lailla tarttua toimeen, tutkia oikeita juttuja ja kysyä oikeita kysymyksiä. C-lausunnon kirjoittaminen oli hänelle ihan itsestään selvä juttu, toisin kuin viime kerran lääkärille.

Tuo uikku -/- tarkoittaa sitä, että kun ukon korvan viereen laitettiin pikkuinen piipittävä laite, niin ukko ei kääntänyt katsettaan äänen suuntaan. Kummallekaan puolelle. Ymmärrettävästi tämä sai lääkärin ja neuvolantädin epäilemään pikku-ukon kuuloaistia. Sen takia siis saimme lähetteen korvalääkärille. Ukoltahan on noin parikuisena tutkittu kuulo ja tarkistettu korvat, eikä silloin ollut mitään ongelmaa. Neuvolalääkäri katsoi ukon korviin, eivätkä ne ainakaan vaikun tukkimat olleet. Itse en kyllä usko, että ukon korvissa olisi muutakaan vikaa, sillä olen ihan varma, että se kuulee ihan hyvin. Ehkä sitä eivät vain kiinnostaneet tyhmät piippaukset, kun tutkimushuoneessa on niin paljon muutakin mielenkiintoista katseltavaa. En silti pistä lainkaan pahakseni, että kuulo ja korvat tarkistetaan syksyn aikana vielä uudemman kerran.

En muista olenko kirjoittanut tänne blogiin, että mielestäni ukko karsastaa välillä ihan vähän. Lisäksi kuulin, että downin syndrooman käypä hoito -suosituksessa sanotaan, että downien pitäisi päästä silmälääkärin tarkistukseen 4-6 kuukauden iässä. No, kuuden kuukauden rajapyykki on meillä jo mennyt, mutta pääasia että nyt saimme lähetteen silmälääkärille.

Olin ensin vähän ihmeissäni, kun lääkäri laittoi meille nyt jo lähetteen puheterapeutille. Mutta ilmeisesti puheterapeutin heiniä on kaikki suun motoriikkaan liittyvä syömisestä lähtien. Nyt sitten odottelemme terapeutin soittoa ja ensimmäistä käyntiä suurella mielenkiinnolla. Olen hirmu tyytyväinen siihen, että fysio- ja puheterapia aloitetaan ajoissa, eikä vasta sitten kun on ongelmia. Jostain syystä olin kuvitellut, että terapioihin päästäkseen on ruikutettava ja oltava "hankala", mutta onneksi nähtävästi ei kuitenkaan. :)

Lääkärin kanssa oli puhetta myös Kehitysvammaisten tukiliiton ensitietokurssille osallistumisesta. Tein eilen sähköisen ilmoittautumisen lokakuussa järjestettävälle kurssille, mutta sitä ennen on vielä muutama mutka matkassa. Tästä asiasta voin kirjoittaa lisää jossain vaiheessa ihan omaan postaukseen.

Sitten neuvolakäynnistä muihin juttuihin (tästäpä tulikin pitkä teksti!). Meillä on ollut touhukas, mutta oikein mukava viikonloppu. Eilen aamupäivällä kävimme kahvittelemassa kaveripariskunnan luona, ja ukko osoitti huimat musikaaliset kykynsä. :) Ukko ymmärsi pianon idean heti, ja soitti (= hakkasi koskettimia) pitkän aikaa. Hauska pikkutyyppi!


Pikkuinen pianisti

Eilen illalla kun ukko oli mennyt nukkumaan, istuimme M:n kanssa takapihan nuotiopaikalla. Näin elokuussa on ihanan tunnelmallista laittaa kynttilälyhtyjä pihalle palamaan ja istua nuotion ääressä pimenevässä illassa.


Nuotiolla

Minä niin tykkään loppukesän illoista!

Tänään taas ei rentoutumisesta ole ollut tietoakaan. Alakerran remontti otti ison harppauksen eteenpäin, kun meillä oli lattianvalutalkoot. Tosin työ jäi ikävästi kesken kun sementtiä ei ollutkaan riittävästi, mutta ehdottomasti voiton puolella ollaan jo.

Huomenna meillä on pikku-ukon sydänkontrolli keskussairaalassa. En usko että mikään ukon sydämessä on muuttunut, ainakaan huonompaan suuntaan, mutta silti nämä käynnit aina vähän jännittävät. Pitäkää peukkuja!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kirppiskilppari

Olen innokas kirpputorien kiertelijä ja tykkään vanhoista kauniista tavaroista. Yleensä etsin astioita, huonekaluja tai koriste-esineitä, enkä niinkään vaatteita, mutta pikku-ukolle ostan mielelläni vaatteita myös kirpputoreilta. Ja muutenkin melkein kaikki vauvatarvikkeet olemme ostaneet tai saaneet käytettynä. Viime viikolla ostin ukolle pari bodya ja housut, ja sitten löysin tuollaisen ihanan rapisevan kilpikonnapehmokirjan kahdella ja puolella eurolla.


