torstai 12. syyskuuta 2013

Kerhoilua ja omppuja

Tänään olimme ensimmäistä kertaa seurakunnan perhekerhossa. Ja jälleen pikku-ukko oli ihan tyytyväinen, mutta minä olin se, jolla on ongelma. Lieneekö asiaan vaikuttanut eilinen vammaistukihakemuksen vääntö vai huonosti nukuttu yö, mutta meinasin pillahtaa itkuun kesken leikkihetken kun yksi ohjaajista tuli kyselemään miten meillä menee ja miten olemme jaksaneet. Nolottaa oikeasti, mutta en voinut sille mitään. Jotenkin taas asetelma pikku-ukko/tavislapset oikein korostui, kun ukko pötköttelee paikallaan kun muut samanikäiset pyörivät ja ryömivät minkä kerkeävät. Lisäksi yksi poika astui ukon käden päälle ja toinen nappasi lelun sen nenän edestä. Onneksi ukko ei tuntunut hirveästi välittävän. Niin ja juuri ennen kerhoon lähtöä ukolta tuli isot puklut hihallensa emmekä ehtineet enää vaihtaa vaatteita, ja jostain syystä minä itse hikoilin kerhossa kuin pieni sika, joten taisimme vielä olla "ne pahanhajuiset". Että sellainen kerhoreissu meillä.

Mutta...

Kaikesta huolimatta meillä oli suurimman osan ajasta jopa ihan mukavaa ja aiomme mennä uudestaan. Alamme käymään kerhossa varmaankin maanantaisin, sillä torstaisinhan meillä on muskari. Emme ehkä joka viikko, mutta aina silloin kun jaksaa ja ehtii. Ja arvatkaas mitä, kerhossa oli apuohjaajana nuorehko down-nainen! En kyllä tullut jutelleeksi hänen kanssaan mitään (koska olen nössö ja en keksi sanottavaa), mutta tottakai minua sattuneesta syystä vähän kiinnostaisi tietää, minkälaista hänen elämänsä on. Mutta ei sitä tuollaisessa tilanteessa ventovieraalta kehtaa mennä mitään kyselemään.

Ja sitten se paras juttu. Kerhosta kotiuduttuamme laitoin ukon lattialle ja se heilui ja kääntyili ja punnersi vallan mahdottomasti. En ole koskaan nähnyt vastaavaa, ja nyt voin juhlallisesti ilmoittaa, että ukko liikkuu! Toisin sanoen se siis peruuttaa "vahingossa" pieniä matkoja, mutta kuitenkin! Taisi toisten lasten seura ja esimerkki tehdä oikein hyvää. Ja tämä on se painavin syy, miksi haluan jatkossakin käydä kerhossa.

Iloinen kerholainen

Sitten ihan muuta asiaa. Olemme saaneet viime päivinä omenoita kahdestakin paikasta ja tarkoitus oli tehdä hilloa jo tiistaina, mutta sain aikaiseksi aloittaa homman vasta tänään. Lisäksi olen tehnyt kaksi omenapiirakkaa ja omenoita on syöty paljon myös ihan sellaisenaan. Tykkään loppukesästä ja alkusyksystä ja siitä kun saa omenoita, marjoja ja sieniä. Haaveilen kovasti omasta omenapuusta, mutta en ole vielä saanut hankituksi sellaista. Ehkä tänä syksynä.


Yksi juttu vielä, olen viime aikoina blogimaailmassa törmännyt useasti Mini Rodini -merkkisiin lastenvaatteisiin. Kovasti tuntuvat olevan haluttuja ja kehuttuja. Siispä kiinnostuin asiasta ja googletin merkin, ja seuraavaksi meinasinkin tukehtua omenaani. Siis oikeasti, mitä? Jos joku tykkää ja rahaa löytyy niin mikäs siinä, mutta minun mielestäni nuo eivät ole edes mitenkään erikoisen hienoja. Ja en tietenkään tarkoita, että kannattaisi ostaa mahdollisimman halvinta ja samalla todennäköisesti huonolaatuista tavaraa, mutta joku raja sentään...

4 kommenttia:

  1. Kurjaa että tunnet surullisuutta (?) muiden lasten läsnäollessa. Tiedätkö että sinulla on maailman hurmaavin pikkupoika, ihan sama vaikka muut ikäisensä osaisivat jo päällään seistä :)
    Ei se "kilpailu" tavislastenkaan keskuudessa ikinä lopu. Meidän tyttö täytti puoli vuotta ja eikös kaveri halunnut heti vertailla kumman lapsi on kehityksessä pidemmällä. No,en ryhtynyt siihen kilpailuun. Tuntuu että teidän poika nauttii muiden seurasta,ja sehän se on tärkeintä! :)
    Niin siihen ohjaajan kysymykseen: Miten sinä jaksat? Onko verkosto kunnossa? Paljon tsemppiä täältä ruudun toiselta puolelta!
    Samaa mieltä olen kalliista lastenvaatteista. Ihan kiva jos jollain on varaa ostaa merkkivaatteita vauvalleen. Mutta järkeähän siinä ei ole! Olen kirppareilta ja huutonetistä ostanut muutaman merkkivaatteen, ihan kivan kuosin takia. Halvalla. Se Mini Rodinin Panda-pipo ois hieno, mutta yli 20 € piposta on mulle liikaa. Ootko katellu Molo Kidsin vauvanvaatteita? Ne on niin kreisejä,mä tykkään. Tykkään siis katella niitä malleja,mutta en ostaa...
    -Marika-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa miettinyt sitä että miksi reagoin niin voimakkaasti muiden lasten osaamiseen ja siihen ohjaajan kysymykseen. Sinä päivänä olin kyllä jotenkin ylipäätään herkillä, mutta taitaa se down-asian käsittelykin olla vielä kesken mun mielessä... Ja mua harmittaa muuten ihan kauheasti välillä se, että kaikki isovanhemmat on niin kaukana, mutta onneksi meillä on täällä kuitenkin ystäviä. Kiitos tsempeistä! :)

      Nuo Molo Kidsin vaatteet on kyllä ihanan värikkäitä. Ja yksi merkki mistä kanssa tykkään on Småfolk, mun mielestä lastenvaatteissa saa ja pitää olla väriä, eikä niiden tarvitse olla niinkuin minikokoisia aikuistenvaatteita. Mutta yleensä minäkin tyydyn ihan vaan katselemaan...

      Poista
  2. Ps. Mahtava matto teillä!
    -Marika-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eikä siinä muuten näy puklutahrat! :D

      Poista