maanantai 27. tammikuuta 2014

Hyppykiikku sun muuta

Hei taas pitkästä aikaa, on päässyt postaustauko vähän venähtämään! Mutta oikeastaan olen tehnyt sen tarkoituksella. Nimittäin jossain vaiheessa blogin kirjoittaminen alkoi tuntua enemmän velvollisuudelta kuin huvilta ja tuntui vievän luvattoman paljon aikaa. Se ei todellakaan ollut tarkoituksena blogia perustaessani, vaan saada purkaa ajatuksiani johonkin ja välittää kuulumisia ja kuvia kaukana asuville sukulaisille ja ystäville. Päätin siis jatkossa ottaa bloggaamisen kanssa vähän rennommin ja kirjoitella silloin kun on oikeasti aikaa ja jotain kerrottavaa. Viimeinen asia, mitä kaipaan on lisää velvollisuuksia, niitä on elämässä muutenkin aivan riittävästi.

Esimerkiksi nämä:

Yök yök yök... :(

Onneksi nuo kolme sain jo viime viikolla pois käsistäni, jokunen tunti noiden lappusten täyttämisessä vierähtikin. Eli nyt sitten vain odotellaan päätöksiä. Erityislapsenvahtihakemuksen viimeinen palautuspäivä oli mennyt minulta ihan kokonaan ohitse ja lopulta palautin sen 11 päivää myöhässä. Saa nähdä irtoaako meille enää mitään avustusta. (Kyseessä on siis kaupungin määrärahojen puitteissa tarjoama avustus erityislapsenvahdin palkkaamiseen.)

Eniten kuitenkin toivon, että nuo Kelan hakemukset menisivät läpi, sillä se takaisi Ukon fysioterapian jatkumisen yhtä tiiviinä kuin tähänkin asti. Olen ihan varma, että tähän mennessä saamamme fysioterapia on ollut avuksi Ukon motorisessa kehityksessä ja tietysti toivoisin hyvän kehityksen jatkuvan edelleen.

Fysioterapiasta puheen ollen, joskus ajat sitten fysioterapeuttimme suositteli hyppykiikun kokeilemista lyhyitä aikoja kerrallaan. Meillä on ollut hyppykiikku jo ennen Ukon syntymää olemassa, mutta vasta viime viikolla M vihdoin sai kiinnitettyä sen makuuhuoneen ovenkarmiin. Olisi ehkä pitänyt kokeilla sitä jo aiemmin, sillä se oli Ukon mielestä ihan mahdottoman hauskaa.



Sen verran vielä hyppykiikusta, että jos joku tämän myötä sitä innostuu pikkudownilleen (tai ihan taviksellekin) kokeilemaan, niin on tosi tärkeää säätää kiikku siten, että kantapäät yltävät maahan. Näin ei tule tule tahtomattaan kannustaneeksi lasta varvistamaan, josta taas voi myöhemmässä vaiheessa seurata ongelmia.

Lopuksi vielä pikkumies esittelee äidin viikonloppuisen kirppislöydön.

Tadaa!
 

4 kommenttia:

  1. Sillon kannattaaki pitää taukoa jos kirjottaminen ei tunnu hyvältä! :) Eikä blogiin todellakaan tarvii kirjottaa pakosta mitään :)

    Aivan super söpöjä kuvia, huomaa että Ukko todenteolla nauttii hyppykiikussa olemisesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tauko tekee välillä ihan hyvää. :)

      Joo Ukko on ihan innoissaan tuosta kiikusta. :)

      Poista
  2. Moi Elisa! Eilen (vasta) löysin blogiisi ja heti ihastuin pieneen Ukkoon-ja maanläheiseen kirjoitustyyliisi. Blogista ei pidä ottaa velvoitetta-vaikka varmasti meitä on muitakin ketkä kuulumisia innolla odottaa :)
    Itse toimin MLL:n lastenhoitajana ja kaikki asiakkaat saa liittää kuitit kotitalousvähennykseen tms. Eli periaatteessa lapsenhoidon palkkaaminen on ilmaista perheille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja tervetuloa seuraamaan! :)

      Tuo olikin ihan uutta minulle, että lapsenhoitokin on kotitalousvähennykseen kelpaava palvelu. Kiitos tiedosta :)

      Poista