perjantai 29. marraskuuta 2013

Erityisneuvolapalaveri

Tänään meillä oli ensimmäinen virallinen erityisneuvolapalaveri. Paikalla oli lääkäri, fysioterapeutti, puheterapeutti, toimintaterapeutti, psykologi ja palveluohjaaja. Siis aika paljon väkeä, joiden läsnäoloa Ukko kunnioitti nukkumalla koko keskustelun ajan. Tässä pääjutut, mitä palaverissa sovittiin:

  •  Saamme kaupungilta maksusitoumuksen kuudeksi kerraksi yksityiselle puheterapeutille
  •  Fysioterapia pyritään myös siirtämään yksityiselle puolelle joko Kelan tai kaupungin maksamana
  • Toimintaterapiaa ei vielä näin pienenä aloiteta
  • Joulukuussa tapaamme vielä uudestaan lääkärin uuden C-lausunnon tekoa varten
  • Joulukuussa tapaamme myös palveluohjaajan, joka tekee meille palvelusuunnitelman ja käsittääkseni myös valmistelee erityishuolto-ohjelman vammaispalvelujohtajalle hyväksyttäväksi
  • Myös päivähoitokuvioista keskusteltiin, mutta niiden aika ei onneksi ole ihan vielä

Siinä siis lyhyesti tämänpäiväiset jutut. Jotenkin vähän harmittaa, että taas täytyy alkaa rustaamaan uutta vammaistukihakemusta, vaikka meille juuri syksyllä myönnettiin alin tuki kahdeksi vuodeksi. Mutta jotta voisi saada terapiat Kelan kustantamana, niin sitä varten on saatava korotettua vammaistukea. Minä en kyllä usko, että se mitenkään onnistuu vielä, mutta kai se on kuitenkin yritettävä. Ja jos korotettua tukea ei tipu, niin sitten (toivottavasti) saamme kaupungin maksusitoumuksen yksityiselle fysioterapeutille. Harmittaa, sillä meidän tämänhetkinen kaupungin fysioterapeutti on tosi mukava, mutta kun hänellä ei ole aikaa eikä resursseja niin tiivistahtiseen terapiaan, mitä Ukko tarvitsisi. Siksi siis koko tämä C-lausunto-hakemus-rumba alkaa taas alusta.

Ärsyttävää kun juuri kun tuntui että asiat olisivat olleet järjestyksessä edes vähäksi aikaa, niin taas on luvassa paperinpyöritystä. Ihan typerää, että Kelan terapiat ovat sidoksissa vammaistuen tasoon. Kyllä meille riittäisi ihan hyvin alinkin vammaistuki, mutta kun silloin ei saa niitä terapioita, joista sitten taas olisi Ukolle ihan oikeasti hyötyä. Pelkään, tai oikeastaan olen ihan varma, ettemme saa korotettua tukea, vaikka sitä hakisinkin. Ja sitten, jos ja kun Kela ei maksa fysioterapiaa, niin olemme kaupungin maksusitoumuksen varassa. Ja siinä taas pelkään sitä, että kaupunki yhtäkkiä päättääkin säästää, emmekä loppujen lopuksi pääsekään ollenkaan fysioterapiaan.

Mitä tähän nyt voisi vielä sanoa? Tää on niin tätä... Siis juuri sitä, mihin kukaan ei kuvittele joutuvansa, kun odottaa vaan ihanaa pientä vauvaa, jonka kanssa voi touhuta kaikkea kivaa. Aargh. Päätäkin särkee.

Tässä nyt kuitenkin vielä loppukevennys, Ukko kaupassa hienosti istumassa ostoskärryn penkissä! Onneksi on näitä kivojakin juttuja, jotka pelastaa huononkin päivän.


 

2 kommenttia:

  1. Mä en voi kuvitellakaa kuinka ärsyttävää toi paperisota on :( Mut pakko sanoo et ihanat kuvat! :) Ja toi body on ihan huippu, meilläki oli toi ja se oli yks mun lemppari :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä meinaa ihan oikeesti mennä hermot... :( Tykkään kanssa tosta bodysta kovasti, se on ihanan pehmoista ja joustavaa kangasta ja just sopivan mallinen meidän "laiheliinille". :)

      Poista