perjantai 24. lokakuuta 2014

Pakollinen talvihaalaripostaus

Kun kaikki muutkin, niin kyllä mekin sitten esitellään meidän uusi talvihaalari.

Tai ainakin me yritettiin... Ei tainnut olla hyvä.



P.S. On se oikeesti ihan hyvä, nyt ei vaan huvittanut. :D

maanantai 20. lokakuuta 2014

Leluista ja leikkimisestä

On ollut todella ilahduttavaa huomata, että Ukon touhuissa alkaa olla yhä enemmän ja enemmän "järkeä". Toisin sanoen se siis leikkii ajoittain jo ihan oikeasti, pelkän tavaroiden katselun ja heittelemisen sijaan. Myös leikin vastavuoroisuutta on havaittavissa, tosin lähinnä aikuisen kanssa leikkiessä. Muiden lasten kanssa Ukko on hieman arka, mutta toivottavasti asia muuttuisi päiväkodin aloittamisen ja iän karttumisen myötä.


En ole enää pitkään aikaan haalinut Ukolle leluja siinä määrin, mitä ensimmäisen vuoden aikana. Nyt varsinkin kun joulu ja kaksivuotissynttärit ovat jo ihan lähellä, en aio hankkia syksyn aikana enää mitään (saapa nähdä, miten tämä lupaus pitää...). 


Olen kuitenkin jo miettinyt valmiiksi lahjatoiveita Ukolle, kun niitä pian kuitenkin moni varmasti kyselee. Luonnollisesti yritän jonkin verran ajatella leluhankinnoissa ja -toiveissa sitä, millaiset lelut olisivat Ukolle tässä vaiheessa parhaita kehityksen kannalta, mutta kyllä joitakin juttuja voi silti hankkia ihan vain huvin vuoksi. Ja toisaalta jos tarkemmin ajatellaan, niin aika harva äkkiseltään ihan tavalliselta vaikuttava lelu on kuitenkaan "turha". Pallon heittely ja palikoilla rakentelu kehittävät motorisia taitoja, leikkiruokien tarjoilu vanhemmille kehittää vuorovaikutustaitoja ja pehmoeläimillä leikkiminen kehittää mielikuvitusta. Tällaista listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Näiden ajatusten pohjalta joulun ja synttäreiden toivomuslistamme sisältää siis hyvin yksinkertaisia asioita, kuten leikkiastioita, hakka, pikkueläimiä, palikkalaatikko ja ongintapeli. Sen lisäksi myös kirjat ja vaatteet ovat aina tervetulleita.



Leikki on lapsen työtä, jolla on valtava osa lapsen kehityksessä. Siksi haluan tarjota Ukolle mahdollisuuden monenlaisiin puuhiin autolla päristelystä kotileikkiin. Mielestäni on oikeastaan ajanhukkaa edes miettiä, että jotkut leikit sopisivat vain pojille tai vain tytöille. Tosin Ukon suosikkeihin kuuluu tällä hetkellä yleensä melko poikamaisiksi mielletyt autoleikit, vaikkemme autoja mitenkään erityisesti sille ole tuputtaneetkaan.

Muita suosikkeja tällä hetkellä ovat palikoilla rakentaminen, palloleikit ja kirjojen lukeminen. Myös laulu- ja soittotuokiot ja kukkuu-leikit ovat kovasti Ukon mieleen, ja varmasti myös edesauttavat kielellistä kehitystä sekä vuorovaikutustaitoja.

Vuorovaikutuksesta puheenollen, Ukko on viikon sisään oppinut kaksi uutta viittomaa; leipä ja leppäkerttu. Viittomat tahtovat välillä mennä vähän sekaisin keskenään, mutta siitä huolimatta olen aika innoissani. Siitä saa aikamoisen lisämotivaation viittomien opiskeluun ja käyttöön, kun on enemmän tai vähemmän viittonut yksinään jo kuukausikaupalla, ja nyt vihdoin se alkaa tuottaa tulosta. Ensi viikolla on ensimmäinen viittomaopetuskerta, enkä malttaisi odottaa. :)

Mutta nyt hyvää yötä!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Siivousvinkki

Jos puuroa tippuu matolle, mitä kannattaa tehdä?


Vastaus: Jätä se siihen. Muutaman tunnin kuluttua saat nostettua puuron levynä irti matosta, eikä mattoon jää jälkeäkään vahingosta. Kerrankin tästä minun "joo joo, ihan kohta" -asenteesta on jotain hyötyä.

Harmittaa vaan tuo lautanen. Se oli vanhahkoa Arabiaa, jota ei saa enää mistään, paitsi ehkä tuurilla kirpputorilta. Ei se rahallisesti ollut arvokas, mutta silti, nyyh. Onneksi se ei ollut ainoa kappale.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Eka viittoma

Tähän alkuun lienee tarpeen vähän avata, miksi ihmeessä viitomme Ukolle. Down-lapsille (ja monille muillekin) suositellaan käytettäväksi tukiviittomia kommunikaation tueksi. Kyseessä ei siis ole varsinainen viittomakieli, vaan tukiviittomat, joilla korostetaan puheen tärkeitä kohtia. Tukiviittomien tarkoituksena on edistää puheen ja ymmärryksen kehitystä ja luonnollisesti myös toimia vaihtoehtoisena kommunikaatiokeinona puheen puuttuessa tai ollessa epäselvää.

Mutta sitten siihen varsinaiseen asiaan...

...arvaattekos, mitä tässä tapahtuu?


Ukko oppi viime viikolla ihka ensimmäisen tukiviittoman. Toki pientä motorista hienosäätöä vielä tarvitaan, mutta kuitenkin! Tämä viittoma tarkoittaa "juoda". Toisin sanoen siis kun Ukko ruokapöydässä tekee näin, niin se tarkoittaa että "annahan äiti muki!".

Tuntuu mukavalta, kun Ukko saattaa nykyään tulla kesken touhujensa luokseni ja viittoa juomisviittoman ja sitten tietty annan sille juotavaa. Ihanaa, kun lapsella on keino kertoa, että on jano. Toivon, että puheen toistaiseksi vielä puuttuessa, saisimme tukiviittomista apua kommunikointiin, ja että Ukko pystyisi viittoen kertomaan, mitä haluaa. Siitähän en tietenkään voi olla varma, miten paljon Ukko itse oppii viittomaan, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.

Viime viikolla saimme kaupungilta kauan odotettua postia. Meille myönnettiin 20 tuntia tukiviittomaopetusta. Se tulee ihan tarpeeseen, sillä viittomien opiskelu on tähän mennessä ollut vähän huonoissa kantimissa. Tällä hetkellä näin äkkiä laskettuna osaan noin nelisenkymmentä viittomaa, joka oikeasti on aika vähän. Odotan siis kovasti, että pääsemme opettelemaan tukiviittomia ammattitaitoisen opettajan avulla. Ja lisäintoa opetteluun tuo tietenkin myös Ukon uusi taito.

Muistan joskus kauan sitten lukeneeni äidistä, joka viittoi huvin vuoksi ihan tavislapselleen. Taisin silloin miettiä, että kylläpä joku viitsii hössöttää ja nähdä vaivaa. Ja nyt sitten itse olen tilanteessa, että minun on "pakko" opetella ja käyttää viittomia. No, elämästä ei koskaan voi etukäteen tietää...