sunnuntai 31. elokuuta 2014

Eroon purkkiruuasta!

Olen jo pitkään tuskaillut sen kanssa, että Ukko ei syö kotiruokaa  oikeastaan missään muodossa. Asia harmittaa minua ihan kauheasti, sillä uskon että itse alusta asti valmistettu kotiruoka päihittää Piltit mennen tullen niin tervellisyydessä kuin maussakin. Lisäksi alkaa olla vähän noloa, että näin "vanha" lapsi syö pelkkää purkkiruokaa. Jos olisin tiennyt, että Ukko tykästyy purkkiruokiin niin palavasti, en olisi ikinä antanut sille ensimmäistäkään lusikallista.

Miten sitten olemme ajautuneet tähän tilanteeseen? Jos joku muistaa, niin ensi alkuun valmistin Ukolle kaikki soseet itse lukuun ottamatta hedelmäsoseita, ja Ukko söi niitä ihan mielellään. Viime vuoden lokakuussa lähdimme Kehitysvammaisten tukiliiton ensitietokurssille, jota varten totutin Ukon syömään myös purkkiruokaa, jotta sain kätevästi otettua eväät mukaan kurssille. Viimeinen niitti Ukon ruokailutottumusten muutokselle oli joulunaika. Ukko ei pitänyt jouluruuista, joita sille varta vasten valmistin, joten joulunpyhät ja välipäivätkin synttärivalmistelukiireineen mentiin hyvin pitkälti pelkällä purkkiruualla. Kaiken kiireen lisäksi olin loppuvuodesta itse henkisesti aikamoisessa aallonpohjassa, joten valmisruokien antaminen tuntui siinä vaiheessa helpolta ratkaisulta.

Alkuvuodesta olimme siis yhtäkkiä pisteessä, jolloin Ukolle ei kelvannut enää muu kuin tietyt Piltti-ruuat ja omatekoisista ruuista vain jauhelihakastike (nykyään ei enää sekään). Asiasta puhuessani olen saanut jos jonkinlaista vinkkiä ja ohjetta, ja tähän mennessä on huonolla menestyksellä kokeiltu:

  • Kotiruuan sekoittamista purkkiruokaan
  • Kotiruuan ja purkkiruuan tarjoaminen samalla aterialla eri lautasilta
  • Ruuan laittamista leivän päälle
  • Ruuan maustamista enemmän/vähemmän
  • Maissinaksulla syöttämistä
  • Kotiruokaa aivan sileäksi soseutettuna, karkeina paloina ja kaikkea siltä väliltä
  • Kotiruokaa sormiruokana
  • Lastenohjelmien katselua ruokailun aikana (tämä kyllä on mielestäni vihoviimeinen keino, onneksi siitä ei ollut apua!)

Olemme kokeilleet tarjota vaikka mitä ruokalajeja, syötettynä tai antaen Ukolle mahdollisuuden syödä itse, mutta mikään ei auta. Onneksi Ukolle sentään uppoaa puuro, näkkileipä, tomaatti, kurkku, viili, jugurtti sekä monet hedelmät ja marjat. Muuten olisimme pulassa.

Tähän mennessä olen yleensä tehnyt niin, että jos yritän lounaalla tai päivällisellä tarjota kotiruokaa, niin toisella aterialla sitten saa purkkiruokaa. Tämä siis riittävän ravinnonsaannin ja kasvun turvaamiseksi. Ukko syö viidesti päivässä ja ylimääräisiä välipaloja tai herkkujen syömistä meillä harrastetaan vain todella harvoin. En myöskään tee niin, että jos tarjottu ruoka ei kelpaa Ukolle, että juoksisin lämmittämään sille purkkiruokaa. Jos ei maistu, niin ruokaa saa seuraavan kerran vasta seuraavaan ruoka-aikaan.

Sen lisäksi, että purkkiruoka on pahaa, kallista ja yksipuolista, minua ahdistaa suunnattomasti myös lähestyvä päiväkodin aloitus. Olen varma, ettei Ukko suostu syömään siellä mitään. Tai toisaalta saattaahan olla, että muiden lasten esimerkki rohkaisee Ukkoakin maistelemaan ruokia. Mutta sitten saatamme olla tilanteessa, jossa Ukko syö päiväkodissa tavallista ruokaa, mutta kotona vain purkkiruokaa, ja se vasta hankalaa olisikin.

