lauantai 13. helmikuuta 2016

Endometrioosi

En muista olenko kertonut aiemmin, mutta olen sairastanut endometrioosia jo usean vuoden ajan. Reilut viisi vuotta sitten sitä jouduttiin leikkaamaan pois ja olen syönyt pillereitä vaivaan aina monta liuskaa peräkkäin. Oireina minulla on ollut ihan kauheita vatsakipuja ja hartiapistoa. Pahimmillaan ennen leikkausta söin hirmuisia määriä särkylääkkeitä ja silti valvoin öitä kipujen takia. Olen ollut onnekas, sillä kohdallani tauti ei ole vaikeuttanut raskaaksi tuloa. Ukko tärppäsi viidennestä yrityskierrosta ja Veikka ihan ensimmäisestä.

Endometrioosihan monesti rauhoittuu raskauden ja imetyksen aikana, ja niin kävi minullekin. Ukon imetyksen loputtua noin kolmen kuukauden päästä vatsakivut palasivat pahempina kuin ennen ja jouduin aloittamaan taas pillerit. Selvisin siis reilut puolitoista vuotta raskauden jälkeen ilman mitään vaivoja. Viime vuoden helmikuussa jätin pillerit pois kun aloimme yrittämään toista lasta ja onneksi tulin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta, ettei endo ehtinyt pahentua. Varhaisultrassa toisesta munasarjastani kylläkin löytyi viiden sentin kokoinen kysta, josta onneksi ei ollut vaivaa raskausaikana, ja joka toivottavasti nyt olisi jo kuihtunut pois.

Nyt kun en enää ole raskaana, minua mietityttää kovasti, miten saisin pidettyä endon kurissa. Toki imetän Veikkaa vielä toivottavasti pitkään, mutta tällä kertaa en oikein uskalla suhtautua asiaan niin rennosti kuin viimeksi. Tiedän että tämä sairaus saattaa tehdä elämästä aivan painajaismaista, enkä tietenkään halua joutua siihen pisteeseen.

Olen kuullut monien saavan apua hormonikierukasta ja sellaista olen miettinyt itsekin. Toisaalta ajatus ylimääräisistä hormoneista kehossa ei houkuta yhtään, mutta pahoin pelkään ettei vaihtoehtoja ole. Itse asiassa olen jo kohta kaksi viikkoa ottanut minipillereitä, jotka sain neuvolasta mukaan ensi hätään, enkä tykkää tästä yhtään! Yhdistelmäpillereitä en ainakaan haluaisi syödä, sillä en tunne olevani oma itseni niiden kanssa.

Eilen lueskelin endometrioosin ruokavaliohoidosta, mutta en taida luottaa siihenkään niin paljon, että uskaltaisin olla ilman hormoneita. Tai itseni tuntien tiedän varsin hyvin, etten pysty noudattamaan niin tiukkaa ruokavaliota kuin vasta ehkä viimeisenä oljenkortena. Pois pitäisi jättää ainakin gluteeniviljat (etenkin vehnä), punainen liha, kahvi, maitotuotteet ja soija. Aika inhottavaa kun noista minun perusruokavalioon kuuluu kaikki muu paitsi soija. Plaah.

Näyttää vähän siltä, että huonoista vaihtoehdoista tässä on nyt sitten valittava jotakin. Taidan kallistua hormonikierukkaan ja varmasti ainakin yritän syödä paremmin. Vaikuttaahan se muutenkin vointiin ja terveyteen kuin vain endon osalta.

Onneksi tämä typerä sairaus ei aiheuttanut minulle lapsettomuutta, vaan olen saanut siitä huolimatta nämä kullanmuruset!



4 kommenttia:

  1. Hei ihana, että kirjotit tästä aiheesta! Mulla puhkesi toisen raskauden eli meiän down lapsen syntymän jälkeen endo. Vuosi seurattiin ihan kaameen kokosta kystaa ja yhtäkkiä se katosi, kun hormonikierukka asennettiin. Oon voinu tosi hyvin kierukan laiton jälkeen! Ei minkäänlaisia kipuja ole ollut, joten voin suositella. Ja se on tuonu myös tosi huolettoman elämän. Ne naistenvaivat on jääny jonnekkin menneisyyteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, tosi mukava kuulla että hormonikierukasta oli apua. :) Toivottavasti ois minunkin kohdalla.

      Poista
  2. Hormonikierukka on suhteessa vähähormonisin hormonaalinen ehkäisy. E-pillereihin ei voi verrata, koska ei ole estrogeenia, ja minipilleritkin ovat runsaasti sivuvaikutuksia aiheuttava hormonipommi h-kierukan rinnalla.

    Mä liputan kanssa h-kierukan puolesta ja ihmettelen enää vain miksi jaksoin sinnitellä niin kauan ilman sitä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kun jaoit positiivisen kokemuksesi hormonikierukasta. :) Jännittää vaan se laittaminen...

      Poista