keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Hassu Ukko

Ukko on tänään ollut hurjan iloisella tuulella, ja ihan selvästi se jo tietää, miten äitiä saa hauskuutettua. Ruokapöydässä tietynlainen "virkayskä" saa äidin nauramaan ja Ukosta on tullut yhtäkkiä vallan mahdoton suukottelija. Ihanaa, kun se osoittaa hellyyttä tuolla tapaa. Tosin olen saanut korvaan ja kaulaan jo naarmujakin Ukon rajuista hellyydenosoituksista, mutta se ei haittaa ollenkaan.

Höpönen

Tuossa kuvassa Ukolla on suussa Barbapapa-pehmo, jonka löysin tällä viikolla kaapin perukoilta kun etsin tavaraa kirppikselle myyntiin. Ostin sen pian sen jälkeen kun olimme alkaneet yrittää vauvaa syksyllä 2011. Varovaisena ajatuksena oli, että "tämä on sitten sille vauvalle". Nyt "se vauva" sitten pyörii tuossa lattialla Barbapapan ja noin tuhannen muun lelun kanssa. :)

Katselen tässä kirjoittaessani sivusilmällä Syksyn Säveltä. Taas ne näyttävät tarinoita Lastenklinikalta ja reaktioni on ihan sama (siis itku) kuin Elämä lapselle -konserttia katsoessani. Jotenkin tuollaiset jutut koskettavat nykyään ihan uudella tavalla. Itken kyllä nykyään muutenkin melkein joka päivä jostain syystä. Välillä murehdin asioita ja olen surullinen, sitä en voi kieltää, mutta useimmiten itken kuitenkin liikutuksesta. Esimerkiksi jos Ukko oppii jotain uutta tai on muuten vaan erityisen ihana ja söpö niin jo taas pyyhitään silmäkulmia. Maanantaina kun Ukko onnistui vihdoinkin ryömimään eteenpäin niin... No, kyllä te varmaan tajuatte.

2 kommenttia:

  1. hihii, toi on ihanaa ku lapsi alkaa tajuumaan enemmän asioita ja noi hellyyden osotukset on niin ihania <3 Meijän poika vaan nykyään tykkää käyttää hampaita pusun päätteeks.. :/

    Mä oon aina ollu itkupilli, mut en oo ikinä kumminkaa itkeny telkkariohjelmille, ja nykyään itken ihan kaikesta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, niinä hetkinä aina unohtuu murheet vähäksi aikaa :)

      Poista