perjantai 18. lokakuuta 2013

Suukkoja

Ukko keksi eilen hauskan uuden jutun; äidille ja iskälle on hauska antaa kuolaisia, märkiä pusuja. Kun Ukolle sanoo "anna suukko", niin se osaa jo useimmiten tulla kädet ojossa ja suu auki kohti iloinen ilme kasvoillaan "suukottamaan". Ihan superihanaa kun se osoittaa hellyyttä tuolla lailla, ja ymmärtää ihan selvästi mistä on kyse kun pyydetään suukkoa. Ukko taitaa oikeasti ymmärtää juttuja paljon enemmän kuin olen kuvitellutkaan.

Sitten toinen tällä viikolla opittu asia. Ostin jokin aika sitten Ukolle kirppikseltä pinottavia erivärisiä purkkeja. Nyt Ukko on hoksannut, että kun purkkiin huutelee, niin se kuulostaa jännältä. Huvittavaa, kun välillä sitä ihan ääneen naurattaa oma huutelunsa. Välillä se myös yrittää juoda purkeista, etenkin pienestä sinisestä, joka on ihan Ukon nokkamukin värinen ja kokoinen. Tässä tyylinäyte purkkileikistä tältä viikolta.


Tuetta istuminen sujuu meillä pikkuhiljaa paremmin ja paremmin. Vielä en kylläkään missään nimessä uskalla poistua Ukon takaa sen istuessa, sillä se saattaa milloin vain heittäytyä vauhdilla taaksepäin tai muuten vain kaatua muksahtaa lattialle. Fysioterapeutti kehotti laittamaan Ukon istuessa tyynyn taakse pehmusteeksi, mutta vielä emme ole niin pitkällä kehityksessä, että uskaltaisin jättää Ukon pelkän tyynyn varaan. Sitä ennen istumisen on vähän vielä jämäköidyttävä.

Tässä kuvassa Ukko näyttää jo kovin isolta pojalta, joka istuu katsomassa telkkaria. Olin kuitenkin koko ajan takana valmiina ottamaan kiinni, ja hetki kuvan ottamisen jälkeen Ukko heittäytyikin taas taakse täysin vailla huolta. :)


Ainiin, sitten päivän paras juttu. Tänään tuli postissa Kelan kuori. Arvasin heti sen olevan kauan odotettu vammaistukipäätös. Ja jee, meille myönnettiin perusvammaistuki (eli sen alin) kahdeksi vuodeksi. Olen päätökseen oikein tyytyväinen, sillä en hetkeäkään edes kuvitellut saavamme korotettua tukea vielä, vaikka käsittääkseni lähes kaikki vähän vanhemmat downit sitä saavatkin. Korotettu tukihan on tarpeen sitten, kun tulee tarvetta Kelan kustantamille terapioille, sopeutumisvalmennuskursseille tms. Tällä hetkellä saamme terapiat kaupungin kautta, ja ensitietokurssin maksusitoumuksen saimme sairaanhoitopiiriltä. Meillä on siis mielestäni asiat nyt oikein hyvin mallillaan. Korotettua tukea haen sitten joskus, kun koen sen ajankohtaiseksi.

Takana on jälleen kerran mukava viikko. Ukko on oppinut hienoja uusia asioita ja olen hirmu tyytyväinen Kelan päätöksestä. Maanantaina lähdemme sitten vihdoin sinne ensitietokurssille, huomenna voisi alkaa jo vähän laittamaan tavaroita kasaan sitä varten...

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti