sunnuntai 25. elokuuta 2013

8 kk neuvola

Perjantaina olimme koko porukalla pikku-ukon 8 kk lääkärineuvolakäynnillä. Neuvolakorttiin kirjoitettiin tällä kertaa näin: "Tyytyväinen poika. Sydämestä vaimea sivuääni. Kääntyy vatsalleen. Iho hyvä. Lievä karsastus? Korvissa ei vaikkua. Uikku -/-. Ääntelyä, hymyilee. Vammaistukea varten C-lausunto. Silmäpkl lähete, korvalääkärilähete. Puheterapialähete.". Mitat olivat 7510 g ja 68,1 cm.

Huoh, mistähän sitä aloittaisi... Minulla oli käynnin jälkeen vähän ristiriitaiset tunteet. Toisaalta olen tyytyväinen, että pyörät lähtivät vihdoinkin pyörimään. Toisaalta taas tuli sellainen olo, että ukko muka olisi kovinkin sairas. Hyvähän se on että tutkitaan ja seurataan, mutta kun ihan kaikki tulee noin kertarysäyksellä, niin väkisinkin se pistää miettimään. Taisin nelikuislääkärineuvolassa muistaakseni luulla, että kyseinen lääkäri on samalla kaupunkimme erityisneuvolan lääkäri. Ei muuten ollut, tällä kertaa sen sijaan oli, ja sen kyllä huomasi. Tämänkertainen lääkäri osasi ihan eri lailla tarttua toimeen, tutkia oikeita juttuja ja kysyä oikeita kysymyksiä. C-lausunnon kirjoittaminen oli hänelle ihan itsestään selvä juttu, toisin kuin viime kerran lääkärille.

Tuo uikku -/- tarkoittaa sitä, että kun ukon korvan viereen laitettiin pikkuinen piipittävä laite, niin ukko ei kääntänyt katsettaan äänen suuntaan. Kummallekaan puolelle. Ymmärrettävästi tämä sai lääkärin ja neuvolantädin epäilemään pikku-ukon kuuloaistia. Sen takia siis saimme lähetteen korvalääkärille. Ukoltahan on noin parikuisena tutkittu kuulo ja tarkistettu korvat, eikä silloin ollut mitään ongelmaa. Neuvolalääkäri katsoi ukon korviin, eivätkä ne ainakaan vaikun tukkimat olleet. Itse en kyllä usko, että ukon korvissa olisi muutakaan vikaa, sillä olen ihan varma, että se kuulee ihan hyvin. Ehkä sitä eivät vain kiinnostaneet tyhmät piippaukset, kun tutkimushuoneessa on niin paljon muutakin mielenkiintoista katseltavaa. En silti pistä lainkaan pahakseni, että kuulo ja korvat tarkistetaan syksyn aikana vielä uudemman kerran.

En muista olenko kirjoittanut tänne blogiin, että mielestäni ukko karsastaa välillä ihan vähän. Lisäksi kuulin, että downin syndrooman käypä hoito -suosituksessa sanotaan, että downien pitäisi päästä silmälääkärin tarkistukseen 4-6 kuukauden iässä. No, kuuden kuukauden rajapyykki on meillä jo mennyt, mutta pääasia että nyt saimme lähetteen silmälääkärille.

Olin ensin vähän ihmeissäni, kun lääkäri laittoi meille nyt jo lähetteen puheterapeutille. Mutta ilmeisesti puheterapeutin heiniä on kaikki suun motoriikkaan liittyvä syömisestä lähtien. Nyt sitten odottelemme terapeutin soittoa ja ensimmäistä käyntiä suurella mielenkiinnolla. Olen hirmu tyytyväinen siihen, että fysio- ja puheterapia aloitetaan ajoissa, eikä vasta sitten kun on ongelmia. Jostain syystä olin kuvitellut, että terapioihin päästäkseen on ruikutettava ja oltava "hankala", mutta onneksi nähtävästi ei kuitenkaan. :)

Lääkärin kanssa oli puhetta myös Kehitysvammaisten tukiliiton ensitietokurssille osallistumisesta. Tein eilen sähköisen ilmoittautumisen lokakuussa järjestettävälle kurssille, mutta sitä ennen on vielä muutama mutka matkassa. Tästä asiasta voin kirjoittaa lisää jossain vaiheessa ihan omaan postaukseen.

Sitten neuvolakäynnistä muihin juttuihin (tästäpä tulikin pitkä teksti!). Meillä on ollut touhukas, mutta oikein mukava viikonloppu. Eilen aamupäivällä kävimme kahvittelemassa kaveripariskunnan luona, ja ukko osoitti huimat musikaaliset kykynsä. :) Ukko ymmärsi pianon idean heti, ja soitti (= hakkasi koskettimia) pitkän aikaa. Hauska pikkutyyppi!


Pikkuinen pianisti

Eilen illalla kun ukko oli mennyt nukkumaan, istuimme M:n kanssa takapihan nuotiopaikalla. Näin elokuussa on ihanan tunnelmallista laittaa kynttilälyhtyjä pihalle palamaan ja istua nuotion ääressä pimenevässä illassa.


Nuotiolla

Minä niin tykkään loppukesän illoista!

Tänään taas ei rentoutumisesta ole ollut tietoakaan. Alakerran remontti otti ison harppauksen eteenpäin, kun meillä oli lattianvalutalkoot. Tosin työ jäi ikävästi kesken kun sementtiä ei ollutkaan riittävästi, mutta ehdottomasti voiton puolella ollaan jo.

Huomenna meillä on pikku-ukon sydänkontrolli keskussairaalassa. En usko että mikään ukon sydämessä on muuttunut, ainakaan huonompaan suuntaan, mutta silti nämä käynnit aina vähän jännittävät. Pitäkää peukkuja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti