keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kotipäivä

Pikku-ukko nukahti vähän aikaa sitten ja M on töissä. Se tarkoittaa sitä, että nyt minulla on hetki ihan ikiomaa aikaa. Hengailen kissa Neposen kanssa sohvalla, kirjoitan blogia ja katson sivusilmällä Elämä lapselle -konserttia. Pienten potilaiden tarinat koskettavat nykyään ihan eri tavalla kuin ennen. Silmänurkat kostuvat vähän väliä ja osallistuinpa keräykseenkin kymmenellä eurolla. Se ei ole paljon, mutta on mukavaa kun pystyy auttamaan edes vähän.

Tänään meillä on ollut vähän laiska päivä. Tai tarkemmin sanottuna äiti on laiskotellut ja pikku-ukko on ahkeroinut lattialla. Ukko peruuttaa yhä pidempiä matkoja ja tuntuu sen ansiosta viihtyvän entistä paremmin lattialla.

Ruokaa laittaessani laskin ukon lattialle.


Hetken kuluttua se oli näin kaukana, matka tyssäsi ikävästi maton reunaan.


Lopuksi päivän kohokohta! :)


Oikeasti pitäisi lopettaa herkuttelu, sillä nyt kun imetys on vähentynyt niin syödyt pullat uhkaavat taas kertyä vyötärölle. Minun huonolla itsekurillani se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty, mutta oikeasti äitiys ei minusta ole todellakaan mikään syy antaa itsensä lihoa. Jos niin käy, niin se johtuu sitten ihan muista syistä kuin äitinä olosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti