tiistai 24. syyskuuta 2013

Nukkumisjuttuja

En ole tainnut pitkään aikaan kertoa nukkumiskuvioistamme. Nukuttaminen on nykyään ihanan helppoa (alkukesästähän se oli hyvin hankalaa). Iltapuuron ja -pesujen jälkeen annan Ukolle maitoa, sitten peittelen sen sänkyyn, suukotan ja toivotan hyvät yöt ja poistun huoneesta. Melkein aina Ukko nukahtaa kiltisti itsekseen. Joskus joudun käymään huoneessa kerran tai pari ja silloinkaan en joudu nostamaan Ukkoa syliin vaan riittää kun pidän kättäni sen jalkojen päällä ja silittelen sen päätä. Ukolla on tapana välillä polkea jaloillaan vuorotahtiin, ja joskus se tuntuu nukkumaan mennessä ikään kuin jäävän päälle. Eli siis tavallaan käyn "pysäyttämässä" jalat, jotta Ukko nukahtaisi.

Helpon nukuttamisen vastapainoksi yöt ovat usein melko repaleisia. Kaukana ovat ne ajat kun ukko heräsi vain kaksi kertaa yössä tai nukkui jopa yhdeksän tuntia putkeen. Ukko saattaa herätä pahimmillaan kuusi tai seitsemän kertaa yössä. Usein se onneksi nukahtaa uudelleen tassuttelemalla, mutta joskus vain maito auttaa. Yritän välttää imettämistä alkuyöstä, mutta monesti en yksinkertaisesti jaksa valvoa ja luovutan hyvinkin helpolla. Viiden-kuuden aikaan joudun aina ottamaan ukon viereen rinnalle, ja näin nukumme katkonaisesti yleensä noin kahdeksaan asti.

Minua ei sinänsä häiritse se, että Ukko tahtoo yölläkin syödä, mutta toivoisin vähän yhtenäisempiä yöunia. Yksi syöttö neljän-viiden aikaan ei haittaisi mitään, mutta sen jälkeen Ukko saisi kyllä mieluusti nukkua aamuun asti omassa sängyssään. En tiedä mitä voisin tehdä, että saisin alkuyön ylimääräiset heräilyt loppumaan. Sen sijaan aamuyön toiseen imetyskertaan (tai itse asiassa kolmen tunnin tissillä roikkumiseen) auttaisi varmasti jonkinlainen "unikoulu". Ukolla ei voi vielä siihen aikaan olla uudestaan nälkä, joten ehkä minun pitäisi yrittää kärsivällisesti nukuttaa sitä omaan sänkyynsä. Asiaa varmaan auttaisi oikea asennoituminen jo illalla siihen, että aamuyöllä valvotaan. Ja tietenkin pitää valita sellainen ajankohta, ettei seuraavana aamuna ole kiirettä mihinkään. Jos saan aikaiseksi yrittää tätä, niin lupaan sitten kertoa tuloksista.

Sitten pari iloista asiaa tähän loppuun. Tänään saimme varmistuksen maksusitoumuksesta ensitietokurssille. Aika monen puhelinsoiton ja sähköpostin takana se oli, mutta onneksi työ vihdoin palkittiin! Toinen kiva juttu on se, että Ukon nokkamukiharjoitukset ovat tuottaneet tulosta. Toki iso osa vedestä valuu vielä rinnuksille, mutta juominen sujuu jo paremmin kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Uusin juttu on mukista yhdellä kädellä kiinni pitäminen, kuten kuvasta näkyy.

Kato äiti, yhdellä kädellä!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti