maanantai 13. lokakuuta 2014

Eka viittoma

Tähän alkuun lienee tarpeen vähän avata, miksi ihmeessä viitomme Ukolle. Down-lapsille (ja monille muillekin) suositellaan käytettäväksi tukiviittomia kommunikaation tueksi. Kyseessä ei siis ole varsinainen viittomakieli, vaan tukiviittomat, joilla korostetaan puheen tärkeitä kohtia. Tukiviittomien tarkoituksena on edistää puheen ja ymmärryksen kehitystä ja luonnollisesti myös toimia vaihtoehtoisena kommunikaatiokeinona puheen puuttuessa tai ollessa epäselvää.

Mutta sitten siihen varsinaiseen asiaan...

...arvaattekos, mitä tässä tapahtuu?


Ukko oppi viime viikolla ihka ensimmäisen tukiviittoman. Toki pientä motorista hienosäätöä vielä tarvitaan, mutta kuitenkin! Tämä viittoma tarkoittaa "juoda". Toisin sanoen siis kun Ukko ruokapöydässä tekee näin, niin se tarkoittaa että "annahan äiti muki!".

Tuntuu mukavalta, kun Ukko saattaa nykyään tulla kesken touhujensa luokseni ja viittoa juomisviittoman ja sitten tietty annan sille juotavaa. Ihanaa, kun lapsella on keino kertoa, että on jano. Toivon, että puheen toistaiseksi vielä puuttuessa, saisimme tukiviittomista apua kommunikointiin, ja että Ukko pystyisi viittoen kertomaan, mitä haluaa. Siitähän en tietenkään voi olla varma, miten paljon Ukko itse oppii viittomaan, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.

Viime viikolla saimme kaupungilta kauan odotettua postia. Meille myönnettiin 20 tuntia tukiviittomaopetusta. Se tulee ihan tarpeeseen, sillä viittomien opiskelu on tähän mennessä ollut vähän huonoissa kantimissa. Tällä hetkellä näin äkkiä laskettuna osaan noin nelisenkymmentä viittomaa, joka oikeasti on aika vähän. Odotan siis kovasti, että pääsemme opettelemaan tukiviittomia ammattitaitoisen opettajan avulla. Ja lisäintoa opetteluun tuo tietenkin myös Ukon uusi taito.

Muistan joskus kauan sitten lukeneeni äidistä, joka viittoi huvin vuoksi ihan tavislapselleen. Taisin silloin miettiä, että kylläpä joku viitsii hössöttää ja nähdä vaivaa. Ja nyt sitten itse olen tilanteessa, että minun on "pakko" opetella ja käyttää viittomia. No, elämästä ei koskaan voi etukäteen tietää...

4 kommenttia:

  1. Oho, kuinka upeaa että teillä on lapsen kanssa tuollainen yhteinen kieli :) varmasti mahtavaa kun lapsi viimein oppii puhumaan sanoja, omalla tavallansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kommentti! :) Mukavalta tosiaan tuntuu ajatus siitä, että lapsi ihan oikeasti pystyisi kertomaan, mitä mielessänsä liikkuu.

      Poista
  2. Nääähh raskaushormooneja varmaan kun tulee tippa linssiin. Onko se viittomaopetus vain vanhemmille vai tuleeko lapsikin mukaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua! Ehkä ne on ne hormonit :) Tuo on muuten hyvä kysymys,jota itekin oon miettinyt. Toisaalta jos lapsikin on mukana niin voi opetukseen keskittyminen olla aika tavattoman hankalaa.. :D

      Poista