Ukko heräsi viime yönä vähän ennen yhtä ja valvoi sen jälkeen pitkän aikaa. Pienellä näytti olevan vatsanpuruja, tiedä sitten mistä lie johtuivat. Tänään onneksi ollaan taas hymyilty entiseen malliin. Ja päiväunet ovat yön valvomisen jälkeen maistuneet. Äidille taas maistuivat ukon nukkuessa nämä:


Pari kuppia pannukahvia ja eilisen juustokakun jämät, ja taas jaksaa! Tein tuon kakun eilen, kun ukon kummit tulivat illalla meille kahville ja sitä jäi juuri sopivan kokoinen pala tälle päivälle.

Eipä tänne tänään sen kummempia. Tällä viikolla ohjelmassa on vielä ainakin ostamani sohvapöydän noutaminen Jyväskylästä, 8 kk neuvolakäynti ja alakerran lattian valaminen. Remontin tiukka aikataulu ja hidas eteneminen aiheuttaa M:lle stressiä (lievästi sanottuna!), mutta kaikesta huolimatta uskon kyllä että se valmistuu ajoissa. Harmittaa niin kovin kun en osaa auttaa, mutta minkäs teet.

maanantai 19. elokuuta 2013

Bumbo

No niin, nyt meillä on vihdoinkiin se bumbo. Ajattelin että se olisi paljon mukavampi ottaa mukaan M:n vanhempien luo "syöttötuoliksi", kuin sitteri. Siispä haimme sen aamulla kovalla tohinalla tuttavaltani. Kotiin päästyämme istutin pikku-ukon bumboon ja aloin syöttämään. Lopputuloksena oli sottainen lapsi ja turhautunut äiti. Ukko nuokkuu bumbossa melkein yhtä lailla kuin syöttötuolissa. Ja lisäksi se kurottelee jalkojaan kohti siten, ettei syömisestä tule mitään. Sitterissä syöttäminen on siis kuitenkin toistaiseksi helpompaa, mutta aion silti harjoittaa bumbossa istumista päivittäin edes jonkin aikaa.

Aamulla lähdössä bumboa hakemaan
Bumbossakin ylettyy varpaisiin!

Vähän myöhemmin selvisi, ettei bumbon hakemisella olisi ollut mitään kiirettä, sillä emme oikeasti edes pääse huomenna lähtemään reissuun. Päätimme, että nyt on keskityttävä alakerran remonttiin, sillä lämpökattila on tosissaan vaihdettava ennen syksyä. Jospa vaikka ensi viikolla ehtisimme pariksi päiväksi käymään. M ahkeroi alakerrassa tälläkin hetkellä, ja minua vähän harmittaa kun en osaa auttaa mitenkään. Toisaalta jonkun on joka tapauksessa oltava pikku-ukon kanssa, joten vaikka osaisinkin asentaa viemäri- ja lattialämmitysputkia, niin en siltikään voisi osallistua työhön.

Tuttavani muuten antoi vinkin, että sitten kun lapsi osaa jo liikkua, niin bumbo on mainio tapa saada lapsi pysymään vähän aikaa paikoillaan esimerkiksi sillä välin kun itse käy suihkussa. Saimme tuohon mukaan myös sen Play trayn, siihen kun laittaa jotain mielenkiintoista syötävää/tutkittavaa niin varmasti ukko istuu hetken rauhassa aloillaan. Tähän mennessähän Youtube on hyvin riittänyt pitämään ukon tyytyväisenä. Viimeksi tänään ukko oli lattialla kovin levoton, mutta kun laitoin Ellan ja Aleksin pyörimään, niin sain laittaa pyykit koneeseen ilman että ukko huutaa yksin olohuoneessa.

Lapsenvahti työssään

Muistattekos muuten tämän projektin? Nyt se on viimeistä lakkakerrosta vaille valmis!





sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lattialla

Yritin tänään ottaa kuvan pikku-ukosta kun se punnersi itsensä ihan suorille käsille, ylemmäs kuin ikinä ennen. Olin kuitenkin liian hidas ja ukko ehti väsähtää. Tai sitten sitä ei enää vaan huvittanut jumpata.


Olen viime päivinä yrittänyt pitää ukkoa vielä tavallistakin enemmän lattialla. Se ei oikein tunnu tykkäävän fysioterapeutin suosittelemasta harjoittelusta (siis siitä, että tuemme sen suorille käsille), mutta itsekseen se kyllä mielellään touhuilee lattialla ja treenaa käsivoimiaan. Huomatkaa muuten olohuoneessamme tällä hetkellä oleva ihana uusi värikäs räsymatto! Tosin luulen, että se päätyy kohta pikku-ukon huoneeseen, ehkä se on sittenkin vähän liian riemunkirjava olohuoneeseen.

Ensimmäinen fysioterapiakäynti

Iltaa kaikille! M:n loma on saanut aikaan pienen blogihiljaisuuden, sillä olen halunnut hyödyntää tilaisuuden kun meillä kerrankin on aikaa olla yhdessä. Tänään M ystävineen on perinteisellä "miesten maakuntakierroksella", joten ehdin mainiosti kirjoittaa kuulumisiamme, kun pikku-ukko on untenmailla.

Keskiviikkoaamuna oli pikku-ukon ihka ensimmäinen fysioterapiakäynti. Mielestäni fysioterapeutti oli oikein osaavan ja mukavan oloinen ja ukko taisi ilmeistä ja innostuksesta päätellen olla samaa mieltä. Fyssari haastatteli ensin meitä vähäsen ja sitten pyöritteli ukkoa lattialla. Hän mm. laittoi ukon seuraamaan lelua katseellaan ja tarttumaan leluun, nosti ukon käsistä istumaan ja testasi suojeluheijasteet eteen ja sivuille.

Fysioterapeutti oli kanssani samaa mieltä ukon ryömimisyrityksestä; jalat olisivat kovasti jo menossa, mutta yläkropan voima ei ihan vielä riitä. Saimme ohjeeksi vahvistaa ukon käsivarsia ja olkapäitä laittamalla ukko lattialle konttausasentoon siten, että se laskee painoa suorille käsille, samalla itse tukien rintakehän alta. Fysioterapeutti totesi myös sen, ettei ukon keskivartalo ole vielä valmis istumiseen, mutta saimme luvan istuttaa ukkoa syöttötuolissa ihan lyhyitä aikoja.

Kysyin terapeutilta myös ukon tavasta polkea jaloillaan selällään maatessaan. Hän sanoi, että on hyvä juttu, että jalat liikkuvat vuorotahtisesti, mutta jos marssiminen tuntuu jäävän päälle, niin sitä voi yrittää vähän rauhoittaa. Nukkumaan mentäessä jalat käyvät usein niin hurjaan tahtiin, että peitto lentää vauhdilla pois. Onneksi ukko rauhoittuu ja nukahtaa nykyään lauleluun tai "tassutteluun" melko helposti.

Oli tosi ihanaa, että M:kin pääsi mukaan fysioterapiaan. Seuraavallakin kerralla M voi vielä olla mukana, sillä fysioterapeutti tulee meille kotikäynnille elokuun lopussa, kun M on vielä lomalla. Sovimme alustavasti, että tapaisimme jatkossa noin kolmen-neljän viikon välein. Se saattaa kuulostaa harvalta, mutta olen tässä vaiheessa siihen ihan tyytyväinen. Sitä paitsi suurin hyöty pikku-ukolle on varmastikin kotona tehtävistä harjoituksista, eikä lyhyistä terapiakäynnistä.

Harmi etten jännitykseltäni/innostukseltani tajunnut ottaa yhtään kuvia käynniltämme. Ehkä sitten ensi kerralla. Tässä sen sijaan hauska (mutta valitettavasti vähän suhruinen) kuva ukosta uudessa pingviinipuvussaan. Se osasi hienosti ottaa ihan pingviinimäisen asennonkin! :)


M:n äiti muuten oli meillä kylässä keskiviikosta torstaihin. Pikku-ukolla on ollut hieman jo vierastamisen merkkejä, mutta onneksi mummia ei vierastettu laisinkaan! Ensi viikolla ukko näkee taas mummiaan ja tapaa pappansa ensimmäistä kertaa kun tiistaina lähdemme kahdeksi yöksi heidän luokseen.

Omassa lapsuudessani olen viettänyt paljon aikaa isovanhempieni kanssa ja uskon, että lapsen ja isovanhempien läheiset välit ovat suuri rikkaus ja tuovat iloa molempien elämään. Haluaisin että ukko tapaisi mummia ja mammaa mahdollisimman paljon, mutta pitkien välimatkojen takia se ei ikäväkseni ole mahdollista. Toivon kuitenkin, että välimatkoista huolimatta pystyisimme luomaan ukon elämään turvallisen piirin läheisiä ihmisiä.

maanantai 12. elokuuta 2013

Loma!

Tänään on ollut tosi kiva päivä. M:n kauan odotettu loma on vihdoinkin alkanut. Aamupäivällä kävimme vähän ostoksilla, mutta muuten olemme viettäneet päivän kotona. Otimme pitkät päikkärit yhdessä ja laitoimme hyvää ruokaa. Loistava loman aloitus siis.

Iloisena kauppaan lähdössä

Tänä vuonna meillä ei ole mitään kovin ihmeellisiä lomasuunnitelmia. Ensi viikolla teemme kahden yön reissun M:n kotipaikkakunnalle ja muuten varmaankin keskitymme muutamaan keskeneräiseen juttuun täällä kotona. En muista olenko aiemmin kertonut, mutta meillä on meneillään kodinhoitohuoneen rakentaminen alakertaan, ja samalla vaihdamme pannuhuoneeseen uuden lämmityskattilan. Työ on vielä pahasti kesken, ja lämmityskattila pitäisi saada vaihdettua ennen kuin tulee liian kylmä.

Toinen asia mikä olisi lomalla tarkoitus saada valmiiksi, on pihan puuhommat. Pihastamme kaadettiin kesäkuun alussa muutama iso puu, ja niiden halkominen on vieläkin kesken (olemme tainneet vähän laiskotella alkukesän!). M on pilkkonut kirveellä jo osan puista, mutta nyt meillä on lainassa halkomakone jolla työ onnistuu minultakin. Viime viikolla kun oli lämmintä, otin pikku-ukon viereen viltin päälle katselemaan kun haloin puita. Tarkoituksena oli tänään tehdä samoin, mutta sade vähän sotki suunnitelmia. Olin myös haaveillut, että olisimme M:n kanssa tänään illalla voineet istua nuotiolla ja bongata tähdenlentoja (niitä kun piti tänään näkyä paljon), mutta harmikseni oli liian märkää ja pilvistä. Toivottavasti koko viikko ei olisi näin sateinen, että pääsisimme ulkoilemaan.


Taustalla äidin pikkuapuri :)
Ulkona on kivaa!


 

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kääntyilyä

Hip hei! Pikku-ukko osaa mahallaan ollessaan kääntyillä eri suuntiin! Sain vihdoinkin lattiat pestyä ja tänään ukko on ahkerasti harjoitellut ryömimistä ihan paljaalla lattialla. Siinä kun on paljon helpompi liikkua kuin maton päällä. Parhaimmillaan sain lelun kanssa houkuteltua ukon kääntymään jo yli puoli kierrosta. Nyt viimeistään alkaa olla aika opetella sulkemaan alakertaan vievien rappusten portti AINA. Ja varmaan pitäisi tehdä myös olohuoneen johtosykeröille jotakin. Kohta meillä nimittäin taitaa olla täällä kovin ehtiväinen pieni tutkimusmatkailija.

Maailma on avara

Tästä minä punnerran!


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Syöttötuoli testattu!

Ostimme ystävältäni käytetyn Tripp trappin, jonka äitini toi meille viime perjantaina. Siitä oli hävinnyt se nahkainen haaraosa, mutta M viritti sen paikalle pätkän vanhaa koiran talutushihnaa, hyvin toimii! Aluksi ajattelin hioa tuolin ja maalata sen valkoiseksi, mutta ehkä jätänkin sen tekemättä. Tuoli on ollut jo kahden lapsen käytössä, mutta maalipinta on vielä kuitenkin aika hyvä. Ja tuo sininen väri on ihan hieno, niin mitä sitä muuttamaan. Voi pystyisipä pikku-ukko jo istumaan syöttötuolissa, olisi niin mukavaa kun voitaisiin koko perhe istua yhdessä pöydän ääressä. Ukkokin oli ihan innoissaan kun pääsi hetkeksi kokeilemaan uutta tuoliaan. No, kaikki aikanaan...

 

tiistai 6. elokuuta 2013

Aamupuuhat

Meillä herätään nykyään suunnilleen yhdeksältä, ja lähes poikkeuksetta samasta sängystä. Pikku-ukko herää tavallisesti kaksi kertaa yössä. Ensimmäisellä kerralla se saa maitohuikat ja nukahtaa yleensä ongelmitta omaan sänkyynsä uudelleen. Toista kertaa ukko herää kuuden-seitsemän aikaan ja silloin otan sen viereeni nukkumaan vielä vähäksi aikaa, sillä omassa sängyssä ei siihen aikaan enää uni tahdo tulla. Ukko on aamuisin aina tosi hyvällä tuulella ja on ihana herätessä nähdä ensimmäisenä pienet hymyilevät kasvot. :)

Aamupesun ja vaipanvaihdon jälkeen on vuorossa aamiainen. Monta viikkoa meni ensin siten, ettei ukolle aamulla maistunut kuin ehkä pari lusikallista marja- tai hedelmäsosetta, mutta nyt se syö jo aamupuuron. Aluksi minulla oli vaikeuksia muistaa antaa ukolle D-vitamiini, mutta nykyään annan sen aina aamupalalla ensimmäisellä lusikallisella. D-vitamiinista vielä sen verran, että minulla on tapana antaa sitä jonkin verran suositeltua enemmän, sillä uskon suomalaisten suositusten olevan liian matalat. Meillä on alusta asti ollut käytössä Orionin Devisol-tipat, eikä ukolle ole onneksi tullut siitä mitään vaivoja.

Tässä kissa ja pikku-ukko tänään aamulla. Kissan mielipuuhaa nykyään on puskea ukon jalkoja kun ukko istuu sitterissä. Ja ukko on ihan innoissaan kissasta!


maanantai 5. elokuuta 2013

Luonnon ihmeitä

Eilen pikku-ukko pääsi kokeilemaan, miltä nurmikko tuntuu varpaiden (ja käsien) alla. Ei se ihan ensimmäinen kerta kylläkään ollut, mutta ensimmäinen kerta josta on kuvia.



Ja mikäs se tämä on? Vaahteranlehti päätyi ennätysvauhtia suuhun ja äiti nappasi sen pois ihan kesken kaiken. 



Nyt tuntuu olevan jonkinlainen aivojumi päällä, ja vaikka olisi sanottavaa niin en saa sitä järkevään muotoon kirjoitettua (olenpa huippuhyvä bloggaaja!). Siispä tässä vain pari ilmoitusluontoista asiaa, ja tosi mukavaa sellaista:
  • Fysioterapeutti soitti tänään aamulla, ja saimme ajan ensi viikon keskiviikoksi.
  • Työkuviot olen hoitanut nyt niin, että olen ukon kanssa kotona ainakin 18.5. saakka, jee!

torstai 1. elokuuta 2013

Rattaissa ensimmäistä kertaa

Tänään kävimme pikku-ukon tyttökaverin luona pitkästä aikaa, ja tyttiksen esimerkistä saimme inspiraation kokeilla laittaa ukko rattaisiin. Ihan vielä ukko ei taida olla valmis rattaissa istumiseen, mutta kyllä se niissä vähän aikaa viihtyi kun tuin sen peiton ja turvavöiden avulla istuma-asentoon. Mitenkähän noita istumiseen tarvittavia lihaksia saisi parhaiten vahvistettua? Harmi ettemme ole vieläkään päässeet sinne fysioterapiaan, sieltä varmasti saisi jotain ohjeita ja vinkkejä. Tällä viikolla kun varasin ukolle 8 kk neuvolakäyntiä, niin neuvolantätimme myönsi, että lähetteen tekemisessä oli käynyt alun perin jokin moka, eikä koko lähete ollut ikinä mennyt fysioterapeutille saakka. Mutta nyt asian pitäisi olla kunnossa ja odottelemme puhelinsoittoa fysioterapeutilta. Hänelle kuulemma on pitkähköt jonot, mutta toivottavasti ei enää menisi kauhean kauan.


  
Meillä on käytettynä ostetut Emmaljunga-yhdistelmät. Ne ovat hirmu isot ja kömpelöt, mutta riittävät mainiosti asuinalueemme hiekkateillä kärryttelyyn. Tosin sitten kun ukkoa voi ihan oikeasti istuttaa rattaissa niin meidän on hankittava pienempään tilaan menevät ja kevyemmät matkarattaat. Pitänee alkaa pikkuhiljaa jo perehtyä erilaisten rattaiden ominaisuuksiin. Ja tietty meillä asiaa pitää miettiä siltäkin kannalta, että ukko todennäköisesti tulee tarvitsemaan rattaita pidempään kuin tavislapset. Eli rattaiden olisi kuitenkin hyvä olla sen verran suuret ja jämäkät, että niihin menee isompikin lapsi. Tai sitten vain ostamme nyt sellaiset, mitkä tuntuu parhaalta ja vaihdamme myöhemmin tarvittaessa isompiin.

Nyt taidan liittyä M:n seuraan saunomaan. Tosi mukavaa kun ollaan pitkästä aikaa yhdessä kotona illalla. Vielä ensi viikko töitä ja sitten alkaa M:n loma, ihanaa! Loppuun vielä kuva iloisesta pikku-ukosta. Rakas pieni söpöläinen! :)