tiistai 28. tammikuuta 2014

Vauhtimato

Oli pakko tulla pikaisesti kertomaan, että tänään Ukko ihan ensimmäistä kertaa seurasi minua ryömimällä huoneesta toiseen. Ja uskokaa tai älkää, tämä on oikeasti tosi iso juttu meille. Olen jo kauan harmitellut sitä, ettei Ukko ryömi paria metriä pidempää matkaa, eikä tule pyydettäessä luokse vaikka miten houkuttelisi. Ja kyse ei todellakaan ole ollut siitä, etteikö Ukko olisi fyysisesti ollut kykeneväinen ryömimään pidempiä matkoja, vaan enemmänkin jonkinlaisesta "lukosta" sen päässä. Jostain syystä se ei vain ole lähtenyt kunnolla liikkelle, vaikka olisi siihen ihan varmasti fyysisesti jo pystynytkin. 

Mutta tänään se vihdoin tapahtui:

Aiemmin illalla jätin Ukon keskelle olohuoneen lattiaa ja menin etsimään tabletin laturia vaatehuoneesta. Kuulin jotakin töminää ja ähinää, mutten kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota, kunnes pieni voitonriemuinen naama kurkisti vaatehuoneen ovesta. Minut paikallistettuaan Ukolla olikin jo kova kiire tutkimaan makuuhuoneen sähköjohtoja. Yhtäkkiä se on saanut jostakin hirmuisen draivin päälle. :)

Sama toistui vielä toiseen kertaan kun olin laittamassa pyykkejä koneeseen. Tällä kertaa "äitiäiti"-huutelun säestämänä. Aivan mahtavaa! Ja nyt kenenkään on ihan turha tulla viisastelemaan, että "nyt sitten saa äiti huolehtia ja juosta jatkuvasti perässä". Sillä vaikka se varmasti pian on ihan totta niin arvatkaa mitä? Ei haittaa! On tätä jo ehditty odottaakin.

Ja vielä toinenkin juttu. Ukko on tullut nyt yhteensä jo viitisen kertaa pois istumasta etuperin, taaksepäin heittäytymisen sijasta. Ei tosin erityisen hallitusti, mutta kuitenkin. Ja tänään sillä oli todella lupaavan näköistä yritystä nousta itse istumaan. Istumaan nousun ja siitä pois laskeutumisen ahkera harjoittelu fysioterapiassa tuntuu vihdoin tuottavan tulosta. Olin hiljaa mielessäni asettanut tavoitteeksi, että Ukko osaisi nousta itse istumaan viimeistään kesällä, mutta tämänpäiväisen perusteella se saattaa tapahtua jo paljon aiemmin kuin osasin odottaa. Ihan huippupäivä tänään siis.

Nyt hyvää yötä kaikille!

2 kommenttia:

  1. Vautsi, kuulostaa hienolta! Tällaiset postauksesi pirskahtelevat iloa ruudun tälle puolelle asti. :) Pikku-Ukon vaiheita on mukava seurata, ja varsinkin kuvat ovat usein mitä suloisinta katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Ihanalta se todella tuntuukin kun niitä kovasti odotettuja edistysaskelia tulee.

      Kävin kurkkaamassa sinun blogia ja on muuten ihan mahtavia kuvia ja kivoja reseptejä sulla siellä. Taidanpa liittyä lukijaksi. :)

      Poista