torstai 18. syyskuuta 2014

Onnellinen automies ja käynti ravitsemusterapeutilla

Tässäpä iloinen ukkeli lemppariautonsa kanssa kauppareissulle lähdössä. On kyllä niin ison pojan näköinen tässä kuvassa, että itseäkin jo hirvittää! Mihin katosi minun vauva?!


Tänään olimme siellä ravitsemusterapeutilla. Terapeutti oli oikein mukava ja käynnillä vierähti yli puolitoista tuntia. Ukolla meinasi pariin otteeseen kärsivällisyys loppua, mutta itse nautin kun sain kunnolla "vatvoa" asiaa ammattilaisen kanssa. Tosin kuten arvelinkin, ei häneltä mitään maatamullistavaa uutta tietoa tullut, mutta jokunen idea kuitenkin, ja uusia näkökulmia muutamiin asioihin. Parasta antia oli huojentunut olo käynnin jälkeen; eivät ne asiat nyt niin kovin huonosti ole. Ukko syö ja kasvaa hyvin, joten syytä akuuttiin huoleen ei tällä hetkellä todellakaan ole, ja se on hyvä se.

Terapeutti lupasi soitella minulle syksyn aikana, ja todennäköisesti menemme toiselle käynnille ensi vuoden puolella, kun Ukko on aloittanut päiväkodin. Mutta sitä ennen keskitymme uusien ruokien maisteluun näin kotosalla.

2 kommenttia:

  1. Ihan hassulle tuntuu, että meidän A on teidän ukkelin kokoinen. 11kg on tullu pötkylälle painoa ja pituutta oli 78cm. Meillä purkkiruokaa on syöty alusta asti aika vähän, joten omatekoinen ruoka on tuttua. Nyt vaan on meilläkin se tilanne, että pitäisi ukkeli saada itse syömään ruokaa pikkuhiljaa. Leivänpalat sun muut muruset menee jo hienosti omin pikku kätösin suuhun. Ehkä se sormiruokailu on nyt aloitettava tässäkin talossa. Pitäis lainata jotain kirjoja, joissa ois ohjeita sormiruokailuun. MUlla ei ainakaan mielikuvitusta oo sen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuo on tuollanen pikkutirppana tuo meidän ukko. Isänsäkin on kuulemma lapsena ollut hoikempaa mallia (jota tätänykyä on kyllä vaikea kuvitella :D), niin ehkä tuo pienuus sitten johtuu geeneistä.

      Meilläkin harjoitellaan itsenäistä syömistä, ihaninta olisi jos Ukolle voisi vaan pilkkoa esim. perunat ja lihapullat yms. lautaselle ja se söisi ne siitä itse käsin. Mutta kun ei maistu niin ei maistu, ja pilttimössöä on vähän hankala käsin syödä... Sormiruokailua harrastetaan sen sijaan hedelmillä, marjoilla, leivällä, talk-muruilla yms. Niin ja lusikointia harjoitellaan myös aina välillä, ihan vielä ei kyllä hienomotoriikka ole sillä tasolla että itsenäisesti onnistuisi.

      Poista