torstai 20. maaliskuuta 2014

Kengät

Jokin aika sitten aloimme fysioterapiassa harjoitella Ukon kanssa seisoma-asennossa oloa, jolloin huomattiin, että Ukon nilkat ovat vähän löysät. Seistessä nilkat (etenkin vasen) siis kääntyvät sisäänpäin, ja nilkan ulkosyrjällä oleva luu liukuu alas- ja taaksepäin. Fysioterapeuttimme tutki asiaa ja kysyi neuvoa asiassa kokeneemmalta kollegaltaan, ja tulimme siihen tulokseen, että toistaiseksi nilkkojen tueksi riittävät napakat ensiaskelkengät. Pystyasennossa oleminen on Ukon jaloille vielä niin uusi juttu, että on hyvinkin mahdollista, että nilkat vahvistuvat pikkuhiljaa ihan itsestään Ukon treenatessa ilman sen kummempia tukia tai toimenpiteitä.

Näissä kuvissa Ukon jalkoihin sovitellaan kenkiä ihka ensimmäistä kertaa.

Vähän kuin luistimet!
 
Hih!


Nuo ylläolevat valkoiset kengät olivat meillä ensin ihan vähän aikaa kotona lainassa, mutta ne olivat hieman hankalat laittaa jalkaan, ja kaiken lisäksi jäämässä juuri pieneksi. Tällä hetkellä meillä on fysioterapialta lainassa punaiset nilkkaa tukevat sandaalit. Ehkä ne ovat vähän tyttömäiset, mutta eipä se näin kotosalla mitään haittaa.




Kenkien käytössä hieman ongelmallista on se, että ne eivät oikein tahdo pysyä tukevasti paikoillaan, ja Ukosta taitaa olla vähän hankalaa jumppailla kenkien kanssa. Enkä kyllä ihmettele, ne tuntuvat varmasti kummallisilta tottumattomissa jaloissa. Täytyy vaan yrittää laittaa niitä vähän tiukemmalle ja auttaa ja rohkaista Ukkoa nousemaan jaloilleen myös kengät jalassa. Ilman kenkiähän tukea vasten seisomaan nouseminen sujuu jo mainiosti. Onneksi kenkiä ei tarvitse käyttää koko ajan, eikä sellainen ainakaan minun järkeeni oikein kävisikään. Nimittäin uskon, että paras lopputulos nilkkojen kannalta saavutetaan, kun Ukko harjoittelee seisomista ilman kenkiä ja kenkien kanssa sopivassa suhteessa.

Tässä vielä tyylinäyte ilman kenkiä. Laskeutuminen ei oikein vielä tahdo sujua, joten tarkkana saa nykyään olla...


Ainiin, viime viikolla saimme vihdoinkin Kelalta päätökset tammikuussa lähettämiimme hakemuksiin. Ja jepujee, ne olivat myöntävät! Tämä siis tarkoittaa sitä, että Ukon fysioterapeutti vaihtuu kaupungilta yksityiselle puolelle. Hieman haikein mielin vaihdamme pois nykyiseltä fysioterapeutilta, mutta toivottavasti uusi terapeutti olisi yhtä kiva. Puhelimessa hän ainakin vaikutti ihan mukavalta ja huomenna tapaamme hänet ensimmäistä kertaa ihan kasvotusten, jännittävää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti