lauantai 6. syyskuuta 2014

Faktat pöytään

Ehkä olettekin lukeneet tästä Richard Dawkinsin möläytyksestä:

Juttu Hesarissa

Rohkenen olla eri mieltä. En ymmärrä, miten kukaan voi olla niin yksinkertainen, että kuvittelee tuollaiseen tilanteeseen olevan olemassa kaikille sopiva patenttiratkaisu; "tee abortti ja yritä uudelleen". Onkohan herra Dawkins tullut ajatelleeksi, että abortti niillä viikoilla kun down-diagnoosi varmistuu, ei todellakaan ole mikään pikkujuttu. Se on synnytys, joka on pahimmillaan todella traumaattinen kokemus äidille. Unohtamatta tietenkään sitä, että aborttiin päätyneen on elettävä ratkaisunsa kanssa lopun ikäänsä.

Mehän emme onneksi tienneet Ukon downista etukäteen mitään. Ja painotan sanaa "onneksi". Jos olisimme saaneet tietää jo raskausaikana, niin olisin siinä shokissa ja senhetkisen vajavaisen tietämyksen kanssa saattanut päätyä aborttiin, kuten valitettavasti ylivoimaisesti suurin osa down-tiedon raskausaikana saaneista. Ja sen sijaan, että nyt saan elää elämääni aivan valloittavan pikkuihmisen kanssa, niin minun pitäisi elää sen tiedon kanssa, että olen tietoisesti tappanut lapseni vain koska hän ei ollut sitä mitä olin odottanut. Jollekin asia ei ehkä olisi ongelma, mutta itseni tuntien, minun olisi ollut hyvin vaikea kantaa moista kokemusta mukanani loppuikäni.

En kiellä, etteikö syntymän jälkeen yllätyksenä tullut tieto downista olisi ollut järkytys ja shokki. Enkä sitä, että vammaisen lapsen saaminen tietää paljon ylimääräistä huolta ja työtä. Mutta julkisessa keskustelussa hyvin usein tuntuu unohtuvan se, että lapsi se on vammainenkin lapsi. Reilussa puolessatoista vuodessa Ukosta on tullut meille tärkeä, rakas ja korvaamaton osa perhettä, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Ukon mukanaan tuomat positiiviset asiat painavat vaakakupissa niin paljon enemmän kuin vuodattamani kyyneleet tai erilaisten lomakkeiden täyttämiseen käytetyt tunnit. Sitä paitsi, eihän tavallisenkaan lapsen kanssa elämä varmasti ole aina huoletonta ruusuilla tanssimista!

New York Times julkaisi Dawkinsin mielipiteelle aivan loistavan vastinekirjoituksen, suosittelen lämpimästi lukemaan sen. Etenkin jos olet juuri saanut tietää odottavasi/olet juuri synnyttänyt down-lapsen.

Juttuun pääset tästä

2 kommenttia:

  1. Tää on semmonen aihe mikä saa veren kiehumaan! Jokaisella on tietysti oma kantansa aborttiin tässä maailmassa, mutta uskallampa väittää että ne ihmiset, jotka ovat abortin tehneet, eivät tule siitä koskaan toipumaan. Niin se vaan menee ja hyvä niin. Asioita kannattaa ajatella vähän enemmän ennen kuin tekee jotain niin anteeksiantamatonta. Voisin itekin kirjoittaa tästä aiheesta tekstiä, mutta jätän sen nyt kumminkin tekemättä. En provosoidu tämän enempää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Niinpä, jokaisella on oma mielipiteensä tästä asiasta. Oma mielipiteeni aborttia kohtaan on (down)lapsen saamisen jälkeen hieman jyrkentynyt, mutta tietyissä tilanteissa kyllä hyväksyn abortin. Hirvittää vaan tuollaiset Richard Dawkinsin kaltaiset hirviöt, joiden mielestä erilaiset ja "heikommat" yksilöt pitäisi surutta vaan karsia. Ikään kuin down-ihmisen elämällä ei olisi minkäänlaista arvoa tässä maailmassa :(

      Poista