sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ensimmäinen fysioterapiakäynti

Iltaa kaikille! M:n loma on saanut aikaan pienen blogihiljaisuuden, sillä olen halunnut hyödyntää tilaisuuden kun meillä kerrankin on aikaa olla yhdessä. Tänään M ystävineen on perinteisellä "miesten maakuntakierroksella", joten ehdin mainiosti kirjoittaa kuulumisiamme, kun pikku-ukko on untenmailla.

Keskiviikkoaamuna oli pikku-ukon ihka ensimmäinen fysioterapiakäynti. Mielestäni fysioterapeutti oli oikein osaavan ja mukavan oloinen ja ukko taisi ilmeistä ja innostuksesta päätellen olla samaa mieltä. Fyssari haastatteli ensin meitä vähäsen ja sitten pyöritteli ukkoa lattialla. Hän mm. laittoi ukon seuraamaan lelua katseellaan ja tarttumaan leluun, nosti ukon käsistä istumaan ja testasi suojeluheijasteet eteen ja sivuille.

Fysioterapeutti oli kanssani samaa mieltä ukon ryömimisyrityksestä; jalat olisivat kovasti jo menossa, mutta yläkropan voima ei ihan vielä riitä. Saimme ohjeeksi vahvistaa ukon käsivarsia ja olkapäitä laittamalla ukko lattialle konttausasentoon siten, että se laskee painoa suorille käsille, samalla itse tukien rintakehän alta. Fysioterapeutti totesi myös sen, ettei ukon keskivartalo ole vielä valmis istumiseen, mutta saimme luvan istuttaa ukkoa syöttötuolissa ihan lyhyitä aikoja.

Kysyin terapeutilta myös ukon tavasta polkea jaloillaan selällään maatessaan. Hän sanoi, että on hyvä juttu, että jalat liikkuvat vuorotahtisesti, mutta jos marssiminen tuntuu jäävän päälle, niin sitä voi yrittää vähän rauhoittaa. Nukkumaan mentäessä jalat käyvät usein niin hurjaan tahtiin, että peitto lentää vauhdilla pois. Onneksi ukko rauhoittuu ja nukahtaa nykyään lauleluun tai "tassutteluun" melko helposti.

Oli tosi ihanaa, että M:kin pääsi mukaan fysioterapiaan. Seuraavallakin kerralla M voi vielä olla mukana, sillä fysioterapeutti tulee meille kotikäynnille elokuun lopussa, kun M on vielä lomalla. Sovimme alustavasti, että tapaisimme jatkossa noin kolmen-neljän viikon välein. Se saattaa kuulostaa harvalta, mutta olen tässä vaiheessa siihen ihan tyytyväinen. Sitä paitsi suurin hyöty pikku-ukolle on varmastikin kotona tehtävistä harjoituksista, eikä lyhyistä terapiakäynnistä.

Harmi etten jännitykseltäni/innostukseltani tajunnut ottaa yhtään kuvia käynniltämme. Ehkä sitten ensi kerralla. Tässä sen sijaan hauska (mutta valitettavasti vähän suhruinen) kuva ukosta uudessa pingviinipuvussaan. Se osasi hienosti ottaa ihan pingviinimäisen asennonkin! :)


M:n äiti muuten oli meillä kylässä keskiviikosta torstaihin. Pikku-ukolla on ollut hieman jo vierastamisen merkkejä, mutta onneksi mummia ei vierastettu laisinkaan! Ensi viikolla ukko näkee taas mummiaan ja tapaa pappansa ensimmäistä kertaa kun tiistaina lähdemme kahdeksi yöksi heidän luokseen.

Omassa lapsuudessani olen viettänyt paljon aikaa isovanhempieni kanssa ja uskon, että lapsen ja isovanhempien läheiset välit ovat suuri rikkaus ja tuovat iloa molempien elämään. Haluaisin että ukko tapaisi mummia ja mammaa mahdollisimman paljon, mutta pitkien välimatkojen takia se ei ikäväkseni ole mahdollista. Toivon kuitenkin, että välimatkoista huolimatta pystyisimme luomaan ukon elämään turvallisen piirin läheisiä ihmisiä.

2 kommenttia:

  1. Tulen aina tosi hyvälle tuulelle näistä päivityksistäsi!
    Hän on niin hymymies ja mikä puku!!!!
    -Marika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että blogista on iloa. :)

      Poista