sunnuntai 28. joulukuuta 2014

2-vuotisjuhlat

Synttärijuhlat ovat nyt onnistuneesti takana. Vieraita kävi kahdessa erässä yhteensä kaksitoista ja tarjottavat riittivät tosi hyvin. Itse asiassa niin hyvin, ettei huomenna tarvitse ihmetellä, että mitähän söisi.

Tein synttärikakkuun ensi kertaa päällisen vaahtokarkkimassasta, jota oli yllättävän helppo käsitellä. Kakun kanssa tuli lopuksi hirmuinen kiire, eikä siitä tullut ihan sellainen kuin kuvittelin. Se jäi mielestäni vähän keskeneräisen näköiseksi. Ensi kerralla suunnittelen kakun paremmin etukäteen ja varaan tuplaten aikaa koristeluun. Mutta ainakin kakku maistui hyvältä, se on pääasia.

Lahjaksi Ukko sai kirjoja, vaatteita, palapelin, muumimagneetteja ja -matkalaukun. Saattoi olla vielä jotain muutakin, muttei tässä lahjapaljoudessa enää tahdo muistaa mikä on tullut mistäkin.

Mutta sitten pidemmittä puheitta vähän kuvia:

Kakkuhommia
Kädetön Late Lammas!

Kahvipöytä katettuna

Malttamaton pikkumies
Kakun leikkaus - oikeasti Ukko suostui maistamaan kakkua pari lusikallista vasta illalla
Pehmeä paketti
Kunniakierros hepalla, tämä tuli lahjaksi kyllä jo viime vuonna
Että sellaiset juhlat tänä vuonna. Tykkään kovasti suunnitella ja järjestää juhlia niin kauan, kunhan niistä ei tarvitse ottaa liikaa suorituspaineita tai stressiä. Ei siis mitään hössötystä tai nykyään ikävän tyypillistä lasten synttärijuhlien kilpavarustelua meille, kiitos. Pääasia on hyvä ruoka ja mukava ja rento tunnelma, ja siinä mielestämme onnistuimme aika hyvin.

Meidän joulu ja synttärivalmisteluja

Heipparallaa! Sairastelut ja joulukiireet ja toisaalta taas joulunviettoon hiljentyminen ilman läppäriä ovat pitäneet minut aika tehokkaasti poissa blogimaailmasta, mutta nyt päätin tulla kertomaan joulustamme, ja vähän myös Ukon synttärijärjestelyistä.

Vietimme joulun tänäkin vuonna ihan vaan kotosalla. Se oli paras ratkaisu muuten kiireisen joulunalusajan jälkeen. Tuntuu, että olen joulukuussa ollut koko ajan liitämässä sinne ja tänne. Aika kuluu ihan siivillä ja en voi uskoa, että huomenna vietämme jo Ukon kaksivuotisjuhlia ja ensi viikon perjantaina palaan töihin! Onneksi minulla on tosi ihanat työkaverit, joiden kanssa viettää mielellään vaikka vapaa-aikaakin. Vähän ennen joulua pyörähdimme yhdessä risteilyllä. Oli kyllä hauska reissu, vaikka kuvassa tosin olenkin yksin hytissä päänsärkyisenä lepäämässä.

Pitkästä aikaa olin ikkunallisessa hytissä, sieltä oli kiva katsella aurinkoista maisemaa.
Ennen joulua kävin tietenkin myös äidin luona viemässä lahjat (Ukkoaiheinen seinäkalenteri ja kirja) ja ehdimme tehdä pikavisiitin myös M:n kotipaikkakunnalle. Jouluksi taas minun siskoni tuli meille, mikä oli tosi mukavaa. Ukkokin oli kummitädistä tosi innoissaan eikä vierastanut yhtään edes aluksi.

Olemme melko perinteisen jouluruuan ystäviä, ja joulupöytäämme kuului kinkun lisäksi peruna-, porkkana- ja maksalaatikko, rosolli, perunat ja kastike, vihreä salaatti, sillikaviaari, savukala ja joululeipä. Tänä vuonna osasimme laittaa ruokaa juuri sopivasti, eikä roskikseen päätynyt juuri mitään. Tykkään oikeastaan kaikista jouluruuista tosi paljon, mutta kyllä kolme päivää alkaa olla aika maksimi mitä niitä jaksaa syödä. Suklaakin alkaa tursuta jo ulos korvista (ja ihohuokosista!).


Aatonaattona kävimme siskoni ja Ukon kanssa yhdessä hakemassa meille kuusen ja aattoaamuna koristelimme sen. Haaveilen oikein perinteisistä kuusenkoristeista, pipareita ja suomenlippuja ja muuta sellaista, mutta muistan koristeasian aina liian myöhään. Siispä kaivoimme esiin taas jokajouluiset kultaiset ja punaiset pallot. Jännitin vähän etukäteen, miten Ukko suhtautuu joulukuuseen, mutta aika turhaan. Eihän kuusi kaatunut kuin yhden kerran, mikä nyt on tässä talossa aika perussettiä oli lasta tai ei.

Kuusenkoristelu meneillään
Aattoaamun ohjelmaan kuuluu luonnollisesti myös joulupukin kuumalinja. On kivaa, että jouluna tulee niin paljon lastenohjelmia ja musiikkiohjelmia, joita molempia Ukko tykkää nykyään katsella.


Joululahjoja tuli tänä vuonna vieläkin suurempi määrä kuin viime vuonna. Suurin osa niistä oli luonnollisesti Ukolle. Joulupukkia meillä ei käynyt, M vain laittoi lahjasäkin ulos portaille ja koputti oveen. Ehkä sitten ensi jouluna voisimme hankkia oikean pukin lahjoja tuomaan. Luulen, että tänä vuonna Ukko ei olisi pukista paljon perustanut. Pakettien avaaminenkaan ei vielä oikein sujunut, mutta kiinnosti kyllä kovin.



Ukko sai lahjaksi paljon kirjoja, vaatteita, monenlaisia leluja ja aivan valtavan kuorma-auton. Aaton jälkeen aika on kulunut mukavasti uusia tavaroita ihmetellessä. Alla tyylinäyte, miten uuden keppihevosen kanssa mennään.



Joulusta kun on päästy, niin huomenna vuorossa ovat Ukon syntymäpäiväjuhlat, ja niitä onkin tänään ahkerasti valmisteltu. On käyty kaupassa ostoksilla, siivottu ja tehty valmiiksi pitsaa suolaiseksi tarjottavaksi. Myös täytekakku on jääkaapissa koristelua vaille valmiina.

Vieraita on kutsuttu kymmenkunta, toivottavasti kaikki pääsisivät tulemaan, viime vuonna kun vierasjoukossa kävi sairastelujen vuoksi pieni kato.

Yritin tehdä kaiken tänään mahdollisimman valmiiksi. Laitoin kahvikupitkin pöytään jo odottamaan. Viime vuonna meillä oli joulukoristeiden keskellä ilmapalloja ja serpentiiniä. Tällä kertaa jätin sellaisen rekvisiitan ostamatta, mutta otin pöydästä joululiinan ja -koristeet jo pois ja ostin tulppaanikimpun ja uusia ei-jouluisia kynttilöitä.


Synttäreistä enempi juttua ehtimisen mukaan sitten huomenna tai ensi viikolla. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna juhlia!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Selvittiin hengissä

Tulin vaan kertomaan, että eka päiväkotipäivä meni hienosti, Ukko oli ihan superreipas ja äitikin melko.

Tänään illalla meillä oli vielä viittomaopetusta, joten nyt alkaa takki olla aika tyhjä ja taidan painua pehkuihin. Täytyy sitten paremmalla ajalla tarinoida lisää päivästämme.

Nyt hyvää yötä!


tiistai 2. joulukuuta 2014

Huomenna alkaa päiväkotielämä!

Varavaatekassi ja vaippapaketti odottavat jo eteisessä ja huomiseksi valitut vaatteet on aseteltu nojatuolille valmiiksi. Huomenna on ensimmäinen päiväkotipäivä. Ukko nukkuu, M on töissä ja minä istun koneella glögimukin ja eilen leivottujen pipareiden kanssa. Ja oloni on kumma kyllä (ihan pientä jännitystä lukuunottamatta) levollinen.



Ukon oli ensin tarkoitus aloittaa päiväkodissa jo lokakuussa. Aloin murehtimaan asiaa hirmuisesti jo heinäkuussa, ja erään lähes paniikkikohtausmaisen "Joudun eroon vauvastani!" -hetken jälkeen siirsin aloituksen joulukuulle. Nyt en voi muuta sanoa, kuin että ratkaisuni oli todellakin oikea. Ei uskoisi, että kaksi kuukautta voi vaikuttaa näin paljon. Kyllä Ukko varmasti olisi pärjännyt päiväkodissa jo lokakuussa, mutta äidillä on kestänyt vähän kauemmin kypsyä ajatukseen.


Ukon on tarkoitus olla päiväkodissa aluksi vain kaksi päivää viikossa, mikä on mielestäni ihan riittävä määrä näin pienelle. Itse asiassa pyrimme järjestämään asiamme siten, ettei Ukon tarvitsisi olla täyttä viikkoa päiväkodissa, kuin vasta reilun vuoden kuluttua kolmevuotiaana. Tällä hetkellä kaksipäiväinen viikko on varmistettu ainakin huhtikuun loppuun asti, kun M lyhentää työaikaansa, mistä olen tosi iloinen.

Alun perin, jo ennen Ukon syntymää olin ajatellut, että haluan hoitaa lapseni kotona kolmevuotiaaksi asti, mutta nyt uskon, että parempi näin. Olen kuullut niin paljon hyvää kuntouttavasta päivähoidosta ja toisaalta tuntuu, että Ukkokin alkaa jo kaivata muutakin kuin vain äidin seuraa. Sitä paitsi olen välillä aika kehno keksimään tekemistä ja virikkeitä, jolloin Ukko purkaa energiaansa vähemmän toivottuihin asioihin, kuten laatikoiden penkomiseen ja tavaroiden heittelyyn. Sen sijaan päiväkodissa varmasti riittää leikkikavereita ja tekemistä. Lisäksi on aivan mahtavaa, että Ukolla on siellä oma avustaja, joka voi tehdä Ukon kanssa kehittäviä ja kuntouttavia juttuja. Tuntuu mukavalta myös tietää, että päiväkodissa on Ukkoa varten aina läsnä sama tuttu aikuinen.


Huomenna sitten nähdään, millä mielellä Ukko suostuu päiväkotiin jäämään. Aion jonkin aikaa ensin olla mukana seuraamassa, miten Ukko pärjää ja haluaisin myös tutustua Ukon avustajaan paremmin. Mutta tietenkin ymmärrän, etten voi siellä koko päivää notkua hengittämässä niskaan. Tähän mennessä Ukko on suhtautunut hoidossa olemiseen melko hyvin, ja toivottavasti se viihtyisi myös päiväkodissa.

Kyllä se viihtyy, olen lähestulkoon varma siitä.