sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ihana äitienpäivä my ass

Tiedättekö kun joskus on niitä päiviä kun kaikki ärsyttää, eikä yksinkertaisesti vaan mikään huvita? Kaikista mahdollisista päivistä minulle iski sellainen juuri tänään, äitienpäivänä. Ei millään olisi jaksanut viihdyttää Ukkoa ja olen räjähdellyt M:lle vähän väliä ihan kaikesta, ja jos minulta kysytään niin en kyllä ihan aiheettakaan. Ei mitään ylitsepääsemättömän suurta, mutta joskus varmasti suhteessa kuin suhteessa toinen tuntuu maailman ärsyttävimmältä ihmiseltä. Jos joku muuta väittää niin se on vale. Piste.

Onneksi Ukko osasi hetken itsekin viihdyttää itseään; hattu päähän ja lukemaan
Tänään joka toisesta blogista on saanut lukea super-onnihehkutusta, miten ihanaa on olla äiti, ja miten ihanaa perheaikaa tänään on vietetty. Kuvia on sänkyyntuoduista aamiaisista ja hienoista lahjoista. Juuri tänään ja tässä mielentilassa tulee mieleen vain yksi sana: Aaaarrghhh! Älkää käsittäkö väärin, en ole kateellinen, sainhan itsekin lahjan ja kävimme äitienpäivälounaalla, mutta olipa oma perhe miten ihana ja rakas tahansa, niin joskus tulee tarve saada olla edes hetki rauhassa. Äidiksi tulon jälkeen olen oppinut itsestäni sen, että en todellakaan kykene omistautumaan joka ikinen hetki täysin vain ja ainoastaan perheelleni. Tarvitsen aikaa myös ihan itsekseni. Minun täytyy saada joskus olla yksin, jotta jaksan taas olla parempi äiti Ukolle ja nainen M:lle.

Lähdössä syömään, tämä on paras kuva jonka sain, paita oli liian hyvänmakuinen.
Onneksi, voi onneksi omaan rauhaan tarjoutuu harvinaislaatuinen mahdollisuus ensi viikonloppuna. Ensi perjantaina lähden aivan ylhäisessä yksinäisyydessäni äidin luokse, ja lauantaina aion mennä yksin ostoksille (ihanaa!) ja illalla luokkakokoukseen. Kahtena aamuna saan nukkua pitkään kenenkään häiritsemättä. Odotan jopa kolmensadan kilometrin automatkaa, jonka saan tehdä ihan rauhassa. Volumet kaakkoon ja kaasu pohjaan! M ja Ukko jäävät keskenään kotiin tai sitten matkustavat kaksisataa kilometriä vastakkaiseen suuntaan mummilaan. Poissaollessani asiat todennäköisesti menevät vähän eri lailla, kuin itse olen tottunut ne hoitamaan, mutta uskon, että kaikki tulee sujumaan hyvin. M ja Ukko pärjäävät ihan varmasti viikonlopun ilman minua. Ikävä puolin ja toisin on taatusti kova, onhan tämä ensimmäinen kerta kun olen Ukosta erossa näin pitkään (ja tulee minun M:ääkin ikävä, tiedän sen), mutta silti odotan ensi viikonloppua jo kovasti. Sen jälkeen olen toivottavasti taas vähän mukavampi ihminen. :) 

6 kommenttia:

  1. Mullaki oli eilen huono päivä, enkä aio kirjottaa blogiin ees koko äitienpäivästä.. heti aamusta meni hermot tohon isompaan meillä asuvaan ukkoon ja koko päivä oli blaah.. :(

    Kuulostaa ihanalta sun tuleva viikonloppu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että sielläkin oli huono päivä, mut huojentavaa kuulla ettei sentään ihan kaikilla muilla eilinen päivä ollu yhtä kiiltokuvaa. :)

      Poista
  2. voi että olipas erityisen ihana lukea tuo viimeinen kappale!! :) Pidä mukavaa ja äidin täytyy saada joskus ihan omaa aikaakin. Minä aion lähiaikoina toteuttaa tuollaisen reissun myös. Tai sitten olla ihan vain yksin muutaman päivän kotona, niin että mies lähtee poikien kanssa mummulaan yöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, odotan perjantaita jo niiiiin paljon! Kun saa hetken välillä hengähtää niin jaksaa taas paljon paremmin tätä arkea. :)

      Poista
  3. Voi sinua! Taisi olla jotain ärrimurripulveria ilmassa äitienpäivän aikaan, kun näyttää siltä että yhdellä jos toisella oli huono päivä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti oli! :D Mut onneksi suurimman osan ajasta on sentään ihan kivaa olla äiti :)

      Poista