torstai 12. joulukuuta 2013

Ääripäästä toiseen

Kaksi viime yötä ovat olleet poikkeuksellisia, mutta keskenään aivan erilaisia. Edellisyö oli ihan kauhea. Ukko heräili taas yli kymmenen kertaa. Minä viisaana menin nukkumaan vasta kahdeltatoista, ja ensimmäinen herätys tuli jo yhdeltä, seuraavat kaksi noin kahden aikaan ja neljän jälkeen homma lähti lapasesta aivan täysin. Ukko heräili ihan jatkuvasti. Ehdin juuri aina takaisin omaan sänkyyni peiton alle kun jo taas itkuhälyttimestä kuului kitinää. Tätä jatkui vähän yli kuuteen saakka, jolloin olin lähellä jo luovuttaa ja nousta aamupuuroa keittämään. Onneksi en tehnyt niin, sillä sitten yhtäkkiä Ukko päättikin nukkua, ja sain itsekin ottaa edes pienet aamutorkut. Harmi vaan, että meillä oli fysioterapia-aika puoli kymmeneltä, jota varten jouduin herättämään (!) Ukon, että ehtisimme ajoissa. Olisi kyllä ehkä pitänyt perua koko fysioterapia, sillä Ukko oli väsynyt ja käynti meni ihan leikkimiseksi. Voitte varmaan arvata, että sen jälkeen päiväunet maistuivat kyllä molemmille.

Ja sitten viime yö, Ukko meni vähän ennen yhdeksää nukkumaan, heräsi syömään kerran joskus puoli viiden aikaan, ja seuraavan kerran vasta aamulla 20 yli seitsemän. Ja se oli hyvä aika herätä, sillä tänään olikin muskaripäivä. Olisivatpa yöt aina tuollaisia. Tai siis kyllä se yösyöminenkin saisi minun puolestani loppua, mutta voin kertoa, että tänään aamulla oli kuitenkin aika erilainen olo kuin eilen. Yksi herätys ei haittaa mitään, mutta jäin miettimään, että mitähän Ukko olisi tehnyt, ellen olisi antanut sille maitoa silloin puoli viiden aikaan? Jos olisin vain rauhoitellut sen takaisin uneen, niin olisiko se nukkunut silti aamuun asti? Ehkä pitää ensi yönä kokeilla, kun huomenna ei tarvitse aamulla mennä mihinkään. Ukko kyllä tuntuu olevan oikeasti nälkäinen yöllä, vaikka sitä sanotaan ettei tämänikäisen enää tarvitsisi syödä öisin. Mutta kun niin moni muukaan asia ei mene meillä normien mukaan, niin ehkä tämänkään ei tarvitse mennä.

Näin iloisena tänään mentiin nukkumaan uusi yökkäri päällä


Yritin eilen kovasti miettiä, että mikä kumma Ukkoa oikein valvotti. Nyt kun Ukko nukkuu omassa huoneessaan, niin ei ainakaan minun tai M:n pyöriminen. Eikä se oikein mahavaivaltakaan vaikuttanut. Ukko nimittäin herää siihen, kun se laittaa peukalon (tai yleensä molemmat peukalot) suuhun ja alkaa "narista". Tai oikeastaan en tiedä herääkö se omaan peukalonsyömiseensä vai herääkö se ensin ja alkaa syödä peukaloita vasta sitten. Välillä se tekee sitä päivisinkin, erityisesti silloin kun sitä tylsistyttää esimerkiksi lattialla oleminen. Hampaista tämä ei johdu, vaikka Ukolle ensimmäinen juuri puhkesikin, sillä tätä on jatkunut enemmän tai vähemmän jo monta kuukautta. Ja kyseessä siis ei tosiaan ole ihan normaali peukalon imeminen. Onko jonkun muun vauva tehnyt tätä?

Yksi juttu jota olen miettinyt on, että voisikohan tuo peukaloiden jäytäminen olla jotain allergiakutinaa suussa? Levotonta yötä edeltävänä päivänä Ukko söi aika montaa ruoka-ainetta, jonka voisi ajatella aiheuttavan jotain vaivoja. Se söi parsakaalia ja mandariinia, ja lounaalla se sai ensimmäistä kertaa kastiketta, jossa oli kookosmaitoa. Iltakaurapuuron joukkoon laitoin pitkästä aikaa ruishiutaleita. Tosin eilenkin Ukko söi mandariinia ja kookosmaitoa ja nukkui mainiosti, joten ne ovat jo poissuljettuja yövalvomisen aiheuttajia. Eniten epäilen ruista, mutta täytynee tehdä tässä jonkinlaista tutkimustyötä asian suhteen. Voihan tietty olla, että peukaloiden syöminen on vain jokin Ukon oma, joskin vähän erikoinen tapa, jolle ei mitään sen kummempaa selitystä lopulta olekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti