sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Iso poika

Kuulin ensitietokurssilla fysioterapeutilta ihan uuden asian lasten kuntoutuksesta. Kuulemma aina kannattaa mahdollisuuksien mukaan harjoitella myös niitä ikätasoisia juttuja huolimatta siitä, missä vaiheessa motorinen kehitys muuten on. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka Ukko vasta opettelee ryömimistä, niin voimme harjoitella myös jo esimerkiksi seisomista ja konttaamista, sillä ne ovat asioita, joita samanikäiset "tavislapset" jo tekevät.

Olemme me ennenkin harjoitelleet seisomista, mutta vain keskellä lattiaa ja siten, että pidän koko ajan kainaloiden alta kiinni. Käsistä "roikottamallakin" seisominen onnistuisi, mutta sen fysioterapeutti kielsi Ukon löysien olkapäiden takia. Tänään kokeilimme huvin vuoksi ensimmäistä kertaa seistä tällä tapaa sohvaan tukien, ja Ukko ihan oikeasti pysyi pystyssä ainakin pari sekuntia aivan itse! Eikä se itse edes tainnut huomata mahtavaa suoritustaan, sillä se oli niin keskittynyt sohvalla oleviin palikoihin. Mutta juuri näin fysioterapeutti ohjeisti harjoitukset tekemään, leikin varjolla.


Meillä on vielä pitkä tie kuljettavana, ennen kuin Ukko oikeasti seisoo itse, mutta yritän silti muistaa treenata tätä jatkossakin. Seisottaminen vahvistaa jalkojen ja keskivartalon lihaksia ja varmasti edesauttaa muidenkin taitojen oppimista.

Tämän viikon aikana Ukko on oppinut hienoja uusia juttuja, joista olen hirmu iloinen. Ja nyt varmaan joku loukkaantuu, mutta rohkenen väittää, että vaikka lapseni osaa paljon vähemmän, kuin muut ikäisensä, niin olen saanut kokea tähän mennessä opituista taidoista suurempia ilon ja liikutuksen tunnepurkauksia, kuin kymmenkuisen tavislapsen kanssa olisin kokenut.

Mietin pitkään, viitsinkö julkaista tuon äskeisen lauseen, mutta siinä se nyt on. Enkä tietenkään tarkoita sillä, että normaalisti kehittyvän lapsen taidot ja äidin ilo olisivat jotenkin vähempiarvoisia, mutta uskon, että kehitysvammaisen lapsen kanssa näihin asioihin vain tulee jokin uusi ulottuvuus. Tosin, jos joskus saan "tavallisen" lapsen, niin olen silloinkin varmaan ihan äimänä, että "Miten se oppii tämän kaiken niin helposti!".

Tällaisia ajatuksia tänään, toivottavasti ei ketään nyt suuremmin ärsyyntynyt. :)

2 kommenttia:

  1. Hieno taito pieneltä mieheltä :) mä ymmärrän niin täysin tuon tunteen ilosta toisen oppiessa uutta. Normaalisti kehittyvien lasten kanssa on tottakai upeaa ja hienoa kun lapsi oppii, mutta erityislapsen kanssa (varsinkin jos ei tiedä oppiiko toinen ollenkaan) se uuden, pienenkin opin ilo on valtava. Meidän jätkä lähti vajaa kuukausi sit ryömimään. Ikää 1v2kk. Olen äärettömän ylpeä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa kun löytyy ymmärrystä näille ajatuksille! :) Sitä ihan kunnolla ryömimään lähtöä meilläkin odotellaan, liikkeelle lähtö on niin iso ja tärkeä juttu.

      Poista