Voitte varmaan kuvitella, miten paljon olen tätä asiaa viime kuukausina pähkäillyt. Ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että on aika ottaa astetta radikaalimmat keinot käyttöön. Tänään on ensimmäinen päivä, kun olemme soveltaneet kerrasta poikki -taktiikkaa. Ei siis purkkiruokaa enää ollenkaan. Ukko on tänään saanut sekä lounaalla että päivällisellä eteensä lautasen, jossa oli sopivina suupaloina lihapullia, perunaa, tomaattia, hernemaissipaprikaa, näkkileipää, ja kastikkeena lusikallinen kermaviiliä sekä vähän ketsuppia. Ukkoa kiinnostaa ruoka kovasti, ja se sekoittelee sitä lusikalla innoissaan. Suuhun päätyi tutut ja turvalliset tomaatti ja näkkileipä, mutta ilokseni myös muutama herne ja yksi pala perunaa ja yksi pala lihapullaa. Saa nähdä miten huomenna käy. Tarkoituksena olisi valmistaa broilerikiusausta.

Kuulostaa ehkä karulta tarjota lapselle vain sellaista ruokaa, jota se ei suostu syömään, mutta en oikeasti näe enää muita vaihtoehtoja. Olen tietenkin jo murehtinut sitä, miten kauan näin voi jatkaa, ellei Ukolle ala ruoka maistua. Toisaalta kuitenkin Ukko syö reilusti aamu- ja iltapuuroa ja tämän kokeilun aikana tarkoituksena on tarjota tavallista reilumpi välipala. Voi kunpa Ukko alkaisi syömään, sillä ymmärrän toki, ettei jo valmiiksi hoikkaa lasta voi viikkotolkulla pitää vähällä ruualla.

Jos käy niin onnistuneesti, että Ukko alkaa syödä kotiruokaa, en tiedä uskaltaisinko enää ikinä antaa sille purkkiruokaa. Onhan valmisruuissa toisaalta puolensa, ja ihannetilanne olisi, jos lapselle kelpaisi sekä valmis- että kotiruoka. Etenkin kyläreissuilla ja automatkoilla purkkiruuat ovat hirmu käteviä. Mutta olen tarvittaessa kyllä valmis roudaamaan omatekoista ruokaa kylmälaukussa mukanani, ettemme vain joutuisi takaisin "Pilttikoukkuun".

Jonkun mielestä tämä saattaa olla pieni murhe, ja ahdistukseni turhaa, mutta minua ihan tosissaan kalvaa tämä asia. On ihan uusavuton tumpelo - ja epäonnistunut äiti -olo! Tajuan toki, että saan olla tyytyväinen, että Ukko ylipäätään suostuu syömään jotakin, sillä jotkut lapset eivät suostu syömään yhtään mitään ja sen takia ovat letkuruokinnassa. Monet ovat lohduttaneet, että "kyllä se ihan varmasti ennen pitkää oppii syömään muutakin kuin purkkiruokaa". Mutta silloin mietin aina mielessäni, että miten ihmeessä, ellen tee asialle jotain?

Että tällainen vuodatus tänään! Täytyypä sitten muistaa raportoida, miten kokeilu sujuu. Jos vaikka kokemuksistamme olisi apua jonkun muun pienen nirsoilijan kanssa. Tai ehkä "nirso" on vähän kurja sana, ennemmin sanoisin, että Ukko on kovin valikoiva ja ennakkoluuloinen syömistensä suhteen.

Mutta kuten jo sanottu, onneksi se sentään syö ylipäätään jotakin. Paljon huonomminkin voisi olla!

 

tiistai 26. elokuuta 2014

Meidän päivä 26.8.

Luen aina tosi mielelläni "meidän päivä" -postauksia muiden blogeista, ja vihdoin sain aikaiseksi tehdä sellaisen itsekin. Maanantaina meillä alkoi arki taas ihan toden teolla kun viikonlopun juhlat on juhlittu, M palasi loman jälkeen töihin ja taitaa se kesäkin auttamatta olla ohitse. Tässä siis meidän tavallinen tiistaipäivä, olkaa hyvät!

Ukon huoneesta alkaa kuulua ääntä kello 7.40. Ukko on nukkunut koko yön levollisesti, mutta itse olen nukkunut katkonaisesti kovan sateen, kissan metelöinnin ja M:n töistäpaluun takia. Nousen ylös ja annan Ukolle pari kirjaa pinnasänkyyn viihdykkeeksi siksi aikaa kun itse käyn aamupesulla ja puen päälleni. Sitten hoidan Ukon aamupesut ja -pisut ja pukemisen.

Kello 8.20 laitan meille aamiaista. Samalla juoksen vähän väliä estämässä Ukkoa syömästä sanomalehteä, levittämästä kissanruokia tai kiipeämästä sohvan selkänojan yli lattialle. Tämän kaiken yritän hoitaa mahdollisimman hiljaa, että M saisi työyön jälkeen nukkua rauhassa.

Aamuvirkku



Aamiainen - Ukolle puuroa ja minulle rahkaa ja kiiviä. Huomaa pikkuapulainen tyhjentämässä laatikkoa kuvan oikeassa laidassa


Puuroa syöttäessäni mietin, että miten ihmeessä tulemme talvella selviämään työ- ja päiväkotiaamuista, jos onnistun tuhraamaan pelkkään aamupesulla käymiseen aikaa 40 minuuttia. Silloin on kyllä pakko alkaa toimimaan aika lailla ripeämmin, tai joudumme oikeasti heräämään jo keskellä yötä!

Aamiaisen jälkeen pakkaan laukkuun leluja ja Talk-muruja; olemme lähdössä kylään Ukon kummitädille. Yhdeksän maissa puen Ukolle ulkovaatteet ja hyppään itse kumisaappaisiin. Viemme vielä roskat ja ajamme autolla kummitädin luo. Porukalla käymme kävellen kaupassa ja sitten kahvitellaan. Tädillä on vajaa kolmikuinen poika, johon Ukko osoittaa vaihtelevasti kiinnostusta. Toivottavasti tulevaisuudessa pojat saisivat toisistaan leikkikaverit.

Kaupassa

  Vähän ennen kahtatoista Ukko alkaa olla väsyneen oloinen, ja lähdemme kotiin syömään ja nukkumaan. Matkalla yritän kovasti pitää Ukon hereillä, mutta siitä huolimatta se ehtii hetkeksi torkahtaa, mikä ei tiedä hyvää päiväunille menon kannalta. Kotona syötän Ukon nopeasti, ruokana on yllättäen purkkistroganoffia, mutta lisään sen joukkoon vähän eilistä perunamuusia ja keitettyjä kasviksia. Saapahan Ukko edes vähäsen makua kotiruuasta.

Lounas

Ruokaa odottaessa on hyvä jälleen tutkia laatikoita
M:kin on hereillä, mutta menee takaisin nukkumaan yhdeltä, eli samaan aikaan kun alan nukuttaa Ukkoa päiväunille. Yhdestä eteenpäin seuraava tunti sisältää huutoa ja mekkalaa ja kaksi vaipanvaihtoa. Vihdoin kahdelta taloon laskeutuu hiljaisuus. Itse lueskelen ja torkun sohvalla, kunnes päätän nousta ja alkaa kirjoittaa tätä postausta.
Päiväunille menossa

Iltapäivän lepohetki sohvalla

Puoli neljältä M nousee sängystä ja ehdimme hetken olla kahdestaan ennen kuin Ukko herää. Sitten laitan Ukolle välipalaksi jugurttia, banaania ja näkkileipää. Syön itsekin eilisen ruuan jämiä, on jo aika kova nälkä kun olen syönyt aamiaisen jälkeen vain pari keksiä kahvin kanssa.


Ehdinpäs nähdä isiä tänään!


Uskallan antaa Ukolle näkkileivän jo omaan käteen, mutta syömistä on tarkasti vahdittava
Puoli viideltä M lähtee töihin, vilkutamme isille ikkunasta.

M:n lähdettyä Ukko leikkii hetken huoneessaan itsekseen ja minä siivoilen sillä välin keittiössä.


Aika nopeasti saan yli-innokkaan pienen apurin ja päätän luovuttaa siivoamisen suhteen. Sade ulkona on onneksi lakannut ja lähdemme ulos rataslenkille.
Valmiina uloslähtöön

Kissa Neponen tulee aina mukaan lenkille

Ulkona syötiin viinimarjoja
 Tulemme sisälle vähän kuuden jälkeen ja laitan Ukolle ruuan. Tällä kertaa tarjolla on purkkirisottoa, johon lisään hiukan keitettyä kananmunaa. Ukko suostuu syömään vain kolme lusikallista, mutta saan tomaatinpalojen avulla huijattua sen syömään vielä vähän lisää. Syödessä otamme samalla Skype-yhteyden mammaan ja juttelemme niitä näitä. Syömisen jälkeen Ukko kiipeilee sohvalla ja innostuu niin, että putoaa vahingossa lattialle. Harmituksen poistamiseksi kannan Ukon alakertaan kylpyyn ja onneksi taktiikkani tuntuu toimivan.

Kylpyä odotellessa


Kylvyn jälkeen puen Ukolle upouuden pyjaman, itse asiassa se on Ukon ihka ensimmäinen "isojen poikien" pyjama. Laitan Ukon hetkeksi sänkyynsä odottamaan kun käyn vielä alakerrassa laskemassa ammeen tyhjäksi. Ukko meinaa hermostua kun lasken sen sänkyyn, kello on vasta seitsemän ja se varmaankin luuli joutuvansa jo nukkumaan.

Tässä kuvassa ei hermostuksesta kyllä näy merkkiäkään
Seuraavaksi innostun vaihtamaan lakanat Ukon sängystä. Puistelen myös peiton ja petauspatjan. Sitten päätän vielä imuroida pikaisesti, vaikka imurointi Ukon kanssa onkin aika haastavaa. Ukkoa kiinnostaa imuri ihan kauheasti, joten koko ajan saa varoa ettei vahingossa aja Ukon sormien yli tai tönäise sitä imurilla.


Kahdeksalta, siivouksen jälkeen valmistan Ukolle iltapuuron ja itselleni pari voileipää. Tässä vaiheessa laitan Ukon suosiolla syöttötuoliin turvavöihin istumaan ja katselemaan puuronkeittoa, kun oma kärsivällisyyteni ei enää riitä juosta sulkemaan laatikoita ja kaappeja sadatta kertaa päivän aikana. Alun perin kyläreissuja varten hankittu Ikean Antilop -syöttötuoli on osoittautunut ihan huippuhankinnaksi. Monesti kun olemme Ukon kanssa kahdestaan ja minun on pakko saada jokin homma tehtyä, laitan Ukon odottamaan ja katselemaan syöttötuoliin. Onneksi Ukko viihtyy siinä aika hyvin, varsinkin jos sille antaa oman kauhan käteen ja laittaa radion päälle.

Iltapala
Puuron jälkeen juttelemme hetken aikaa M:n kanssa puhelimessa. Ukkokin huutelee isille puhelimeen omaan tyyliinsä. Kello 20.40 vien Ukon hammaspesulle ja iltapissalle, ja 20.50 luemme sohvalla pari kirjaa. Sitten nostan Ukon sänkyynsä, toivotan hyvät yöt, sammutan valon ja poistun huoneesta. Hetken päästä käyn laittamassa oven hiljaa kiinni. Pienen pojan päivä on pulkassa.

Itse mietin hetken aikaa, jatkaisinko porraskaiteen maalausurakkaa, jota olen jo kaksi iltaa tehnyt. Tänään en kuitenkaan jaksa ryhtyä siihen, vaan kirjoitan blogia ja silmäilen telkkarista Sinkkuelämän uusintoja. Ja tänään yritän päästä eilistä aiemmin nukkumaan. Huomenna ohjelmassa on ainakin fysioterapiaa ja kauppareissu ja M:kin on illalla kotona, joten ehkä jatkan maalausta huomisiltana.

Tässäpä tämä! Täytyy myöntää, että melko työläs postaus, mutta ihan hauska tätä oli silti tehdä. Nyt on pakko mennä nukkumaan, hyvää yötä!

perjantai 22. elokuuta 2014

Remonttia

Meillä näyttää tällä hetkellä tältä:


Jatkuvan sateen takia hommat ulkokatolla ovat jääneet vähän puolitiehen, joten eilen päätimme aloittaa keittiön sisäkaton remontin. Tarkoituksena on myös maalata porraskaide ja -tolpat valkoiseksi. Taidan kirjoitella aiheesta vähän enemmän ja laittaa ennen-jälkeen kuvia sitten kun remontti on valmis.

Eilinen ja tämä päivä ovat kuluneet lähinnä remppahommissa, mutta huomenna meillä on muuta tekemistä. M osallistuu huomenna penkkipunnerruskisaan ja tietenkin olemme Ukon kanssa menossa kannustamaan isiä. Illalla ohjelmassa on mahdollisesti tuttavapariskunnan kanssa saunomista, tai sitten käymme M:n kanssa kahdestaan "kylillä" ja naapuri tulee laittamaan Ukon nukkumaan. Tai sitten kaadumme raskaan viikon jälkeen väsyneinä sänkyyn, jää nähtäväksi sitten huomenna illalla.

Alkuviikosta kävimme pitkästä aikaa syömässä aivan ihanassa thai-buffetissa. Ukkokin oli luonnollisesti mukana ja osasi olla tosi hienosti ravintolassa, mitä nyt välillä äänentaso meinasi vähän nousta. Ravintolan ruokaa (kuten ei oikeastaan mitään muutakaan lämmintä ruokaa) Ukko ei kuitenkaan syönyt, vaan mukana oli omat Talk-murut ja hedelmäsoseet. Jospa se vielä jonain päivänä kelpuuttaisi vähän laajemmalti ruokia, mitä tällä hetkellä...

 

tiistai 19. elokuuta 2014

Äidin (l)oma viikonloppu

Kuten aiemmin jo mainitsin, vietin viime viikonlopun reissussa ihan yksin ilman M:ää ja Ukkoa. Perjantaina starttasin Onnibussilla kohti Turkua, ja voin kyllä suositella kyseistä bussifirmaa. Bussi oli kaikin puolin siisti ja langaton nettiyhteyskin siellä oli. Meno-paluun hinta oli niin halpa, ettei todellakaan olisi kannattanut lähteä matkaan omalla autolla. Ainoat miinukset olivat, että mennen tullen bussi oli hieman myöhässä aikataulusta, eikä menomatkalla bussin vessa toiminut. Tosin eipä se minua haitannut, kun en sitä olisi tarvinnutkaan. Ukon kanssa en kylläkään välttämättä bussimatkalle lähtisi. Lapsen kanssa omalla autolla ja omalla aikataululla matkustaminen taitaa kuitenkin olla helpompaa.

Perjantaina bussia odottamassa

Viikonlopun ohjelmaan kuului perjantaina siskon kanssa hengailua, ja tulihan sitä Turun yöelämääkin koluttua pitkästä aikaa.


Lauantaina kävin ostoksilla. Oli ihanaa kierrellä kauppoja kerrankin ihan rauhassa. Ostin Ukolle housuja ja paitoja ja pari yöpukua, ja M:kin sai omat tuliaisensa. Itselleni ostin uuden laukun ja kuvan housut olivat todellinen löytö Cubukselta, ne maksoivat vain 4,90!


Lauantai-illan ja yön vietin ystävieni mökillä. Illalla kävimme läheisen rantaravintolan terassilla pyörähtämässä.

Aamukahvilla mökillä
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli tosi mukava, ja kotonakin kaikki oli sujunut hyvin. Tosin ensi kerralla kun minulle tarjoutuu vastaava mahdollisuus niin ehkä keskityn pelkkään nukkumiseen, syömiseen ja shoppailuun enkä niin paljon iltaelämään kuin tällä kertaa. Nimittäin vaikka mieli onkin reissun jälkeen virkistynyt, niin kroppa ei todellakaan ole. Olen alkuviikon ollut tosi väsynyt enkä ole jaksanut jumpata saati lenkkeillä yhtään. Nähtävästi ei sitä nykyään vaan jaksa enää juhlia niinkuin joskus aikoina ennen Ukkoa. Mutta on se silti kiva joskus päästä näkemään vähän muutakin kuin kotielämää, ettei sentään ihan kokonaan vajoa äitiyden ja kotona olon syövereihin. Vaikka äitiys onkin tämänhetkisistä rooleistani varmasti suurin ja tärkein, olen silti vielä paljon muutakin kuin vain kotiäiti.

torstai 14. elokuuta 2014

Kesäkuvapostaus II

Muistatteko, kun talvella tuskailin sitä, ettemme ulkoile kovinkaan paljon? Nyt kesällä tilanne on onneksi aivan toinen. Kesällä on paljon helpompi lähteä ulos, kun ei tarvitse pukea niin kauheasti, ja Ukkokin on kasvanut sen verran, että sen kanssa oikeasti voi tehdä paljon enemmän kaikkea verrattuna viime kesään.

Kotipihalla parasta viihdykettä on tietenkin uiminen. Ukko viihtyy hyvän aikaa omassa pienessä altaassaan, niin että ehdin itse istua alas ja jopa juoda kahvin kerrankin kuumana. Uimalelut yleensä heitellään pois altaasta, mutta niiden tilalle Ukko on keksinyt ihan omia leikkejä. Hauskinta on nousta seisomaan ja mätkähtää takaisin istumaan niin että vesi roiskuu, uudelleen ja uudelleen vaikka miten monta kertaa peräkkäin. Ukko on myös keksinyt miten veteen voi puhaltaa kuplia, ja lisäksi altaasta pois ja takaisin kiipeily tuntuu olevan hirmuisen hauskaa. Ja kaikki tämä tapahtuu tietenkin äidin huimien aplodien säestämänä. :)

 
Muutaman kerran olemme käyneet uimassa ihan järven rannallakin. Ukkohan ei hattua oikein tahtoisi päässään pitää, joten päädyimme tällaiseen pikkuvauvahatturatkaisuun.


Naksu sinne suuhun on menossa, ei hiekkaa!
 
Jos puku tekee miehen, niin tuo hattu kyllä tekee Ukosta ihan vauvan! Mutta tuo oli ainut vaihtoehto, mikä pysyi päässä ja suojasi päätä ja korvia auringolta.

Kotipihassamme on myös keinu ja hiekkalaatikko. Hiekkalaatikossa Ukko viihtyy, mutta touhu menee hyvin nopeasti hiekan syömiseksi ja viskelyksi, joten laatikko on ollut vielä aika vähäisellä käytöllä. Leikkipuistoissa emme ole käyneet oikeastaan ollenkaan, mutta lapsenhoitaja S:n kanssa Ukko on päässyt kyllä puistoonkin.

Leikkipuistossa (kuva by S)
Kotipihallakin riittää ihmeteltävää
Pihalla ja rannalla hengailun lisäksi olemme rataslenkkeilleet aika paljon. Kävelylenkkien, kotijumpan ja tärkeimpänä tietenkin ruokavalion ansiosta olen ilokseni onnistunut pudottamaan painoa. Laihdutusasiaa pohdiskelin blogissa jo helmikuussa, jolloin lähtöpaino huiteli 68-69 kilon tietämissä. Eilen aamulla kun kävin vaa'alla, lukema oli 63,3. Pudotusvauhti ei ole huikea, mutta varmasti painonpudotus on pysyvämpää näin kuin millään pikadieetillä. Tästä on hyvä jatkaa vielä muutama kilo, tai ainakin yrittää saada jonkinlaista kiinteytymistä aikaiseksi.

Tämä ranta on ihan meidän lenkkipolun varrella, koko kesän on ollut tarkoitus tulla tänne ongelle. Ehkä me vielä ehdimme?
Kuten viime postauksessa mainitsin, ovat kesälomareissumme suuntautuneet tänä vuonna lähinnä isovanhempien luo. Parisen viikkoa sitten olimme äitini, eli mamman luona viisi päivää. Mammalle oli tullut kissanpentu sitten viime näkemän, joten jännitimme vähän Ukon ja uuden tulokkaan ensikohtaamista. Kaikki sujui onneksi hyvin, kiinnostus oli molemminpuolista ja kissa leikki Ukon heittelemillä leluilla. Itse Ukkoa kissa vähän kuitenkin tuntui arastelevan, mutta oikeastaan parempi niin. Pentukissan oli ehkä ihan viisasta väistää Ukon joskus melko kovakouraisten hellittelyjen tieltä. Onneksi oma kissamme on jo tottunut olemaan Ukon möyhennettävänä.

Mamman lähellä on myös siskoni ystävän luomutila. Viime visiitillä pääsimme Ukon kanssa ihastelemaan lehmiä ja pässejä. Oli tosi mukavaa kun saimme tällaisen mahdollisuuden, kun alkukesästä Koiramäessäkin melkein kaikki eläimet sattuivat olemaan suojissaan piilossa.


Edellisviikonloppuna olimme myös kummitätini 60-vuotisjuhlissa. Etukäteen jännitin vähän, miten Ukko suhtautuu isoon vierasjoukkoon, varsinkin kun juhlapäivänä päiväunet jäivät vain vartin mittaisiksi. Ukko kuitenkin osoittautui oikeaksi seurapiirihaiksi ja kulki sujuvasti sylistä toiseen ja leikki innoissaan ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa. Minulle tuli tosi hyvä mieli huomatessani, miten sosiaalinen Ukko ihmisten kanssa oli. Ehkä stressaan nyt aavistuksen vähemmän tulevaisuudessa siintävää päiväkodin aloitusta.
Jos juhlissa tulee tylsää, voi vaikkapa kylpeä pesuvadissa

Nyt on sitten käyty meidän perheen tähänastiset kesäkuulumiset läpi. Mitään kovin mullistavaa ei tälle kesälle ole tiedossa, mutta tänään olen lähdössä viikonlopuksi siskoni luo ihan yksin isin ja Ukon jäädessä kotimiehiksi. Tarkoituksena on käydä ainakin ostoksilla rauhassa ja varmaan vähän viihteelläkin. Aivan varmasti minulle tulee koti-ikävä viimeistään illalla nukkumaan mennessä, mutta silti odotan tulevaa reissua jo kovasti. Nimittäin joskus vain on niin ihanaa olla vähän aikaa omissa oloissaan.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kattohommia

Eilen tuli vietettyä pari tuntia rapsuttaen sammalta pois talomme katosta. Meidän pihalla on puita niin paljon, että niistä lentää kaikkea roskaa katolle ja sitten siihen alkaa kasvaa sammalta. Ja huopakatto+sammal on pitkän päälle aika tuhoisa yhdistelmä. Ihan kaikkea en saanut pois kun en ylettynyt turvaköyden kanssa reunoille asti, ja katto on sen verran jyrkkä, etten uskaltanut liikkua sillä ilman köyttä.


Huomenna olisi tarkoitus vielä myrkyttää loput sammalet siten, että M on köyden toisessa päässä katon harjalla ja minä toisessa päässä myrkkyruiskun kanssa. Kuulostaa vähän jännittävältä, mutta se on ainut tapa yltää joka kohtaan. Ja kyllä M ihan varmasti jaksaa pitää minut katolla vaikka horjahtaisinkin.

Tänään aamupäivällä meille vaihdettiin uudet rännit. Siksi päätinkin eilen alkaa siivoamaan kattoa, että suurimmat sammalet päätyivät vielä vanhoihin ränneihin.

Emme olleet viitsineet aikoihin enää edes puhdistaa vanhoja puhkiruostuneita rännejä, ja niissä kasvoikin jo aikamoinen kattopuutarha, kuten kuvasta näkyy.

Ennen
Jälkeen
Mielestäni koko talon yleisilme jollain tapaa raikastui uusien valkoisten rännien myötä. Olen tosi tyytyväinen, että vihdoinkin saimme tämän homman hoidettua, sillä pitkään sitä olikin jo suunniteltu.

tiistai 12. elokuuta 2014

Kesäkuvapostaus I

Kesä on kulunut ihan hurjaa vauhtia, ja olemme ehtineet tehdä vaikka mitä. En ole kesällä heilunut kameran kanssa niin ahkerasti kuin tavallisesti, mutta näköjään kuitenkin siinä määrin, että katsoin parhaaksi tehdä kesäkuulumispostauksen kahdessa osassa.

Kesän aikana olemme reissanneet aika paljon, mutta reissumme ovat suuntautuneet lähinnä M:n ja minun kotipaikkakunnille ja muutenkin ihan vaan kotimaahan.

Alkukesästä kävimme M:n veljen perheen kanssa Särkänniemessä, melkein samalla kokoonpanolla kuin viime kesänä. Tällä kertaa Ukko luonnollisesti ymmärsi huvipuiston päälle vähän enemmän kuin viime vuonna. Pienellä miehellä riitti katseltavaa ihmisvilinässä ja pääsipä se jopa pariin laitteeseen äidin kanssa yhdessä. Delfinaariossakin kävimme, mutta Ukko kyllästyi istumaan paikallaan aika nopeasti ja katsoimme parhaaksi poistua vähän ennen esityksen loppua. Alla olevassa kuvassa olemme Koiramäessä katsomassa eläimiä. Harmi vaan, että juuri silloin satoi vettä ja suurin osa eläimistä kökötti mökeissään suojassa. Kaiken kaikkiaan päivä oli kyllä onnistunut. Ukolle päivän parasta antia taisi tosin olla niinkin simppeli juttu kuin jäätelön maistelu.


Juhannuksen vietimme aika rauhallisissa merkeissä. Tarkoituksena oli olla mökillä, mutta jääkautta muistuttava sää ajoi meidät äitini luo. Muutenkin mökkeily kallioisella rannalla ei ole vauhdikkaan ja täysin vaarantajuttoman nelivedon kanssa ihan ongelmattomin juttu, joten jätimme suosiolla mökkeilyt myöhempään ajankohtaan.

Viikko juhannuksen jälkeen olimme M:n kanssa iskelmäfestareilla. Minulle ehdoton kohokohta oli nähdä Haloo Helsinki vihdoinkin livenä.
 

Festari-ilta oli mukavaa vaihtelua arkeen ja oli ihanaa päästä M:n kanssa kahdestaan ihmisten ilmoille. Ihan hirmuisen railakkaasti emme kuitenkaan juhlineet, vaan keskityimme lähinnä ruokakojujen antimiin, jotka iskelmäfestareilla muuten olivat tosi hyvät. Ostimme festareilta Ukolle myös kuvassa näkyvän yöpuvun. Mitenhän tässä näin on päässyt käymään? Ennen festareilla meininki oli vähän toista luokkaa, kun nykyään vaan syömme ja ostelemme lastenvaatteita!


Heinäkuussa onnistuin yllättämään M:n täydellisesti. Tein ja pakkasin salaa retkieväät ja sitten istutin M:n autoon ja lähdimme "kauppaan". Ihmetys oli suuri, kun kurvasimmekin lapsenvahdin pihaan ja jätimme Ukon sinne. Sen jälkeen ajoimme läheiselle näkötornille. Kilometrin mittaisen polun yläpäässä odottivat mahtavat maisemat ja evästauko. Oli kyllä tosi hauska retki, ja sääkin sattui olemaan juuri sopiva.


Olen kesällä innostunut myös uudesta harrastuksesta, nimittäin melonnasta. Kaupungissamme kokoontuu viikoittain melontaporukka, johon pääsee mukaan kahdellakymmenellä eurolla. Harmillisesti rajallinen budjetti hieman häiritsee harrastusta. Pari kertaa kuitenkin olen päässyt tänä kesänä jo melomaan ja tarkoituksena olisi vielä ainakin kerran mennä. Reissut ovat olleen tosi mukavia ja maisemat upeita. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos vain on mahdollisuus.

Äiskä meloo (kuva by Ulmeri)
 Onneksi kesä ei sentään ole vielä ihan kokonaan ohi. M:n toinen kahden viikon mittainen lomapätkä alkoi eilen, joten ehtiihän tässä touhuta vielä monenlaista.