keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Isänpäiväkortti

Tänään illalla askartelimme Ukon kanssa isille kortin. Tästä lähdettiin liikkeelle, iso nippu korttipohjia, maalia, harso ja talouspaperia sekä yksi pieni poika.


Jalka olisi ihan varmasti ollut paljon helpompi painaa korttiin, mutta sinnikkäästi yritin silti saada aikaan kelvollista kädenkuvaa. Aluksi Ukko oli ihan innoissaan, mutta kahdennentoista yrityksen jälkeen hermot alkoivat mennä molemmilta. Siinä vaiheessa maalia oli jo vähän muuallakin kuin Ukon kädessä ja korteissa. Lattia sekä Ukon ja äidin kasvot saivat oman osansa. Ja luonnollisesti myös vaatteet menivät molemmilta vaihtoon. Tästä vaiheesta ei ole kuvia, koska en halunnut sotkea kameraakin. Enkä olisi voinut laskea Ukkoa käsistäni, sillä muuten sotku olisi ollut vieläkin karmeampi, ja maalin töhrimät kädet olisivat tietty heti eksyneet suuhun. Eivät käyttämämme värit myrkyllisiä olleet, mutta ei niitä silti varmaan tarkoitus ole kauheasti syödä!

Pestynä ja puunattuna aikaansaannoksia ihailemassa

Kahdestatoista "koevedoksesta" yksikään ei ollut ihan täydellinen, mutta ei se oikeastaan haittaa. Täydellisiähän emme ole mekään, sitä paitsi pienet sotkut ja rosot tuovat vain särmää. Valitsimme mielestämme kaikkein parhaan, ja tässä lopputulos, M:n ihka ensimmäinen isänpäiväkortti.

Tästä tuli hieno!
Ostin hajuveden lisäksi vielä pari Snickersiä (M:n suosikkeja) ja hienon lahjapussin. Huomenna illalla kun M on töissä, niin pakkaan viikonlopun matkatavarat jo valmiiksi ja piilotan lahjan kassin pohjalle, ettei yllätys mene pilalle.

Yksi kuva täytyy vielä lisätä. Se on eilisiltä synttärijuhlilta, jossa Ukko pääsi kokeilemaan tuollaista keinudinoa. Jonkinlaisen vastaavan haluaisin meille kotiinkin, kenties sitten joulu- tai synttärilahjaksi? Eihän Ukko tietenkään vielä osaa itse istua ja keinua, mutta kaikki aikanaan. Ja jo keinumisen harjoittelun luulisi parantavan tasapainoa ja vartalonhallintaa, vaikka alkuun auttaisinkin pitämällä kiinni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti