torstai 27. maaliskuuta 2014

Lippis

Katsokaa, miten söpö lakki! Ja söpö Ukko <3


Harmi vaan, että mikään hattu ei enää pysy Ukon päässä nanosekuntia kauempaa. Juuri ja juuri ehdin ottaa tämän kuvan, ennen kuin lippis jo lensi päästä. Muskarin joulujuhlassakin muut vauvat istuivat nätisti rivissä tonttulakit päässään, ja Ukon lakki lensi kaaressa lattialle noin kymmenen kertaa, kunnes luovutin ja sulloin tonttulakin kassiin.

Nyt talvella Ukko on antanut pipon olla päässä. Tai itse asiassa sillä ei ole ollut vaihtoehtoja, sillä ulkoillessa sen kädet ovat haalarin käännettyjen hihojen sisässä, eikä siten pipon pois ottaminen onneksi onnistu. Mutta kun tulee kevät ja kesä ja kädet vapautuvat haalarin sisästä, niin meillä taitaa olla pieni ongelma. Siksi olenkin jo nyt alkanut pikkuhiljaa totuttaa Ukkoa pitämään hattua päässä näin sisätiloissa, niin toivottavasti se keväämmällä onnistuisi sitten ulkonakin. Tällä hetkellä paras keino saada hattu pysymään  päässä edes hetken aikaa, on se, että Ukko itse saa laittaa sen päähänsä. Jospa tämä asia tästä ennen kesää järjestyisi...

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Turvaistuinostoksilla - Klippan TrioFix Recline

Nyt voin vihdoinkin huokaista helpotuksesta, turvaistuin on hankittu! Pohdiskelin turvaistuinasioita jo marras-joulukuussa, mutta vasta eilen saimme aikaiseksi lähteä istuinta ostamaan. Ja mikäpä siinä, onhan Ukko näihin päiviin asti mahtunut vielä aivan hyvin matkustamaan turvakaukalossaan, mutta nyt kaukalon vyöt alkoivat olla jo hankalan lyhyet.

Olen käyttänyt tuntitolkulla aikaa tutkien netistä turvaistuintestejä, käyttökokemuksia sekä lastentarvikeliikkeiden tarjontaa ja lopulta olin aivan pyörällä päästäni istuinviidakossa. Autoina meillä on hatchback-Corolla isofixillä varustettuna ja farmari-Passat ilman isofixiä. Kaikin puolin hankala yhdistelmä. Toinen on ahdas ja toisessa istuin pitäisi kiinnittää "vain" turvavöillä. Kaiken hämmennyksen jälkeen katsoin lopulta parhaaksi marssia liikkeeseen katsomaan ja vertailemaan istuimia ihan paikan päälle.

Kävimme Babystylessa sekä Lastentarvikkeessa, joissa molemmissa saimme erittäin hyvää palvelua. Ulkomailta en missään vaiheessa harkinnut tilaavani istuinta. Olisihan siinä saattanut jonkin verran säästää, mutta minua ainakin mietitytti se, että jos tilauksen tai istuimen kanssa tulisikin jotain ongelmaa, niin mitä sitten tapahtuisi. Ja kun istuin joka tapauksessa on kertaluontoinen hankinta, joka on monta vuotta käytössä, niin ei satanen tai pari mielestäni siinä kohtaa ihan hirveästi paina. Sitä paitsi kun lopullinen valintamme sattui kohdistumaan kotimaiseen istuimeen, niin en tiedä olisiko sitä edes löytynyt ulkomaisista nettikaupoista.

Kriteerinä istuimelle oli, että se pitää voida kiinnittää sekä isofixillä, että auton omilla turvavöillä. Palkki-istuimet olivat poissuljettu vaihtoehto Ukon "lötköyden" takia (muutenkin palkin mukavuus ja turvallisuus mietitytti), ja koska turvavyöistuin kasvot menosuuntaan on mielestäni myös huono vaihtoehto, niin oli siis löydettävä istuin, jossa matkustetaan selkä menosuuntaan. Lisäksi halusin, että istuin ei veisi ihan tuhottomasti tilaa autossa, sillä toivomuksena oli, että Corollassakin mahtuisi edes jotenkin vielä istumaan etupenkillä, vaikka turvaistuin olisi takana.

Nämä vaatimukset esitettyäni jäi kummassakin liikkeessä jäljelle vain yksi vaihtoehto: Klippan TrioFix Recline jalustalla.


Kuva: Babystyle

Ostimme istuimen Lastentarvikkeesta, ja se maksoi 448 euroa. Babystylesta sen olisi saanut 20 euroa halvemmalla, mutta värivaihtoehtona oli ainoastaan musta, ja halusin meille mieluummin tuon musta-harmaa-oranssin. Istuinta pystyy käyttämään monella eri tavalla aina 36-kiloiseksi asti, joten istuin on käytössä pitkäikäinen (lapsen kasvaessa istuimen voi kääntää kasvot menosuuntaan, ja lopuksi käyttää sitä ilman telakkaa, lapsi auton turvavöissä). Asensin istuimen tänään Corollaan, ja asentaminen isofixeihin oli helppoa. Istuin vie yllättävän vähän tilaa autossa, ja pelkääjän paikalla mahtuu edelleenkin istumaan ihan hyvin.

Autoliiton testissä TrioFix on saanut arvosanaksi vain tyydyttävän. Testituloksiin tarkemmin tutustuessa ei istuin kuitenkaan ole lainkaan niin "huono" kuin arvosanan perusteella voisi olettaa. Miinuspuolena mainitaan esimerkiksi, että istuin on erittäin ahdas. On totta, että istuin on melko kapea enkä tätä istuinta välttämättä hieman tukevammalle lapselle suosittelisikaan, mutta meidän hintelä pikkumies sopii istuimeen aivan mainiosti. Miinuksena mainitaan myös, että lapsen kiinnittäminen on monimutkaista. Tästä olen jokseenkin eri mieltä. Turvakaukalossamme oli ihan samanlaiset vyöt, joita olen jo yli vuoden käyttänyt aivan sujuvasti. Tuokin asia lienee siis tottumuskysymys. Lisäksi testissä väitetään, että lapsi näkee istuimessa huonosti ulos autosta. No, näkee se joka tapauksessa nyt paljon paremmin kuin kaukalosta näki, joten miten sen nyt ottaa...

Pari asiaa testituloksissa kieltämättä laittoi mietityttämään, sen myönnän. Plussana mainitaan alhainen kuormitus etutörmäyksessä,  mutta sen sijaan sivutörmäyksessä kuormitus on melko suuri. Se on tietysti ikävää, mutta jouduin nöyrtymään ja toteamaan, että jos haluamme, että muut istuimeen kohdistuvat vaatimuksemme täyttyvät, on jostain suostuttava tinkimään. Toinen asia mitä mietin on se, että testissä sanotaan istumisasennon olevan epämukava. Istuinta saa hieman kallistettua, mutta siitä huolimatta asento on kieltämättä melko suoraselkäinen. Tänään koeajelulla Ukko onneksi tuntui viihtyvän uudessa istuimessaan, ja jopa nukahti siihen. Eikä ainakaan sillä matkalla pää retkahtanut nukkuessa eteenpäin pystystä istuma-asennosta huolimatta.

Huolimatta pienistä myönnytyksistä joita jouduin istuimen valinnassa tekemään, olen kuitenkin tyytyväinen hankintaamme. Tai oikeastaan loppupeleissä Ukkohan sen määrää, miten tyytyväisiä olemme istuimeen. Ja sen näkee vasta, kun pääsemme käyttämään istuinta ihan kunnolla.

Muokkaus 7.9.2014: On jo jonkin aikaa pitänyt tulla lisäämään tänne, että olin itse idiootti ja painoin istuimen pohjassa olevan "kallistusputken" pois asentaessani istuinta telakkaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pitkän aikaa luulin istuimen olevan kallistetussa asennossa, vaikkei se todellisuudessa ollutkaan. Eli silloin kun istuin on oikeasti kallistettuna, on Ukon asento mukava, eikä nukkuessakaan pää retkahda eteenpäin. Luonnollisesti istuin vie kallistettuna enemmän tilaa autossa, mutta kyllä silti vielä meidän pikku-Corollan etupenkillä mahdun ainakin minä istumaan. M ei siinä enää mielellään matkusta.

Loppuun vielä muutama otos Ukosta ravintolassa, jossa kävimme istuinostosten jälkeen syömässä. Ukko oli hyväntuulinen ja reippaana heitti tarjoilijan kanssa ylävitoset (uusi lempijuttu jopa ihan ventovieraidenkin kanssa!).


Ennen Ukon syntymää kävimme M:n kanssa tosi usein ulkona syömässä. Nyt se on luonnollisesti harventunut, mutta nykyään on sitäkin mukavampaa, kun joskus pääsee ravintolaan. Vielä toistaiseksi tällaiset jutut ovat meille Ukon kanssa helppoja, sillä Ukko on niin pieni, että sen voi istuttaa syöttötuoliin ja antaa naposteltavaa, niin se jaksaa istua kiltisti syömisen ajan. Tiedän kuitenkin down-perheitä, joissa ulkona syömisestä ja ylipäätään ihmisten ilmoilla liikkumisesta ei oikein tahdo tulla mitään lapsen vilkkauden ja karkailutaipumuksen vuoksi. Saa nähdä minkälainen Ukosta tulee kunhan se vähän kasvaa. Pyrin ajattelemaan, että se on sitten sen ajan murhe, eikä tulevia (mahdollisesti olemattomia) ongelmia ole mitään järkeä murehtia etukäteen. Tällä hetkellä pystymme elämään jokseenkin normaalia lapsiperheen elämää ja menemään mihin haluamme, joten nautitaan siitä nyt!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Uusi ulkoasu

Teinpä näin aikani kuluksi blogille pienen (tai oikeastaan aika ison) muodomuutoksen. Nyt se on mielestäni jotenkin raikkaampi ja selkeämpi. Ja tekstialueen levennyksen myötä voin julkaista kuvatkin vähän isompina kuin ennen. Suokaa anteeksi omituiset sävyerot bannerissa, tämä on nimittäin ihka ensimmäinen banneri jonka olen ikinä tehnyt, enkä nähtävästi ole kovin etevä kuvankäsittelyohjelmien kanssa.

Toinen asia jota olen miettinyt jo pitkään, on blogin nimen vaihtaminen. En oikeastaan tykkää Downtown-nimestä yhtään. Se on mielestäni tylsä ja vähän harhaanjohtava. Haluaisin, että nimi olisi ensinnäkin suomenkielinen ja että se ehkä kertoisi blogin sisällöstä jotakin. Silloin kun aloitin blogin, minulla oli niin kova kiire päästä kirjoittamaan, että keksin nopeasti vain jonkun nimen sen kummempia pohdiskelematta. Toistaiseksi en kuitenkaan ole keksinyt parempaakaan, mutta asia on joka tapauksessa mietinnässä, ja tulevaisuudessa blogin nimi todennäköisesti tulee vaihtumaan.

Ihan kokeeksi laitan tähän loppuun vielä pari julkaisematta jäänyttä talvista kuvaa, sillä pitäähän se nyt kokeilla, miltä isommat kuvat näyttävät blogissa. :) Nämä kuvat on otettu reilu pari viikkoa sitten tuossa meidän viereisen järven jäällä. Oli hienon näköistä, kun jää oli ihan kirkasta ja läpinäkyvää, ja jään sisällä olevat ilmakuplat ja railot näkyivät jään läpi selvästi. Enää ei jäälle kyllä varmasti olisi mitään asiaa.

M ja Ukko mustalla jäällä

Taisi tuuli vähän ottaa silmiin ja poskiin

213-päivä

Tänään 21.3. vietetään kansainvälistä downin syndrooma -päivää. Päivämäärä tulee siitä, että downin syndroomassa kromosomia numero 21 on "normaalin" kahden sijaan kolme kappaletta. Päivän jalo tavoite lienee downin syndrooma -tietoisuuden lisääminen, ja se on hienoa, mutta minä ajattelin juhlia lähinnä keittämällä pullakahvit. :) Tai no, jaoin sentään facebook-seinälläni tämän ihanan videon:


Ja tässä toinen aiheeseen liittyvä video. Ehkä se on vähän imelä, mutta ainakin minulla se saa silmät kostumaan:


Hyvää 213-päivää kaikille!
Toivottaa: pikku-Ukko ja äiti

 

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kengät

Jokin aika sitten aloimme fysioterapiassa harjoitella Ukon kanssa seisoma-asennossa oloa, jolloin huomattiin, että Ukon nilkat ovat vähän löysät. Seistessä nilkat (etenkin vasen) siis kääntyvät sisäänpäin, ja nilkan ulkosyrjällä oleva luu liukuu alas- ja taaksepäin. Fysioterapeuttimme tutki asiaa ja kysyi neuvoa asiassa kokeneemmalta kollegaltaan, ja tulimme siihen tulokseen, että toistaiseksi nilkkojen tueksi riittävät napakat ensiaskelkengät. Pystyasennossa oleminen on Ukon jaloille vielä niin uusi juttu, että on hyvinkin mahdollista, että nilkat vahvistuvat pikkuhiljaa ihan itsestään Ukon treenatessa ilman sen kummempia tukia tai toimenpiteitä.

Näissä kuvissa Ukon jalkoihin sovitellaan kenkiä ihka ensimmäistä kertaa.

Vähän kuin luistimet!
 
Hih!


Nuo ylläolevat valkoiset kengät olivat meillä ensin ihan vähän aikaa kotona lainassa, mutta ne olivat hieman hankalat laittaa jalkaan, ja kaiken lisäksi jäämässä juuri pieneksi. Tällä hetkellä meillä on fysioterapialta lainassa punaiset nilkkaa tukevat sandaalit. Ehkä ne ovat vähän tyttömäiset, mutta eipä se näin kotosalla mitään haittaa.




Kenkien käytössä hieman ongelmallista on se, että ne eivät oikein tahdo pysyä tukevasti paikoillaan, ja Ukosta taitaa olla vähän hankalaa jumppailla kenkien kanssa. Enkä kyllä ihmettele, ne tuntuvat varmasti kummallisilta tottumattomissa jaloissa. Täytyy vaan yrittää laittaa niitä vähän tiukemmalle ja auttaa ja rohkaista Ukkoa nousemaan jaloilleen myös kengät jalassa. Ilman kenkiähän tukea vasten seisomaan nouseminen sujuu jo mainiosti. Onneksi kenkiä ei tarvitse käyttää koko ajan, eikä sellainen ainakaan minun järkeeni oikein kävisikään. Nimittäin uskon, että paras lopputulos nilkkojen kannalta saavutetaan, kun Ukko harjoittelee seisomista ilman kenkiä ja kenkien kanssa sopivassa suhteessa.

Tässä vielä tyylinäyte ilman kenkiä. Laskeutuminen ei oikein vielä tahdo sujua, joten tarkkana saa nykyään olla...


Ainiin, viime viikolla saimme vihdoinkin Kelalta päätökset tammikuussa lähettämiimme hakemuksiin. Ja jepujee, ne olivat myöntävät! Tämä siis tarkoittaa sitä, että Ukon fysioterapeutti vaihtuu kaupungilta yksityiselle puolelle. Hieman haikein mielin vaihdamme pois nykyiseltä fysioterapeutilta, mutta toivottavasti uusi terapeutti olisi yhtä kiva. Puhelimessa hän ainakin vaikutti ihan mukavalta ja huomenna tapaamme hänet ensimmäistä kertaa ihan kasvotusten, jännittävää!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Lempipuuhia

Aika kuluu ihan hirmuista vauhtia ja paljon kaikenlaista kivaa ja jännittävää on tapahtunut. En halua (=jaksa) kuitenkaan tehdä kilometrin mittaista sillisalaattipostausta, joten tähän ajattelin vain kertoilla vähän Ukon tämänhetkisistä lempileikeistä ja -touhuista.

Ukko on alkanut istumaan oppimisen myötä viihtymään entistä paremmin lattialla. Varsinkin aamuisin ja päiväunien jälkeen virkeänä se saattaa tutkiskella rauhassa lelujaan itsekseen ihan hyvän aikaa. Tarkoitus ei tietenkään ole opettaa lasta olemaan mahdollisimman paljon yksin, mutta esimerkiksi ruuanlaiton kannalta on ihan hyvä asia, että Ukko ei tarvitse kokoaikaista viihdyttäjää itselleen. Ja ei se lapsi siitäkään rikki mene, jos se joskus hetken marisee tylsyyttään. Nimittäin en myöskään halua kasvattaa lastani luulemaan, että koko maailma pyörii vain hänen ympärillään, tai siihen että aina pitäisi olla jotakin huippuhauskaa tekemistä.

Nyt taisin vähän karata aiheesta, takaisin asiaan siis...

Ukolla näkyy olevan ihan selvästi jo tiettyjä suosikkileluja, joihin se tarttuu muita useammin. Yksi lemppareista on tämä traktori:



Traktorin kyytiin päätyy milloin mitäkin, ja tässä kuvassa rengaskin on keksitty ripustaa traktorin piippuun. Joku voisi kysyä, että "mitä sitten?", mutta minusta tällainen leikin alku kertoo osaamisen ja mielikuvituksen kehityksestä, mikä on tietenkin tosi hyvä juttu. Traktorilla on myös kiva ajella edestakaisin niin että kyydissä olevat tavarat lentelevät. Traktorin lisäksi Ukko on viime aikoina innostunut autoilla leikkimisestä. Se tönäisee autoa aina vähän eteenpäin ja ryömii perässä, ja erityisen hauskaa on jos äiti innostuu päristämään pikkuautolla ympäri Ukkoa.

Muita mukavia juttuja ovat esimerkiksi pallon vierittäminen ja sen perässä ryömiminen, pallottelu äidin tai isän kanssa, renkaiden laittaminen rengastorniin ja palikoiden ja pikkulelujen kerääminen koriin tai siirtäminen korista toiseen. Aina kun Ukko onnistuu tekemään jotain mitä pyydän, niin se katsoo minuun ikään kuin sanoakseen, että "näithän nyt kun osasin!". Ja äiti tietty taputtaa ja kehuu hurjasti!


Siirretään palikat korista taloon

Ja nyt aplodeja kiitos!

Myös palikkatornin ja nuppipalapelin tekemistä olemme harjoitelleet jonkin verran. Palikoiden pinoaminen sujuu avustettuna jo aika mukavasti, mutta palapelin ideaa Ukko ei vielä ole hoksannut. Palikkatornin tekeminen taitaakin olla jokin käsien motoriikkaan liittyvä etappi, jota neuvolassakin jossain vaiheessa testataan. Ukon hienomotoriikka on pikkuhiljaa kehittynyt parempaan suuntaan, ja pinsettiotekin on vihdoin alkanut löytyä. Se on tosi hienoa, sillä pinsettiote ja hyvä hienomotoriikka ovat tietenkin edellytyksenä monen muun taidon oppimiselle.

Luonnollisesti välillä Ukkoa kiinnostavat ihan muut jutut, kuin omat lelut. Puhelimet, kaukosäätimet ja sähköjohdot vetävät puoleensa kuin magneetti, ja keittiössä on ihan parasta saada käteen oma kauha ja kattila. Myös kaikki rapiseva, kuten muovikassit ja lehdet ovat mielenkiintoisia, mutta ikävä kyllä kiellettyjä Ukolta. Välillä annan sille tarkoituksella jonkin mainoksen tutkittavaksi ja revittäväksi, mutta silloin saa olla tarkkana, sillä pienet paperinpalat päätyvät Ukon suuhun alta aikayksikön.

Tietokone ja tabletti ovat Ukon mielestä myös hirmu kiehtovia, ja puheterapeutilta saimme vinkkejä sovelluksista, joita tabletille kannattaa ladata ja Ukon kanssa katsella. Mutta niistä enemmän sitten EHKÄ toisessa postauksessa, sillä nyt alkaa olla äidilläkin nukkumaanmenoaika.