torstai 1. syyskuuta 2016

Kuulumisia

Onkohan muilla blogia kirjoittavilla äideillä enemmän tunteja vuorokaudessa? Miten tuntuu, että koko ajan teen jotain ja silti en ehdi mitään? Ainakaan kirjoittamaan blogia. Lapset eivät nuku ikinä yhtä aikaa ja aina on jotain pientä kotihommaa. Tai sitten kun illan vapaahetki koittaa, olen niin väsynyt että käytän sen mieluummin nukkumiseen kuin kirjoittamiseen.

Oli miten oli, nyt vihdoin koitti sopiva hetki istahtaa koneen kanssa alas (inhoan kirjoittaa puhelimella, läppäri sen olla pitää). Viime tekstistä on näköjään vierähtänyt jo yli kolme kuukautta. Tiedän, että on kurjaa yhtäkkiä vain "kadota" kuukausiksi, mutta siitä huolimatta haluan pitää itselläni vapauden välillä ottaa taukoa blogista tuntematta paineita kirjoittamiseen. Toivottavasti kukaan seuraajista ei ole ollut huolissaan!


Mitä meille sitten kuuluu? Mistähän sitä aloittaisi? Veikka kasvaa ja oppii uusia juttuja hurjaa vauhtia. Ukon silmälasit korjautettiin noin viisi kertaa kunnes saimme silmälääkäriltä vapautuksen niiden käytöstä. Puheterapiassa on hyödynnetty OPT-menetelmää ahkerasti ja pari uutta sanaakin olemme saaneet kuulla. Ensi viikolla menemme M:n kanssa taas vammaispalvelun järjestämälle viittomakurssille. Uudet viittomat tulevat tarpeeseen, sillä viittominen on edelleen pääasiallinen kommunikointikeino Ukon kanssa.

Ajoittain olemme olleet helisemässä kaikenlaisen pöllöilyn takia ja toisaalta Ukko välillä taas yllättää superfiksulla käytöksellään ja hoksaavaisuudellaan. Hiljattain kävimme Hoplopissa ja sen jälkeen kaupungilla syömässä ja vielä jälkkärileivoksella kahvilassa. Meillä ei ollut edes rattaita mukana ja kaikki sujui tosi hyvin.


Kesän olemme pysytelleet aika lailla kotosalla. Olemme ulkoilleet paljon ja syöneet hyvin. Nykyään muuten ruuanlaittokin on mielekkäämpää kun Ukko syö melkein mitä vaan. Kesäkuussa kävimme viime vuoden tavoin ihanan down-ipanaporukan kanssa leireilemässä ja juhannuksena Lievestuoreella Nokkakiven huvipuistossa, joka on aivan ihana kohde pienille lapsille.


Siinä meidän viime aikojen kuulumiset pähkinänkuoressa. Kesän ajan olemme saaneet olla onneksi suhteellisen terveinä mutta tällä viikolla molemmat pojat ovat olleet nuhaisia ja tiistain ja keskiviikon välisenä yönä vanha tuttumme laryngiitti teki paluun pitkästä aikaa. Hieman pelottaa, että ensi talvi on sairasteluiden suhteen toisinto viime vuodesta, mutta eipä se auta kun vain toivoa parasta ja jälleen kerran muistuttaa itseään ettei etukäteen murehtiminen kannata.

Mutta nyt hyvää yötä ja kuulemisiin taas! Tällä kertaa toivottavasti vähän nopeammin kuin kolmen kuukauden päästä...


2 kommenttia: