lauantai 11. tammikuuta 2014

Voihan kissan silmät!

Eilinen päivä ei mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu. Torstai-illalla huomasin, että Kissa Neponen piti toista silmäänsä koko ajan puoliksi suljettuna ja silmä näytti kumman samealta. Siispä perjantaina aamulla soitin eläinlääkäriin ja onneksi sain ajan heti aamupäiväksi. Kolmen yrityksen jälkeen sain fysioterapeuttimme kiinni, jotta sain peruttua Ukon jumppa-ajan. Harmitti perua aika, mutta kyllä eläinlääkärikäynti ajoi tuollaisessa tilanteessa fysioterapian edelle. Sitä paitsi kun oli perjantai, niin en uskaltanut viikonloppua vasten jäädä vain seuraamaan silmän tilannetta.

Jouduin ajamaan kuin heikkopäinen pienen kakkahousun takia (miksi se tulee aina kun ollaan lähdössä johonkin?), mutta onneksi ehdimme juuri ja juuri ajoissa lääkäriin. On muuten vähän haastavaa roudata samaan aikaan lasta ja vastahakoista kissaa ilman kuljetusboksia, mutta hätä keinot keksii! Lääkäri tutki Neposen silmiä ja laittoi niihin joitakin tippoja. Vaihtoehdot olivat joko uveiitti, joka on jonkinlainen silmän sisäosien tulehdus, tai sitten glaukooma eli silmänpainetauti. Glaukooman poissulkemiseksi oltaisiin tarvittu silmänpainemittaria, joka tietenkin sijaitsi juuri silloin toisessa toimipisteessä viidenkymmenen kilometrin päässä. Hoitamattomana glaukooma voi pahimmillaan johtaa jopa silmän poistamiseen, joten halusin ehdottomasti, että silmänpaine mitataan vielä samana päivänä. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä ja soitti toiseen toimipisteeseen ja ilmoitti tulostamme. Ei siellä tietenkään enää vapaita aikoja ollut, mutta onneksi toisen pisteen lääkäri lupasi mahduttaa meidät johonkin väliin. Kävimme siis pikaisesti kotona syömässä ja sen jälkeen lähdimme ajamaan toiselle lääkärille.

Yllättäen paineet olivat hieman koholla molemmissa silmissä, mutta silti lääkäri oli sitä mieltä, että silmän sameus johtuu uveiitista eikä glaukoomasta. Ilmeisesti Neposella on luonnostaan hieman tavallista korkeammat silmänpaineet, tai sitten se johtui siitä kun raukkaparka oli ihan peloissaan odotushuoneen koirien takia. En ole koskaan aiemmin nähnyt sitä niin tärisevänä ja hermostuneena, että sen tassutkin ihan hikoilivat. Yleensä se pelkää vain ja ainoastaan imuria (ja vieraita lapsia hieman).

Lopputuloksena siis on, että nyt meidän pitää antaa Neposelle kerran päivässä kipulääkettä ruiskulla suuhun, ja laittaa sille silmätippoja kahdesta eri pullosta kolmesti päivässä. Ja viikon päästä menemme lääkäriin kontrollikäynnille. Eiliset lääkärikäynnit ja lääkkeet maksoivat yhteensä noin 130 euroa ja siihen päälle vielä bensakulut, ja kontrollikäynnistä varmaan tulee myös muhkea lasku. Täytyy myöntää, että kyllä tuollainen summa jo tuntuu hoitovapaalaisen kukkarossa, mutta tottakai sitä nyt perheenjäsen pitää kuntoon hoitaa, maksoi mitä maksoi.

Nyt Neponen on saanut jo neljä kertaa silmätippoja, ja mielestäni silmä näyttää jo paremmalta. Tänään päivällä jouduin laittamaan tipat ihan yksin. Onneksi se sujui ilman sen kummempia taisteluita, mutta kyllä se yhdessä M:n kanssa käy vähän helpommin. Nyt odottelen, että M tulee kotiin töistä niin saamme laittaa iltasilmätipat ja sitten olenkin ihan valmis nukkumaan.

Tämä on kyllä aika vanha kuva Neposesta, mutta laitan sen nyt tähän ettei näytä ihan niin tylsältä tämä postaus.

 

3 kommenttia:

  1. Meillä oli aikanaan kanilla samantapanen vaiva ja tais saada samat lääkkeetkin? SIis samantyyliset :D

    Paranemisia kisulle!

    VastaaPoista