keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Huippupäivä

Otsikosta varmaan voi päätellä, että tämänpäiväinen korvalääkäri ja kuulontutkimus menivät tosi hyvin. Tällä kertaa lääkäri näki vähän paremmin Ukon korviin kuin viime kerralla, ja korvat olivat ihan siistit ja tärykalvot liikkuivat niinkuin pitääkin. Lisäksi Ukko antoi lääkärin katsoa korviin ihan kiltisti, eikä viime kerran kaltaisesta itkuraivarista ollut tietoakaan. Äidin reipas pieni poika!

Olin mielessäni kuvitellut, että kuulontutkimus tehtäisiin nyt samoin kuin joskus viime keväänä (silloin Ukon päähän liimattiin elektrodeja jotka mittaavat aivojen vasteen kun korvaan johdetaan ääntä, eli itse tutkittavan ei tarvitse tehdä muuta kuin olla hetki hiljaa paikallaan). Sen sijaan tutkimus päätettiin tehdä siten, että Ukko istui sylissäni kirjaa katselemassa, ja molemmin puolin olevista kaiuttimista kuului erilaisia ääniä, joihin Ukon oli tarkoitus reagoida. Olin aluksi vähän kauhuissani, sillä olen kotona huomannut että keskittyessään johonkin mielenkiintoiseen tekemiseen Ukko ei välttämättä reagoi mitenkään, vaikka pitäisin miten ihmeellisiä ääniä. Ja kuitenkin se ihan selvästi mielestäni kuulee pienetkin äänet. Ei Ukko ollut kaikkia ääniä tutkimuksessa kuulevinaankaan, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävästi, sillä tutkimuksessa ei lääkärin sanojen mukaan todettu kuulonalenemaa.


Kaikkein tarkimmin Ukko kuunteli kaiuttimista kuuluvaa puhetta ja toiseksi tarkimmin musiikkia. Muut äänet eivät olleet ihan niin mielenkiintoisia. Ei sitä kukaan sen kummemmin kommentoinut, mutta minun mielestäni se on hyvä asia sillä luulisi sen olevan tärkeää, että ihmisen puhe kiinnostaa lasta enemmän kuin esimerkiksi koiran haukunta tai joku satunnainen piipitys.
 

Olen tosi helpottunut, koska oikeasti pelkäsin Ukon korvissa olevan jotain vikaa. Tämä siksi, että se on koko syksyn ollut vähän tukkoisen oloinen, ja kuulin että joskus pelkkä rohina voi olla korvatulehduksen/liimakorvan oire. Tämän päivän perusteella meille ei siis onneksi enää tullut jatkokäyntejä tai seurantaa korvapolilla, mutta jos joskus epäilen Ukolla korvatulehdusta tms. niin kuulemma silloin on pyydettävä terveyskeskuksesta suoraan lähete keskussairaalaan. Ukolla kun on down-lapsille tyypillisesti hyvin pienet korvakäytävät, joihin ei tavallisilla terveyskeskusvehkeillä näe. Voi kunpa säästyisimme korvavaivoilta ihan kokonaan!

Lääkärireissun lisäksi kävimme tänään vähän ostoksilla. Uskalsin ensimmäistä kertaa laittaa Ukon ostoskärryjen istuimeen ja se pysyi siinä hienosti. Harmi kun ei ollut kameraa eikä puhelinta mukana, niin en saanut kuvaa. Mutta voitte varmaan kuvitella miten innoissaan Ukko oli ihka uudesta kokemuksestaan. Näkeehän ostoskärryn istuimesta paljon enemmän mielenkiintoisia asioita, kuin kärryyn nostetusta turvakaukalosta. Ja tietenkin minä olin taas kerran tosi ylpeä taitavasta pikku-Ukosta.

Löysin kirppikseltä Ukolle hienon paidan ja housut. Ne ovat kyllä vielä aivan liian suuria, mutta onpahan sitten jotain jo valmiiksi varastossa. Lisäksi ostin tällaiset ihan käyttämättömät tumput:


Blogger heitti kuvan näköjään väärinpäin, mutta eipä se tässä onneksi haittaa. Muitten juttujen lisäksi ostin Ukolle tonttulakin. Kaupassa oli jäljellä yksi ainoa oikean kokoinen lakki meille. Ja nyt kun mietin tätä päivää niin meillähän on mennyt tänään kaikki ihan putkeen. Aamulla näytti hetken aikaa huonolta kun myöhästyimme lääkäristä koska auton oven lukko oli jäässä, mutta sekään ei loppujen lopuksi haitannut mitään, sillä lääkärikin oli myöhässä. Niin ja iltapäivällä Ukko kaatui istumasta niin, että löi päänsä niin että paukahti, mutta ihme kyllä sillä ei tullut edes itku. Olisivatpa vastoinkäymiset aina vain tätä luokkaa. :)

Ja vielä yksi juttu tältä päivältä. Tänään illalla Ukko pyöritteli kättäni käsissään ja laittoi sormeni suuhunsa. Ja siellä, alaleuassa vasemmalla puolella tuntui ihan pieni terävä hampaan alku. Tästä se lähtee...

Tämä kuva sopi niin hyvin tämän hetken fiiliksiin: iloinen tonttu-Ukko!


2 kommenttia:

  1. Onpas ilonen tonttu-ukko siellä! Tuostahan sais hyvän joulukorttikuvankin.Eikös vaan olekin mukavaa kun joku päivä menee "ihan putkeen"! Sillä hyvällä mielellä menee taas muutama huonompikin päivä - näin ainakin meillä! Iisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, tällaisista päivistä saa voimaa ihan mahdottomasti taas jatkaa eteenpäin. :)

      Poista