torstai 17. maaliskuuta 2016

Lapsi syö!

Ilokseni voin ilmoittaa, että kaksivuotinen taistelumme syömisen kanssa näyttäisi olevan ohi, eikä Ukko ole syönyt purkkiruokaa pian kahteen kuukauteen!

Pienenä alustuksena tähän, että vuoden ikäisenä Ukko yksinkertaisesti vain lopetti lämpimän ruuan syömisen. Parin kuukauden aikana ruuat yksi toisensa jälkeen lakkasivat kelpaamasta ja lopulta Ukko kelpuutti vain tietyt kolme purkkiruokaa. Lisää ongelmasta ja puolentoistavuoden takaisesta kamppailustani asian kanssa voi lukea täältä, täältä ja täältä. Viimeisen linkin alta löytyvässä postauksessa päätän lopettaa liiallisen yrittämisen, ja totean, että ehkä ongelmaan auttaa vain aika. Enkä olisi voinut olla enempää oikeassa.

Ukko aloitti päiväkodissa reilu vuosi sitten, ja olin ihan varma, ettei se suostu syömään siellä mitään. Yllättäen hyvin pian se kuitenkin söi päiväkodissa lähes mitä tahansa aina silakkapihveistä alkaen. Olin tästä hirmu tyytyväinen, sillä Ukon ruokavalio monipuolistui kertaheitolla hurjan paljon. Toisaalta hyvä syöminen päiväkodissa ehkä lisäsi omaa turhautumistani, kun kotona ei kelvannut mikään. Aikaa myöden aloin sulkea korvani muiden neuvoilta asian suhteen. Vaikka neuvojat tarkoittivat varmasti pelkkää hyvää, minua ei vain kiinnostanut kuunnella samoja hyödyttömäksi osoittautuneita ohjeita tuhanteen kertaan.


Tottakai onnistuin myös syyllistymään asiasta: "Ei olisi koskaan pitänyt antaa yhtään purkkiruokaa." "Mitä teen väärin? Miksei se syö?". Syyllisyydentuntoon auttoi aivan erityisesti viimekesäinen down-vertaisleiri. Sain nähdä, ettemme todellakaan olleet ainoita syömisongelmaisia ja ettei syömättömyys todennäköisesti johdu minusta lainkaan. Aloin myös miettiä, että Ukon ruokavalio olisi saattanut supistua yhtä pieneksi ellei pienemmäksikin myös ihan ilman purkkiruokaa.

Edelleenkin lista Ukon kelpuuttamista ruokalajeista on aika suppea, mutta laajenee koko ajan. Tällä hetkellä kelpaavat keitot, esimerkiksi jauhelihakeitto, makkarakeitto, kalakeitto, hernekeitto ja pinaattikeitto. Viime viikolla sain sen syömään muusia ja jauhelihakastiketta, mikä oli todellinen riemuvoitto. Myös leipävalikoima on laajentunut ja karjalanpiirakat, joita se ei ennen suostunut edes maistamaan, ovat nykyään suurta herkkua.


Mikä sitten sai Ukon lopulta syömään? Täytyy sanoa, etten valitettavasti tiedä. Isona apuna nykyään on Youtubesta samalla katsottu Pingu, mutta tätä ennen hyvin kyseenalaisena pitämääni konstia oli kyllä kokeiltu aiemminkin huonolla menestyksellä. Tätä nykyä ajattelen, että ihan sama vaikka katsoisi James Bondia, kunhan se syö! Sitä paitsi suosikkiruuat, kuten siskonmakkarakeitto uppoavat ihan hyvin ilman Pinguakin. Luultavasti syömisongelman ratkaisi niinkin yksinkertainen asia kuin aika ja tietynlainen kypsyminen. Osansa on varmasti ollut myös päiväkodin ruokailuilla; Ukko ehti tutustua erilaisiin ruokiin siellä noin vuoden ajan, kunnes päätti kotonakin alkaa syödä.

Olen tosi iloinen tämänhetkisestä tilanteesta ja hyvästä kehityksestä syömisasioissa (tosin pari päivää ruokahalu on ollut kateissa mahataudin takia, mutta toivottavasti vain väliaikaisesti). Tuo aivan uudenlaista iloa ja motivaatiota ruuanlaittoon, kun perhe voi yhdessä syödä samaa ruokaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti